Vikingaliv
0Me rakastamme museoissa käymistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Jani olikin tosi innoissaan, kun kuuli Tukholmaan avatusta Vikingaliv-museosta, jonka aiheena on siis viikingit. Koska Ruotsilla on niin suuri viikinkihistoria, kuvittelimme tämän viikinkeihin erikoistuneen museon olevan ihan huikea. Toisin kävi ja uudestaan emme ole menossa.
Ja minäpä kerron miksi.
Museo sijaitsee Djurgårdenissa eli saaressa, jossa on iso ryhmittymä muitakin museoita sekä esimerkiksi huvipuisto Gröna Lund. Sinne oli helppo päästä niin julkisilla kuin kävellenkin keskustasta. Keskusasemalta kulkee ratikka (spårväg) numero 7 Djurgårdeniin ja silloin pitää SLn sivujen mukaan jäädä pois pysäkillä Nordiska museet/Vasa museet. Matka-aika ratikalla on noin 10 minuuttia. Jos tuossa pysäkillä unohtaa jäädä pois, voi hyvin jäädä seuraavallakin eli pysäkillä Liljevalchs/Gröna Lund, koska museo on aikalailla näiden välissä. Kävelymatkaa molemmilta pysäkeiltä on viitisen minuuttia. Museon sisäänkäynti on rannan puolella, mutta kadun varressa on opastekyltit.
Museon pääsymaksu oli 16 euroa aikuisilta ja mietimme pitkään haluammeko laittaa museokäyntiin niin paljon rahaa. Päätimme kuitenkin, että museon on oltava todella hyvä, koska pääsymaksu on niin korkea. Useaan Tukholman museoonhan pääsee halvemmalla tai jopa ilmaiseksi, joten pääsymaksu muihin museoihin verrattuna oli aika korkea. Alle 7-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi, joten Viviasta ei mennyt maksua. Museo ei muuten ota vastaan käteistä eli kaikki ostokset pitää tehdä kortilla.
Meitä oli museokäynnillä siis minä, Jani ja Vivia.
Lipputiski sijaitsi museon toisessa kerroksessa. Sinne pääsi joko portaita pitkin tai pienellä hissillä. Hississä oli merkintä, ettei sinne saanut viedä rattaita, joten Jani jäi Vivian kanssa alas ja minä kiipesin portaita ylös. Maksoin lippumme tiskillä ja kysyin rattaista, josta minulle kerrottiin, että rattaat tulee jättää ulos.
Ensimmäinen iso miinus tuli siitä, ettei rattaita saanut viedä museon sisälle. He antoivat lukon rattaita varten ja museosta sai lainata rintareppua.
Menimme siis etsimään sitä niin sanottua vaunuparkkia, joka oli pieni alue nurkan takana. Se oli täysin eristyksissä museon sisäänkäynnistä eikä siellä ollut minkäänlaista kameravalvontaa. Lukot eivät olleet kovinkaan hääppöiset ja hieman pelotti jättää uudenkarheat Emmaljungat sinne kenen vaan armoille. Sateisella säällä emme olisi edes jääneet museoon, koska rattaat eivät olleet millään lailla säältä suojattuna.
Sisätiloissa oli todella tilava alue, jossa oli naulakoita sekä säilytyslokeroita. Olimme liikenteessä heti aamupäivästä, jolloin museossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama ihminen, joten tavaroiden säilytysaluekin oli melkein tyhjillään. Meni vähän yli ymmärryksen miksei sinne oltu voitu rakentaa vaunuparkkia.
Vivia nukkui, kun saavuimme museolle, joten minusta olisi ollut mukava katsella museota rauhassa hänen nukkuessaan. Nyt jouduin kuitenkin hänet herättämään, koska enhän minä nyt mitenkään saanut siirrettyä nukkuvaa vauvaa rintareppuun rattaista. Hieman pelonsekaisin tuntein jätimme rattaat ulos ja lähdimme museoon. Olisi meillä onneksi ollut matkavakuutus, jos ne sieltä olisivat kadonneet.
Kiipesimme sitten yhdessä portaat toiseen kerrokseen. Näyttely alkoi heti lipputiskin takaa, jossa oli pieni näyttelytila. Ajattelimme sen olevan vasta ensimmäinen huone monesta ja lähdimme sitä innokkaasti tutkimaan. Suurin osa näyttelystä oli luettavaa materiaalia viikinkien historiasta ja näyttelyssä oli vain hyvin pieni osa oikeita viikinkiesineitä. Niistäkin suurin osa oli lainassa Tukholman historiallisesta museosta, jonne on ilmainen sisäänpääsy. Olimme ohittaneet tuon museon matkalla Vikingaliviin ja miettineet, että kumpi nyt olisi parempi. Päätimme sitten kuitenkin menny Vikingaliviin, koska ajattelimme viikinkeihin erikoistuneen näyttelyn olevan siellä suurempi.
 |
| Museossa pääsi testamaan muutamaa erilaista viikinkiasetta omaan käteen. |
Näyttelytilassa oli vain yksi vahanukke, jonka päällä oli viikingin arkiasu. Olisin kaivannut enemmän konkreettisia tavaroita, kun museossa kerran olimme.
