Toisaalta se teki asioista helpompia, toisaalta taas vaikeampia. Ei ollut ketään keltä kysyä mielipidettä mihinkään, jos olisi sellaista kaivannut.

Minulla oli tukiverkostona vanhempani ja veljeni, joiden kanssa asuimme Melissan elämän kaksi ensimmäistä vuotta, mutta vauva kuitenkin oli minun ja minä päätin hänen asioistaan sekä olin vastuussa hänestä. Hoidin häntä yksin, mitä nyt joskus pyysin hieman apua, että pääsin yksin suihkuun. Nämäkin käynnit yleensä ajoitin Melissan päiväuniaikaan. 

Monesti mietin, että jos Melissalla olisikin myös se etävanhempi, en ehkä osaisi päästää häntä vierailuille. Tietysti tilanne olisi ihan erilainen, jos etävanhempi olisi ollut mukana alusta asti. Totaaliyksinhuoltajuus oli kuitenkin joissain asioissa niin paljon helpompaa kuin yhteishuoltajuus. Passin hakemiseen ei tarvittu kuin minun allekirjoitukseni ja lomamatkatkin sai suunnitella miten halusi pyytämättä keneltäkään lupaa.

Tästä syystä jo Viviaa odottaessani minun oli vaikeaa totutella faktaan, että nyt meitä olisikin kaksi vanhempaa päättämässä asioista ja jakamassa sitä arkea. Ehkä vaikein asia tässä yhteisvanhemmuudessa oli kuitenkin se, että en voinut omia vauvaa syliini koko ajaksi vaan osa sylittelyajasta piti jakaa Janin kanssa.

Olen ehkä hieman liian omistushaluinen taaperosta edelleen. Toisaalta saan edelleen päättää vaatteista ja muusta pienestä yksin, koska ne ovat asioita, jotka eivät Jania niin paljon kiinnosta. Isot päätökset teemme yhdessä, kuten minne lapsi meni päiväkotiin. Tuo sylittelyn jakaminen saattaa hetkittäin olla edelleen vaikeaa. Luulen sen olevan vaikeaa aina vaikka saisimme kymmenen vauvaa lisää.

Tällä hetkellä meidän taapero on 2 vuotta ja 5 kuukautta vanha. Hän juttelee paljon ja koko ajan, mutta osa puheesta on vielä vauvakieltä, josta ei saa mitään selvää. Hän saattaa kertoa pitkän lauseen, josta saa selvää vain muutaman sanan perästä, jolloin lauseen merkitys tulee kyllä selville. 

Taaperon puhe on kehittynyt tasaista vauhtia koko ajan, mutta nyt viimeisen parin kuukauden aikana puheen kehitys on ottanut suuren harppauksen. Hän alkaa puhua usein jo kokonaisia lauseita vaikka sanojen taivutus meinaakin aina unohtua. En siis ole enää yhtään huolissani. Jokainen oppii puhumaan ajallaan.

Listaan alle joitakin meidän taaperon lauseita ja sanontoja, joista osaa hän hokee monta kertaa päivässä.

SEIS! HILJAA! = Taapero on oppinut komentamisen jalon taidon ja testailee taitoaan päivittäin käytännössä.

Missä isi meni? = Minne isi meni? Kaikesta kysytään nykyään minne jokin asia meni.

ikkapuut = tikapuut. Jani osti meille uudet taloustikkaat ja ne olivat Vivian mielestä huisin hauskat ikkapuut.

Minä myös haluan Muumimaailmaan. Rattaisiin. = Olemme katsoneet Youtubesta jonkin verran videoita Muumimaailmasta ja nyt taapero haluaa mennä Muumimaailmaan. Sinne mennään kuulemma rattailla.

Minä myös. Vauva myös. Äiti myös. Isi myös. Bea myös. = Jostain on tarttunut mukaan sana myös. Kaikki on aina myös. Varsinkin, jos joku muu saa jotain niin kuuluu perään minä myös tai Vivia myös.

Äiti ankka sanoo kvaak, kvaak, kvaak. = Vivia rakastaa laulamista ja kuuntelemmekin usein kappaleita Youtubesta tai Spotifysta. Hän laulelee yksinään usein Viisi pientä ankkaa-laulua. Toinen laulu, jota hän tavailee yksinään, on ihahaa.

Janonälkä. = Taaperomme on alkanut kertoa milloin hän haluaa juomista ja nykyään hänellä on koko ajan janonälkä. Aina tämä ei tarkoita oikeasti nälkää tai janoa, mutta sanaa on kiva sanoa ja katsoa kuinka toiset reagoivat siihen.

Älä mene! = Tätä Vivia huutaa aina, kun joku poistuu huoneesta. Melissalle hän sanoo tätä usein, koska haluaisi isosiskon pysyvän samassa huoneessa koko ajan.

Ei ukkia. = Vivialle on monesti sanottu, että ilman sukkia ei voi laskea liukumäkeä, koska se ei luista ja hän aina muistaakin sanoa, että ei ole sukkia, jos ne puuttuvat ja hän haluaisi laskemaan.

Arkirealismi. Lelut sekaisin ja taapero ilman housuja.

Mummi toi minun kakku. = Janin äiti leipoi Vivialle oman, viljattoman kakun isompien tyttöjen synttäreille ja Vivia oli siitä hyvin onnellinen. Hän muistaa kertoa meille vähintään joka toinen päivä, että mummi toi hänelle kakkua.

Minä haluan mikkikuplassa. = Vivia sai joululahjaksi Mikki Hiiri-saippuapullon, jota käytettiin hänelle kylpyvaahtona. Nyt kylvyn nimi on mikkikupla.

Pukki tuo nukke. = Taaperon mieleen on jäänyt hyvin vahvasti, että hän sai Joulupukilta toivomansa nuken.

Bea ei nuku! = Näin hän käskee siskoaan, joka ilta kun nukkumaanmeno harmittaa ja Bea on kiipeämässä yläsänkyyn. Hän ilmeisesti ajattelee, että jos Bea on hereillä niin Viviakin voi olla.

Pupu itkee. Pupu pelkää. Pupu haluaa. Pupu nukkuu. = Pupu on Vivian turvaeläin, jonka kautta hän selvästikin käsittelee tunteitaan. Pupu on oltava lähellä koko ajan ja jos jokin harmittaa, ensin täytyy etsiä pupu ja vasta sitten syli.

Maitoa, kiitos. = Minusta on aivan ihanaa kuinka kohtelias taapero meillä asuu. Hän sanoo ei kiitos, joo kiitos ja kiitos aina ruokailun perään. Hän on alkanut myös pyytää asioita niin, että sana kiitos on aina perässä. Tämä taito on varmasti tarttunut päiväkodista ja siitä olen kiitollinen.

Minun peittoni. = Nyt mukaan on tarttunut myös tuo omistusliite sanan perässä.

Kuinka paljon muiden taaperot höpöttää?