Hae
Colour Outside the Lines

Miltä meillä näyttää tavallisena arkiaamuna?

Kuvat on otettu meidän kotoa tavallisena arkiaamuna syyslomalla, kun Vivia oli kipeänä. Olimme siis kaksin Vivian kanssa kotona. Jani oli töissä ja isommat lapset reissussa.  
Meillä ei koskaan ole ollut supersiisti koti. En häiriinny pienestä sotkusta, mutta ahdistun, jos koti on ihan mullin mallin. Näissä kuvissa on sotkua ja päivän agendana olikin siivota ne pois, jossa hyvin onnistuin ja saimme taas hetken nauttia täysin siististä kodista. 

ETEINEN

Meidän asunnossa on ulkoeteinen ja pieni sisempi eteinen. Ulkoeteisen lattia täyttyy yleensä kengistä ja hiekasta, takit yleensä sentään päätyvät paikalleen kaappiin. 
Sisempi eteinen on tarkoitettu sekä Emmaljungien että päiväkotimatkoja varten hankittujen Brion rattaiden säilytykseen. Se kuitenkin usein täyttyy pullokasseista, kirppistavaroista ja muista random-pussukoista kuten näissäkin kuvissa. Minun huivikin on päätynyt lattialle Vivian leikkien jälkeen. Sen takia Emmaljungat ovat odottamassa paikalleen pääsyä ulkoeteisessä. 

OLOHUONE

Olohuone pysyy yleensä ihan siistinä. Ainoat paikat, johon tavaraa yleensä kertyy on pieni pöytä nojatuolin luona. Tuoli on Janin valtakuntaa ja hän lastaakin aina tavaransa siihen. Siinä on yleensä muun muassa kahvikuppi, rakennuslehti ja vichypullo. 
Kuten kuvissa näkyy, meillä on vielä Vivian synttärikoristeet paikoillaan. Nuo koristelut tuppaavat aina unohtumaan esille ja nämä ovat Vivialle niin mieluisia, ettemme ole senkään takia niitä vielä ottaneet alas. 

MELISSAN HUONE

Melissan huone on asunnon ainut paikka, joka on yleensä supersiisti. Hän vihaa sotkua eikä kestä olla huoneessaan, jos siellä on sekaista. Tosin tänä syksynä huone on alkanut näyttää enemmän teinin huoneelta ja lattia on alkanut täyttyä vaate- ja tavarakasoista. Sänkykin on yleensä pedattu, mutta kouluaamuina se jää usein petaamatta kiireen vuoksi ja Melissa petaa sen kotiin tultuaan. 

LASTENHUONE

Koska Bea oli reissussa ja Vivia vasta herännyt näiden kuvien ottamisen aikaan, oli huone vielä siisti lukuunottamatta muutamia laatikoita, jotka olin nostanut Bean sängylle ja Vivian petaamatonta petiä. Normaalisti Vivia levittelee leluhyllystään lelut pitkin lattioita ja siivoamme ne muutaman kerran päivän aikana takaisin. Ne siivotaan viimeistään iltaisin nukkumaan mennessä. 

MAKUUHUONE

Meidän makuuhuone ei yleensäkään ole kovinkaan siisti, koska kannan sinne kaikki hinnoittelua odottavat kirppistavarat ja muutkin tavarat, jotka etsivät paikkaansa. Ne kertyvät huoneen nurkassa olevalle työpöydälleni ja näin ollen työpöytää on yleensä aika mahdoton käyttää. 
Sängyn pyrin petaamaan vähintään viikonloppuisin, mutta arkisin en aina jaksa siihen koskea. Näissä kuvissa sänky on petaamatta ja petasin sen vasta kuvien ottamisen jälkeen, koska halusin tuoda esille kotimme juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä oli. Tyynyt ovat Janin jäljiltä lattialla, koska hän heittää ne aina sinne viilentymään ja vaihtaa tyynyä kesken yön. 
Makuuhuoneeseeen olisi tarkoitus ostaa uudet verhot, kun löytäisi jotkut kivat. Olen haaveillut Vallilan mustavalkoisista Kuopio-verhoista jo hetken, ne ehkä saattavat päätyä meille jossain vaiheessa. Vaihdoimme makuuhuoneen ja olohuoneen verhot keskenään, koska halusimme vaihtelua, mutta jotenkin nämä keltaiset verhot tuntuvat makuuhuoneessa aika levottomilta. Nukumme jo levottomissa Pokemon-lakanoissa, joten kaipaan rauhallisempia verhoja. 