Kävimme Melissan kanssa historiallisessa museossa myöhemmin samana kesänä ja siellä oli kymmenen kertaa isompi viikinkinäyttely kuin Vikingalivissa.
Olimme suuresti hämmästyneitä, kun näyttelytiloja olikin vain tuo yksi, jonka jälkeen meidät ohjattiin pimeälle ajelulle. Tätä varten piti kävellä näyttelytilasta portaat alas, koska ajelu sijaitsi museon ensimmäisessä kerroksessa.
Ennen viikinkiajelulle menoa meiltä kysyttiin minkä kielisen selostuksen haluaisimme. Valitsimme tottakai sen suomeksi, koska se oli mahdollista. Oli melkoinen pettymys, kun siltikin yli puolet selostuksesta tuli englanniksi!
Vivia pelkäsi kuollakseen tuota ajelua, joten en voi suositella sitä lapsille! Olen aika varma, ettei meidän isommatkaan lapset olisi siitä nauttineet. Ajelu kesti noin viisi minuuttia.
Ajelun jälkeen oli aika tyrmistynyt olo. Tästäkö ilosta olimme maksaneet oikeasti 32 euroa?
Samantapainen ajelu on myös lapsille suunnatussa Junibackenissa. Siellä ajelu on oikeasti aika pitkä ja kiinnostava. Selostus ja laulut tulevat kokonaan suomeksi. Olin siis odottanut tältä ajelulta hieman enemmän.
Kävimme vielä tutkimassa pienen museokaupan ennen museosta poistumista. Olimme museossa yhteensä alle tunnin, josta voi jo päätellä jotain. Yleensä museoreissuilla menee se 2-3 tuntia aikaa.
Olimme ulos kävellessämme todella pettyneitä. Ainoa plussa oli, että vaikka rattaat piti jättää ulos, sai museosta lainaksi kantovälineen. Muuten museo oli kyllä iso pettymys.
Oletteko te käyneet Vikinalivissa?
Sisustustesti
Jenni kertoi big mamas home-blogissaan tehneensä sisustustestin, jossa testattiin kuinka monta suomalaisten suosimaa trendituotetta kotoa löytyy. Käy kurkkaamassa Jennin vastaukset ja tee testi itsekin!
Meillä arvostetaan suomalaista designia ja meillä olikin aiemmin ehkä enemmänkin sisustustavaroita esillä kuin nykyään. Jos budjettini olisi rajaton ja asuntomme isompi, saattaisi meillä olla ihan erilailla sisustettu koti. Me kuitenkin arvostamme kotona kaikista eniten kodikkuutta.
Tämä testi on tehty kyselyn perusteella, joka julkaistiin muutama kuukausi sitten Kotivinkissä. Luin lehden vanhempieni luona, joten minulla oli jo jonkinlainen käsitys mitä esineitä kysely sisältää. Nämä testit ovat aina hauskoja tehdä, joten päätinkin jakaa tulokseni teille!
Löytyykö kotoasi Iittalan Kivi-tuikku?
Ei.
Meillä oli näitä aiemmin, mutta jotenkin tässä asunnossa ei ole paikkaa, jossa polttaa tuikkuja ja myin kaikki meidän Kivi-tuikut pois. Järkeilin asian itselleni niin, että jos niitä joskus tulevaisuudessa kaipaan niin voin ostaa uusia. En vain tähän asuntoon.
Onko sinulla pientä kaktusta tai mehikasvia?
Ei.
Minulla ei ole viherpeukaloa ja kaikki kasvit yleensä kuolevat aika nopeasti. Jotenkin kummasti olen saanut pidettyä joulukaktuksen pysymään hengissä. Se on kuitenkin aika iso, joten en laske sitä tähän mukaan.
Onko kotonasi Iittalan Teema-astioita?
Kyllä.
Meillä on Teeman pastalautaset, jotka ostin joskus kymmenisen vuotta sitten. Niitä oli kaksi vihreää ja neljä ruskeaa, mutta yksi vihreä hajosi syksyllä. Ne ovat menossa vaihtoon, mutta emme ole keksineet mitkä haluamme tilalle ja lautaset ajavat vielä hyvin asiansa, joten asialla ei ole kiire.
Meillä on myös muutama teeman tarjoiluastia.
Ovatko keittiökaappisi valkoiset?
Kyllä.
Asumme vuokralla, joten emme olisi voineet edes valita muun värisiä kaappeja. Tosin edellisessä keittiössäni oli valkoiset, minun valitsemat kaapit.
Löytyykö kotoasi Fiskarsin oranssit sakset?
Kyllä.
Kahdet oranssit sekä mustat, vaaleanpunaiset, sinivalkoiset Suomi 100-sakset ja siniset Muumipappa-sakset. Siltikään koskaan ei löydy yksiäkään saksia, kun niitä tarvitsisi.
