Sega Master System ja Light Phaser-valopistooli
0
Nintendon 8-bittinen pelikonsoli ja oranssi valopistooli Duck Huntin kanssa on ujuttautunut niin syvälle länsimaiseen popkultuuriin, että harvempi muistaa sen pahinta haastajaa Sega Master Systemiä. Suomen ja Euroopan markkinoille konsolit päätyivät samana vuonna 1987, mutta Nintendo oli jo pari vuotta Segaa edellä alkuperäistä julkaisua Japanin markkinoilla (NES 1983, Sega 1985). Nintendo käytti tiukkojen ehtojen lisenssisopimuksia, joissa se usein vaati pelejä ja kehittäjiä valmistamaan tuotteet yksinoikeudella Nintendolle, joten tämä rajoitti Segan pelivalikoimaa ja sitä kautta kokonaismyyntiä.
Ensimmäisiin Master Systemin mallehin pystyi hankkimaan pelit joko tutumpina pelikasetteina tai halvempana luottokortin kokoisena Sega korttina. Kortteihin mahtuva tiedon määrä kuitenkin rajoitti sen käyttöä nopeasti eikä uudemmat pelit enää mahtuneet korteille. Uudempiin konsoliversioihin ei korttipaikkaa enää valmistettu.
Master System nousi Brasiliassa niin suureen suosioon, että paikallinen valmistaja on jatkanut konsolin tuotantoa pitkälle 2010-luvulle. Siellä konsolin myyntiluvut ovat pysyneet kilpailukykyisinä jopa uusien PS4-konsolien kanssa. Tämä paikallinen suosio on tehnyt Segan konsolista pelihistorian pisimpään valmistetun konsolin.
Vastauksena NES:n Zapper valopistooliin Sega toi Master Systemille oman Light Phaser valopistoolinsa.
Kuinka valopistoolit sitten toimivat?
Vaikka perinteisen aseen toiminnasta ja valopistoolin nimestä voisi arvata, että ase lähettää valonsäteen kohti haluttua kohdetta, toiminta on oikeastaan täysin päinvastainen. Kun pelaaja painaa liipaisinta, televisioruutu muuttuu sekunnin murto-osan ajaksi mustaksi ja vain kohteet joihin pelaajan on tarkoitus osua muuttuvat valkoisiksi. Valopistoolit tunnistavat tämän valkoisen valon mikäli pelaaja on tähdännyt aseensa kohti haluttua kohdetta. Joissain peleissä on siis mahdollisuus huijata kohdistamalla ase kohti kirkasta valonlähdettä kuten hehkulamppua jolloin peli luulee pelaajan osuvan jokaisella laukauksella. Toimiakseen valopistooli on erittäin tarkka ajoituksesta television ja liipaisimen painalluksen välillä. Ase ei voi tunnistaa osumia mikäli ruudun välähdys ei tapahdu juuri oikeaan aikaan. Tuo ajoitus on kuvaputkitelevisioissa erittäin yhtenäinen ja valopistoolit on ajoitettu tuon mukaisesti. Nykyaikaiset TV:t käyttävät täysin erilaisia kuvantuottotekniikoita ja ajoitusta, joten tästä syystä valopistoolit eivät toimi nykyaikaisen television kanssa.
Vaikka itse ammuntapelit keskittyvätkin enemmän aikuiseen makuun, löytyy myös nuoremmille sopivia pelejä. Esimerkkipelinä käytetäänkin tänään Shooting Galleryä, jossa yritetään osua tuttujen sorsien lisäksi ilmapalloihin, viemäriputkissa piilotteleviin palloihin ja avaruusaluksiin. Pelissä tulee osua vaadittuun määrään ruudulla vilahtelevia objekteja. Vaikka pelin periaate on yksinkertainen, käy peli nopeasti ylivoimaisen vaikeaksi ja tasojen suorittaminen vaatii kunnon harjoittelua ja kenttien opiskelua. Peli toimii varmasti hyvänä viihdyttäjänä nykypäivänäkin kaveriporukassa testailtuna kaiken ikäisille.