KEITTIÖ 

Keittiössä vallitsee usein aikamoinen kaaos. Nostan hattua kaikille monen lapsen äideille, jotka oikeasti jaksavat pitää kodin koko ajan supersiistinä. Meillä pitäisi olla kaksi tiskikonetta, että meidän tiskimäärällä tiskipöytä pysyisi tyhjänä koko ajan. 
Keittiössä on kuvissa myös Janin rakennusprojekti meneillään ja kaikki työkalut ovat esillä. Vivia on aamiaisella. En normaalisti anna hänen katsoa tabletilta ruokapöydässä mitään, mutta tämä oli hieman spesiaalimpi hetki, koska hän oli kipeänä ja olimme kaksin kotona. 
Tuo keittiön ja olohuoneen välissä oleva baaritiski muuten kerää aivan hirvittävästi tavaraa. Siihen läntätään aina kaikki paperit, silitystä odottavat hamahelmet ja keskeneräiset projektit.

Onko teillä aina supersiistiä? 

Atari 2600 (VCS)

Videopelaaminen tuli alun perin kaikkien ulottuville isoissa Arcade kabineteissa, joita löytyi ostoskeskuksista ja suurista pelihalleista. Ne olivat kotikäyttöön liian isoja, kalliita ja sisälsivät yleensä vain sen yhden pelin. Ensimmäisiä kodin pelilaitteita olivat pong-pelin useat erilaiset konsolit. Yksinkertainen peli pystyttiin muokkaamaan koneessa vain erilaisiksi versioiksi itsestään, joka ei ole kovin houkuttelevaa kuluttajan kannalta.
Atari oli ensimmäinen valmistaja joka toi markkinoille pelikonsolin, johon pystyi ostamaan ja vaihtamaan pelikasetteja. Tarvittavat komponentit alkoivat samaan aikaan olla saatavilla riittävän edullisesti, jotta kokonaisuutta pystyttiin markkinoimaan kuluttajien käyttöön.
Atarin Video Computer System (VCS) tuli myyntiin loppuvuodesta 1977. Konsoli myi kohtuullisen hyvin ja pelivalikoima oli käännöksiä Atarin omista ja muiden yhtiöiden lisenssoituja Arcade käännöksiä. Vuonna 1980 konsolin suosio kääntyi nousuun Taitolta linsensoidun pelin Space Invadersin myötä. Suosio kasvoi sen verran suureksi että konsolin pelituotantoon alkoi kehittyä uusia peliyhtiöitä. Tuolta ajalta on peräisin myös nykyisin suuri pelitalo Activision.

Vuoteen 1982 asti Atarin pelikonsoli kantoi nimeä VCS, jonka jälkeen konsoli tunnettiin nimellä 2600. Tänään meillä on testissä juuri tuo vuoden 1982 malli, joka kantoi ensimmäisenä nimeä Atari 2600. Syy miksi juuri tuo versio löytyy omista kokoelmistani liittyy konsolin saamaan lempinimeen. Ensimmäiset versiot sisälsivät puukuvioidut paneelit, mutta vuoden 1982 malli oli kokonaan musta. Musta väri ja konsolin muodot innoittivat nimen syntyä toisesta sen aikakauden suuresta ilmiöstä ja konsoli sai lempinimekseen Darth Vader.


Pelejä ohjataan joystick-ohjaimilla, joissa on pääosin yksi lisänäppäin. Pelit ovat nykyaikana varsin karuja ja yksinkertaisia, mutta silti juurtuneet hyvin syvälle länsimaiseen popkulttuuriin. Space Invaders, Pac-man, Centipede ynnä muut tuon ajan suosituimmat pelit ovat nykyäänkin varsin tunnettuja nimikkeitä useista erilaisista lähteistä.

Space Invaders on ammuntapeli, jossa ruudun yläreunasta mönkii erilaisia otuksia pelaajan ammuttavaksi. Mitä useamman otuksen pelaaja ampuu, sitä nopeammin kohteet alkavat liikkua ja pudota alemmas. Ensimmäisissä kentissä pelaajalla on suojaanaan kilpiä vihollisen ammuksilta, mutta pelin edetessä suojat vähenevät ja jäävät pois. Retropelin tyyliin pelin vaikeustaso vaikeutuu nopeasti, joten pitkiä pelisessioita ei pelin kanssa pääse viettämään. Vielä nykypäivänäkin pelin suosion pystyy ymmärtämään, sillä peli on edelleen varsin koukuttava vaikka graafinen ulkoasu on varsin karua. Yksinkertainen ammuskelu, jossa haluaa monta kertaa kokeilla vielä sen yhden viimeisen kerran.

Vaikka vanhan pelikoneen liittäminen moderniin televisioon tuntuu hyvin ikävältä, otan pelikuvat sitä kautta, koska kuvaputki TV:n kuvaaminen on yksi riesa kuvanpäivityksen vuoksi enkä omista kalliita kuvankaappauslaitteistoja.

Koska tällä viikolla oltiin pelihistorian hämärissä, ensi viikolla hypätään suoraan modernin pelaamisen aallonharjalle. Ensi viikolla peliarvostelussa PlayStation VR-peli Astro Bot: Rescue Mission.