Ovatko päiväkotien äitienpäiväaamiaiset ja isovanhempien päivät reiluja kaikkia kohtaan?
0Meidän päiväkoti on järjestänyt nyt useamman isovanhemman ja vanhempien kanssa tapahtuvan tapahtuman.
Meille se ei ole mikään ongelma, kun minun vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja aika hyvin pystyvät niihin osallistumaan. Me myös Janin kanssa voidaan järkätä omat menomme niin, että voidaan päiväkodille tarvittaessa mennä.
Mutta entäs ne lapset, joiden mummit ja ukit asuvat kaukana tai joilla ei niitä edes ole?
Aloin miettiä päiväkodin äitienpäiväaamiaisella, että meidänkin perheessä on lapsilla niin erilaiset perhesuhteet. Siis ihan yhden perheen sisällä.
Kun Melissa oli pieni ja päiväkodissa, muistan sielläkin kerran olleen jonkun isänpäivätapahtuman. Melissalla paikalle meni ukki eli minun isäni, koska minähän olen yksinhuoltaja eikä Melissalla ole toista virallista huoltajaa ollenkaan. Kuten olen aiemminkin kertonut, me ei pidetä mitään yhteyttä sinne geenien toiseen puoleen.
Melissa sai pienenä ison tappelunkin jonkun kanssa päiväkodista siitä aikaiseksi, ettei hänellä ole isää. Melissa oli noin neljä ja joku muu isompi lapsi oli ilmeisesti kuullut kukista ja mehiläisistä, joten hän oli sitä mieltä, että jokaisella on pakko olla isä ja äiti. Melissa kuitenkin pysyi kannassaan eikä hellittänyt tai edes itkenyt, koska tiesi olevansa oikeassa. Se kuitenkin aiheutti vielä kotonakin mielipahaa, että joku oli siitä huomauttanut.
Bean äiti taas asuu muualla, joten minä olen aina osallistunut äitienpäiväjuhlallisuuksiin päiväkodilla. Bealle tämä ei ole ollut mikään ihmeellinen juttu, koska mä olen kuitenkin se arjessa oleva äitihahmo ja saan usein myös äitienpäivälahjan Bealta.
Mutta vaikka meillä on aina joku pystynyt näihin tilaisuuksiin osallistumaan, on varmasti paljon lapsia, joilla ei päiväkodille koskaan pääse kukaan. Ei kaikki vanhemmat pysty olemaan töistä poissa tai lapsien isovanhemmat oikeasti asu lähellä.
Onko nämä siis tosi epäreiluja joitain lapsia kohtaan?
Mun mielestä on ihanaa, että päiväkodit järjestää tällaisia juttuja, mutta mä myös toivon, että päiväkodin aikuiset sitten myös muistaa huomioida hyvin ne lapset, joiden omat aikuiset ei paikalle pääse.
Tänäkin vuonna sain äitienpäivälahjoja pienimmiltä lapsilta. Seiskaluokkalainen ei enää ollut koulussa mitään askarrellut. Olin aika imarreltu tuosta Bean ikäarviosta, jossa oli vaan muistetut numerot tainneet mennä väärin päin (oikeastihan olen 33-vuotias).
Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut ihana äitienpäivä!
Kuinka vietän aikaa 7-vuotiaan tytärpuoleni kanssa?
Minulla on kolme tytärtä, joista kaksi on biologisia ja yksi on tytärpuoli. Tytärpuoleni Bea asuu kanssamme ja käy äidillään noin kerran kuussa viikonlopun. Hän siis viettää suurimman osan ajastaan meidän kanssamme ja lasken hänet omaksi lapsekseni.
Koska meillä ei kuitenkaan ole sitä biologisen lapsen ja vanhemman keskinäistä sidettä, joka olisi syntymästä asti kehittynyt, on meidän keskinäinen suhteemme välillä vähän hankala. Vaikka olen ollut tytön elämässä täysillä mukana 2,5-vuotiaasta asti, ei hän edelleenkään aina ajattele minua vanhempanaan. Tai ainakin ajoittain kapinoi suuresti sitä vastaan.
Yritän kuitenkin toisinaan viettää aikaa vain hänen kanssaan kahdestaankin. Pelaamme lautapelejä tai katsomme yhdessä Youtubesta videoita Disneylandista. Viimeksi muiden ollessa kuumeessa pelasimme monta kierrosta Chocoa ja aika tasaista oli, taisimme lopulta päätyä tasapeliin.
Leikimme usein myös kampaajaa. Bea kysyy monta kertaa viikossa voisimmeko leikkiä tätä leikkiä ja joka kerta vastaankin kyllä, koska hän haluaa aina olla kampaaja ja minä saan olla kammattavana. Saan hetken istua rauhassa paikallani, jutella lapsen kanssa hänen mieltään askarruttavista asioista ja lapsi saa toteuttaa itseään. Leikimme tätä jopa silloin, kun hiukseni olivat todella lyhyet eikä niihin oikein saanut laitettua kuin pinnejä.
Joskus harvoin minäkin saan toteuttaa itseäni kampaajana tehden Bealle jonkinlaisen kampauksen. En ole kovinkaan hyvä tekemään muuta kuin hollantilaisia lettejä, mutta onneksi lapsi on onnellinen ihan kaikista kampauksista, joita teen.
Nykyään Viviakin haluaa aina mukaan kampaamoleikkiin ja usein istumme kaikki kolme peräkkäin olohuoneessa. Bea takimmaisena sohvalla, minä sohvan edessä lattialla ja Vivia minun jalkojeni välissä.
Koska olemme niin tiivis perhe olleet kohta viisi vuotta, on meidän keskinäinen suhteemmekin kehittynyt nopeasti hyvin läheiseksi. Tässä suhteessa olen äitipuolena aika onnekas, koska usein äitipuolten ja lasten suhteet eivät saa tarpeeksi aikaa kehittyäkseen hyväksi.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitipuolille ja tasapuolisesti kaikille muillekin.