Ensiviikolla tutustutaan tarkemmin Game Boy tuoteperheeseen ja siihen kuinka selfie niihin liittyy?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Vihdoinkin lastenhuoneen sisustus miellyttää äidinkin silmää
*Kaupallinen yhteistyö Li’l Decorin, Desenion ja Into Kustannuksen kanssa. Kuvissa näkyvät ilmapallotarrat ja iso Mrs Mighetto-taulu saatu Li’l Decorilta. Osa muista julisteista saatu Deseniolta. Sankaritarinoita tytöille-kirja saatu arvosteltavaksi.
Tuskailin keväällä meidän lastenhuoneen sisustuksen kanssa, koska lastenhuone ei miellyttänyt omaa silmääni yhtään. Meillä on armottoman pieni lastenhuone ja kahden lapsen sinne mahduttaminen oli hankalaa.
Bealla oli aiemmin Ikean Minnen-sänky. Sellainen valkoinen rautainen, jota usein näkee sisustusblogeissa. Sänky oli nätti, mutta Bea pyörii todella paljon unissaan ja kolautteli itseään sängyn laitoihin vähän väliä. Hänellä oli myös todella huono tapa nukkumaan mennessään rapsuttaa sängynpinnasta maalia irti. Joten sänky oli lähdössä vaihtoon jo ennen pikkusiskon samaan huoneeseen siirtymistä.
Lopulta päädyimmekin Ikean Kura-sänkyyn, jonka voi halutessaan kääntää ympäri. Sänky olikin ensin meillä toisin päin, kun huoneessa nukkui vain Bea, mutta nyt kun molemmat tytöt tarvitsevat huoneeseen oman sängyn, on sänky käännetty niin, että Bea nukkuu ylhäällä ja Vivia alhaalla. Noiden sänkyjen kanssa osui kohdalle onnekas sattuma. Olimme juuri päättäneet vaihtaa tähän tiettyyn sänkyyn, kun joku laittoi Facebookiin ilmoituksen, että haluaisi vaihtaa tämän sängyn Minneniin. Mehän sitten vaan vaihdoimme sängyt päikseen.
Huoneessa on myös mökiltä otettu vanha pulpetti, jonka Jani kunnosti. Se oli aiemmin leikkimökissä ja oli aika karmeassa kunnossa, joten se kaipasi jo uutta pintaa. Jani halusi jättää sen tarkoituksella vanhan näköiseksi, koska pulpetti on matkannut ukkini mukana mökille jostain vanhasta kansakoulusta, jossa ukki oli opettajana.
Bea yleensä piirtelee tuossa pulpetin ääressä ja Viviakin on jo hoksannut kuinka kiva siitä on tuijotella ulos. Hän saattaa pitkän tovin seisoskella tuossa pulpetin penkillä ja katsella ohi ajavia autoja. Välillä hän saattaa huudahtaa ”hauva, hau, hau, hau!” Pulpetin viereistä seinää koristavat ihanat ilmapalloseinätarrat, jotka saimme keväällä Li’l Decorilta ja joita Bea rakastaa yli kaiken.
Brion leikkikeittiö oli meillä aiemmin keittiössä, mutta se ei sinne enää oikein mahtunut niin siirsin sen takaisin lastenhuoneeseen. Tuossa ikkunan alla sillä on ihan hyvä paikka. Tytöt eivät sillä kyllä edes kummemmin leiki, joten jossain vaiheessa se saattaa lähteä varastoon.
Kun Bea pääsi nukkumaan yläsänkyyn ja hänelle hankittiin korkea runkopatja, halusimme sänkyyn jonkinlaista laitaa. Hän pyörii oikeasti unissaan välillä ihan hullun lailla ja milloin on jalka, milloin käsi ja milloin puolet vartalosta sängyn laidan ulkopuolella. Mietimme Janin kanssa myös prinsessakatosta sängyyn jo aiemmassa kodissamme, mutta sinne emme sitä koskaan toteuttaneet.
