Kävimme eilen 1,5-vuotisneuvolassa. Sopivasti samana päivänä Vivialla tuli täyteen 1,5 vuoden ikä. Viimeiset 18 kuukautta ovat menneet kyllä todella nopeasti enkä voi uskoa, että meillä on jo iso taapero eikä enää ollenkaan vauvaa. 

Neuvolassa terveydenhoitaja otti ensin mitat, jotka olivat 77.8cm (syntyessä 44,6cm) ja 9630g (syntyessä 2712g). Päänympärys oli 46.3cm (syntyessä 34.3cm). Vivia kasvaa edelleen alakäyrillä, pituus taitaa tällä hetkellä mennä -1,5 käyrällä. Kasvu on kuitenkin pysynyt tasaisesti omalla käyrällä, joten kasvusta ei olla oltu missään vaiheessa huolissaan. 

Terveydenhoitaja muistutteli, että tutista vieroittaminen pitäisi tapahtua ennen kahden vuoden ikää. Sitä syödään meillä yleensä vain nukkumaan mennessä sekä jos kovasti jokin harmittaa, joten pikku hiljaa vieroittamista voisi varmaan harkita.

Myös uniasioita kävimme läpi. Meillähän on käytössä perhepeti ja joskus hyvin harvoin Vivia suostuu omassa sängyssään nukkumaan. Yöllä herätessään hän ei kuitenkaan rauhoitu kuin viereen, joten perhepeti on antanut meille mahdollisuuden nukkua edes vähäsen. Vivia nukkuu välillä tosi levottomasti ja potkii sekä pyörii niin paljon, ettei nukkumisesta hänen kanssaan meinaa enää tulla mitään. Muutaman kerran olen itse jopa herännyt siihen, kun olen tippumassa sängystä. Terveydenhoitaja ehdotti, että minä nukkuisin muutaman yön sohvalla ja Jani nukkuisi Vivian kanssa makuuhuoneessa. Näin ollen Jani voisi yrittää rauhoittaa Vivian omaan sänkyyn aina tämän herätessä. Yleensähän se on se äiti, jolle pahiten kiukutellaan. Muuten hyvä idea, mutta luulenpa, etten osaisi nukkua sohvalla yksin. 

Otimme Vivialle myös vesirokkorokotteen. Bea sai sen tänä keväänä myös 6-vuotisneuvolassa. 

Odottelimme hetken käytävässä, että pääsimme siirtymään terveydenhoitajan luota lääkärille. Viviaa kiinnostivat kovasti vitriinissä olevat muumit ja hän hokikin Mammaa muutamaan otteeseen. Osasipa hän myös näyttää mikä figuureista on Mamma. 

Lääkäri kuunteli sydänäänet sekä keuhkot. Hän kurkisti korviin, tarkisti kuulon ja katsoi karsastavatko silmät. Tehtävinä olisi ollut myös rakentaa palikoista torni sekä koota nuppipalapeli, mutta Vivia alkoi olla jo niin väsynyt, ettei näistä tullut mitään. 

Meiltä kyseltiin myös kuinka monta sanaa Vivia osaa sanoa. Puhetta tulee ihan solkenaan, mutta oikeita sanoja tulee vain noin kymmenen. Vivia ymmärtää todella hyvin jo mitä hänelle sanotaan ja osaa kuunnella ohjeita, jos esimerkiksi pyytää tuomaan jotain. 

Lääkäri kysyi vielä uhmaiästä ja onko sitä jo esiintynyt. Meillä on parin viimeisen viikon ajan nostanut päätään ihan hirvittävä uhma. On kuulemma ihan normaalia tuon ikäisillä. 

Juttelimme lääkärin kanssa myös vilja-allergiaepäilystä. Kirjoittelen epäilyn etenemisestä vielä oman erillisen postauksen. Sekä terveydenhoitaja että lääkäri kysyivät meiltä lopuksi olisiko jotain mistä itse haluaisimme jutella tai kysyä. Meillä on ollut kyllä Vivian aikaan ihanat neuvolatädit melkeinpä joka tapaamisella. Yleensä käymme saman terveydenhoitajan luona, mutta aina on sattunut myös mukavat sijaiset. Ja joka ikinen kerta he muistavat kysyä, että olisiko meillä jotain vielä mielessä. Olemme siis joka kerta tunteneet olevamme tervetulleita ja saaneet kaikkiin pulmiin hyvin apua. 

Neuvolaa varten piti päivähoidosta myös olla lomake mukana, johon piväkodin hoitajat olivat täyttäneet muutaman asian lapsesta. Ihania asioita oli tädit kirjanneet lomakkeeseen ja näki oman lapsen ihan uusin silmin. Sama luonnehan pysyy joka paikassa, mutta käytös saattaa olla ihan erilaista, kun äiti ei ole lähellä. Kiukuttelu taitaa esimerkiksi olla päiväkodissa Vivialla aika harvassa. 

Lupasin aiemmin avata hieman meidän tyttöjen nimien taustoja. Minulla ja Janilla on aika yleiset nimet. Tosin Susanna taitaa olla ikäryhmälläni yleinen vain toisena nimenä, ei niinkään kutsumanimenä. Itsekin olen Henna Susanna, mutta koko elämäni kutsumanimi on ollut Susanna. Tai no Sussu, Susannaa käytti lähinnä opettajat tai vanhemmat silloin, kun olivat vihaisia. Yleisin nimi ikäluokallani on ollut varmaan Tiina, joita oli meidänkin luokalla kolme.