Onko sinulla Iittalan Aalto-maljakko?
Kyllä.
Saimme sen kihlajaislahjaksi ukiltani, joka oli saanut maljakon jäädessään opettajan työstään eläkkeelle. Maljakolla on siis myös tunnearvoa.
Onko kylpyhuoneesi lattiassa harmaat kaakelit ja seinissä valkoiset?
Ei.
Kylpyhuoneessamme on kyllä valkoiset laatat seinissä, mutta siellä on muovilattia. Edellisessä asunnossamme, jonka pintamateriaalit päätin, oli juurikin harmaa lattia ja seinissä valkoiset kaakelit. Olisin halunnut seinille tai lattiaan jotain kivaa kuviokaakelia, mutta en löytänyt budjettiin sopivaa kaakelia, jota ei olisi tarvinnut tilata, joten päätin tyytyä näihin väreihin, joista muutkin pitävät. Toisaalta se on ehkä hyvä nyt, kun asunnossa on uudet vuokralaiset.
Omistatko Iittalan Savonia-aterimet?
Kyllä.
Ja juuri pyysin äidiltäni lisää saman sarjan haarukoita ja veitsiä, koska ne ovat mielestäni parhaat.
Onko kotonasi Arabian muumimuki?
Kyllä.
Meillä ei ole muumimukeja normikäytössä, koska olen nekin kaikki myynyt pois, mutta minulla ja Melissalla on erikoismukit, joissa on meidän omat nimet.
Onko sinulla harmaa sohva?
Kyllä.
Meillä oli aiemmin valkoiset Ektorp-sohvat, joita rakastin yli kaiken, mutta jouduimme myymään toisen tilanpuutteen vuoksi muuttaessamme nykyiseen asuntoomme. Aloimme pian kaipaamaan vuodesohvaa yövieraiden varalle ja päätimme vaihtaa Ektorpin tilalle Ikean harmaan Friheten-vuodesohvan. Olimme muuten hyvään aikaan liikkeellä, koska nyt sohvan hinta on noussut 200€!
Onko sinulla Iittalan Kartio-lasi?
Kyllä.
Meillä on käyttölaseina pienet Kartio-lasit.
Onko kotonasi Artekin Aalto-jakkara tai vastaava?
Kyllä.
Äitini osti meille kaksi mustakantista Aalto-jakkaraa työpaikkansa poistomyynnistä ja mehän otimme ne vastaan oikein mielellämme.
Onko kotonasi punottu kori, jossa on kahvat?
Ei.
Meillä on kyllä pari kankaista koria kahvoilla lastenhuoneessa.
Omistatko Iittalan Essence-viinilaseja?
Ei.
Saimme kihlajaislahjaksi kaksi Essencen shampanjalasia, mutta meillä ei ole yhtään viinilasia. Miltään merkiltä. En ole osannut päättää haluanko Essencet vai jotkin muut viinilasit ja meillä on tällä hetkellä niin rajalliset säilytystilat, että olen siirtänyt viinilasien oston hamaan tulevaisuuteen.
Onko sinulla Ikean Malm-lipasto?
Ei.
Meillä oli aiemmin kolme Malm-lipastoa, mutta olemme myyneet ne pois, kun niille ei ollut enää paikkaa. Tykkäsin kyllä lipastoista, joten saatamme hankkia sellaisen vielä joskus.
Onko kotonasi Marimekon Kaksi raitaa-pyyhe?
Kyllä.
Meillä on muutama Marimekon Kaksi raitaa-kylpypyyhettä, jotka ovat olleet käytössä kymmenisen vuotta ja ne ovat edelleen huippukunnossa. Aiemmin meillä oli myös käsipyyhkeinä näitä, mutta ne olivat kooltaan liian pieniä ja laitoimme ne kiertoon.
Onko kotonasi peikonlehti?
Ei.
Kuten sanoin, minulla ei ole viherpeukaloa. Olisi ihanaa, kun kotona olisi monta hyvin menestyvää viherkasvia.
Löytyykö kotoasi rottinkituoli?
Ei.
Omistan kyllä sellaisen ja rakastan tuolia yli kaiken, mutta tällä hetkellä se on vanhempieni luona väliaikaissäilytyksessä.
Onko sinulla itämainen matto?
Ei.
Sellainen olisi ihana, mutta ainakaan vielä meiltä ei löydy sellaista.
Onko sinulla talon muotoinen sisustuslyhty?
Ei.
Enkä usko sellaista hankkivanikaan. Yksi lyhty meiltä löytyy ulko-oven vierestä. Se on ollut meillä iäisyyden ja tänä talvena olen pelännyt sen puolesta monta kertaa, koska se on pöydän päällä, josta se on pudonnut maahan kovan tuulen takia jo monesti. Onneksi se on, ainakin vielä toistaiseksi, ehjä.
Tulos: 10/20
Kotoasi löytyy vain joitakin suomalaissisustajia yleisesti miellyttäviä tavaroita ja asioita. Et taida olla valtavirtatrendien vankkumaton fani?