Tähän sänkyyn ei oikein olisi istunut sellainen katosta roikkuva kangaskatos, joten Jani rakensi katoksen ja minä ompelin siihen kankaan. Ostimme myös Citymarketin Mammuttimarkkinoilta kivat pallovalot koristamaan katosta. Ne saa illalla päälle, jos katoksen alla haluaa lukea ja ne toimivat pattereilla niin ei tarvitse miettiä mistä niihin saisi virtaa. Bea onkin jo monet kerrat lukenut tuolla katoksen alla.
Sängyllä makaa Janin vanha pehmohylje, jonka hän sai heti synnyttyään lahjaksi.
Vivian sänky on vielä tarkoituksella lattiatasossa, koska minua pelottaa, että hän putoaa nukkuessaan. Myös Vivia on aikamoinen heiluja unissaan, joten näin minäkin pystyn nukkumaan yöni rauhassa. Jossain vaiheessa sänkyyn on tarkoitus rakentaa uusi pohja nii, että leluille tulisi säilytystilaa sängyn alle. Tai sitten vaihdamme vaan suoraan erilaiseen kerrossänkyyn.
Vivia tarvitsee sen verran lyhyen patjan, että sängyn alla toisessa päässä on kaikki meidän legot ja duplot säilytyksessä. Haluaisin vaihtaa nuo laatikot uudenmallisiin lego-laatikoihin, joissa on edestä avattavat laatikot eikä kokonaan irtoavat kannet. Niitä olisi helppo käyttää pinossa. Nuo kun pitää jokainen ottaa erilleen, että ne saa auki.
Lastenhuoneen matto löytyi H&M:n alennusmyynnistä. Rakastuin siihen heti sen nähtyäni ja se onnekseni oli huoneeseen hyvänmallinen. Kapeaan huoneeseen on usein tosi vaikea löytää hyvää mattoa. Matossa on pohjassa liukueste, joten se pysyy hyvin paikallaankin.
Ihanat kultaiset seinätarrat ostin keväällä Li’l Decorin lapsimessuosastolta. Vivia on repinyt niistä kyllä jo osan irti, joten pitäisi päivittää tuota seinää uusilla tarroilla.
Löysin kesällä sattumalta kirpputorilta puiset ripset, joissa oli vielä seinäkiinnitystarrakin paikallaan. Siitä asti ne ovat koristaneet lastenhuoneen seinää ja ne ilahduttavat Beaa ja minua joka kerta, kun näemme ne. Ihmeen hyvin on se tarrakiinnityskin pitänyt, kun vain toinen ripsistä on kerran pudonnut alas.
Meillä on suurin osa lelusäilytyksestä vaatekaapissa ja Vivialla on vaatekaapin vieressä kirjahylly, jossa hänen lelunsa ja kirjansa ovat helposti esillä. Se kirjahylly on vielä aika sekaisin ja työn alla on löytää siihen sopivat säilytyslaatikot, joita taaperonkin olisi helppo nostella. Enköhän esittele sen projektin tässä syksyn aikana tännekin.
Tärkein tavoite oli luoda lastenhuone, jossa kaikki toimii ja jonka sisustus miellyttää sekä äitiä että lapsia. Vielä on monta asiaa, joita haluaisin huoneessa muuttaa. Haluaisin pimennysverhojen tilalle tai päälle jotkut kivat verhot. Prinsessakatoksen viereen olisi kiva hankkia joku sisustustaulu. Alunperinhän tuo meidän Mrs Mighetto oli menossa siihen, mutta se on niin iso, ettei sopinutkaan massiivisen vuodekatoksen kanssa yhteen. Se siis saa asustaa tuolla vastakkaisella seinällä. Roolileikkivaatteet myös kaipaisivat parempaa säilytyssysteemiä. Tällä hetkellä ne ovat korissa, joka seilaa huoneiden väliä.
Hiljaa hyvä tulee.