Olemmekin Janin kanssa halunneet lapsille hieman erikoisemmat ja samalla kansainväliset nimet. Minulle oli esikoisen nimeä valitessa tärkeää myös, että nimi lausutaan samalla tavalla niin Suomessa kuin ulkomailla. Esikoisen nimen valinnassa olikin helppoa vapaus, koska sain nimetä hänet juuri niin kuin itse halusin eikä kukaan muu voinut valintaani vaikuttaa. 

Meillä oli perheessäni kirjoittamaton sääntö antaa tytölle kutsumanimeksi toinen nimi, koska näin on äidilläni ja minulla. Koska halusin Melissan kutsumanimeksi ja muut nimet sointuivat sen kanssa parhaiten juuri tässä järjestyksessä, päätin jatkaa tuota perinnettä. 

Raskauden aikana rakastuin Gilmoren tytöt tv-sarjaan. Samaistuin Lorelaihin, nuoreen yksinhuoltajaäitiin, joka nimeää tyttärensä itsensä mukaan, koska niin kaikki miehetkin tekevät pojilleen. Tykästyin nimeen Lilja nimikirjoja selatessani ja kun luin Susannan hepreaksi tarkoittavan liljaa, pieni Lorelai Gilmore minussa nosti päätään. 

Kutsumanimeksi halusin jonkun Suomessa vielä erikoisemman nimen. Vaikka Melissa on nykyään Suomessa kalenterissa, ei nimi ollut läheskään yhtä yleinen vuonna 2005. Väestörekisterin mukaan vuoteen 2009 mennessä Melissoja on ristitty alle 1500. Muistelisin luvun olleen noin jossain tuhannen hujakoilla Melissan syntymän aikoihin. Nimeen olin saanut inspiraation nuorempana lempisarjastani Sabrina, teininoita, jonka pääosassa näytteli Melissa Joan Hart. 

Halusin yhden nimistä myös olevan suvustamme. Isäni oli koko teini-ikäni puhunut kuinka häntä harmitti, etteivät he antaneet minulle kolmanneksi nimeksi Aleksandra, joka oli isomummoni nimi. Aleksandra sointui Melissan nimeen kivasti ja täytti kriteerin suvussa kulkeneesta nimestä. Jos olisin saanut pojan, olisi nimeksi tullut Leo Akseli. Silloin pojalla olisi ollut nimi sekä äitini että isäni suvusta. 

Olin päättänyt Melissan koko nimen jo kauan ennen ristiäisiä, mutta en paljastunut sitä kenellekään. Mummoni luulikin lapsen nimeksi tulleen Melassi, koska kuuli sen väärin. 

Harkinnassa olivat myös: Jessica ja Christina 

Nimestä haluttiin erikoinen, ettei jokaisella tule samaa nimeä vastaan. Vielä ei kovin montaa Beaa olekaan tullut vastaan. Miss Suomi Bea Toivonen taisi hieman nostaa nimen suosiota, mutta siltikin saman nimen omistavia on väestörekisterin mukaan Suomessa vain noin 600. 

Nimi Maria kulki sekä Janin että Bean äidin suvussa ja se haluttiinkin mukaan perinteiden jatkamiseksi. Kolmas nimi Christina jatkoi kansainvälistä linjaa. 

Ensimmäinen nimi oli pitkän mietinnän tulos. Mietimme koko raskauden ajan hyvää ja toimivaa etunimeä. Emme halunneet kutsumanimeen kirjainta R mahdollisten puhevikojen takia ja sehän rajasi aika monta nimeä pois. Esimerkiksi nimen Ariel, jota Jani ujutti keskusteluun aika ajoin minun Pieni Merenneito-hulluuden takia. Ehdotin Janille lopulta nimeä Vivian, josta Jani heitti takaisin nimen Vivi. Teimme kompromissin ja tytön nimeksi tuli Vivia, joita on Väestörekisterin mukaan nimetty alle 200. 

Lila alkoi vitsistä ja lopulta kasvoi kiinni. Saimme raskauden puolessa välissä pikkuveljeltäni nimikirjan, johon oli listattu erikoisimpia lasten nimiä, joita Suomessa oli annettu. Listattuna oli myös Lila, jonka ystäväni Jade itseasiassa meille kirjasta luki. Onhan se aika lähellä Melissan ensimmäistä nimeä, mutta se sointui niin kivasti Vivian nimeen, että päätimme sen seikan sivuuttaa. Hankimme myös puolivahingossa suurimman osan vauvatarvikkeista violettina ja nimi tuntui siksikin luonnolliselta valinnalta. Kuin se olisi aina tarkoitettu meidän vauvalle.

Jani tutustutti minut Star Warsin ihmeelliseen maailmaan jo ihan suhteemme alkumetreillä ja katsoessamme elokuvia ilmoitin, että jos saamme tytön, annamme hänelle nimeksi Amidala. Mehän olemme ottaneet kihlakuvatkin Star Wars-teemalla, joten nimi sopi meille ja nimen kantajiakin on vain muutama. Nimi on myös mielestäni todella kaunis. 

Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Väestörekisterin superkätevästä etunimirekisteristä kuinka monta kantajaa juuri sinun tai lapsesi nimellä on. Sivuilta löytyy erikseen myös sukunimihaku.