Tiitukatriina heitti haasteen kaikille blogimammoille äitiyden aakkosista. Ajattelinpa siis vastata tähän haasteeseen. Osaan oli vaikea keksiä jotain, mutta kyllä se sitten lopulta onnistui.

Arki. Välillä rankkaa, ehkä joidenkin mielestä tylsää, mutta juurikin se mikä on sitä parasta just nyt.

B <3 Vaikka en ole B:n oma, biologinen äiti, olen se arkea pyörittävä äitipuoli. Välillä olen paha äitipuoli, joka tuntuu olevan kamalin kaikista ja toisinaan olen se ihanin, jonka jalassa roikutaan 24/7. B kutsuu minua äidiksi välillä ja minusta se on ihanaa. En kuitenkaan yritä enkä halua viedä B:n oman äidin paikkaa vaan yritän löytää sen oman paikkani tässä meidän uusperheyhtälössä.

Chic. Jotain mitä ehkä joskus olin, mutta minkä on korvannut mammalegginsit ja mustat silmänaluset.

Tämän myöntäminen tekee varmaan minusta huonon äidin, mutta unohdan (melkein joka päivä) antaa vauvalle ne d-vitamiinitipat.

Esikoulu. Reilun vuoden päästä alkavaa esikoulua odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Facebook-kirpparit. Niin ihanan helppoja tavaran kierrätykseen ja niin koukuttavia myös.

Gluteeni. Jotain, mitä minun ruoansulatus ei ole tuntunut sietävän enää viimeisimmän raskauden jälkeen.

Harmaantuminen. Lasten myötä tulee stressi, joka aiheuttaa harmaantumista. Kriisi iski, kun löysin pari viikkoa sitten ensimmäinen harmaan kulmakarvan.

Isovanhemmat. Missä me oltaiskaan ilman niitä lyhyitä (ja välillä vähän pidempiä) lapsivapaita, jotka ei olisi mahdollisia ilman isovanhempia.

J <3 Minun tukipilari. Jonkun avioliitto-ohjelman mainoksessa nainen sanoi miehelleen ”kiitos, kun olet minun kallio, jota vasten saan myrskytä”. Jep, pitää paikkansa täälläkin. J on minun kallio, minä se pyörremyrsky.

Koti. Meidän koti on harvoin siisti. Sekamelska on ehkä kodikasta joidenkin mielestä, mutta mua se lähinnä ahdistaa. Jotenkin energia ei vaan aina riitä sitä koko ajan siivoamaankaan.

Lissu <3 Vaikka Lissusta on kasvamassa ärsyttävän oikutteleva teini, on hän aina minun oma pieni vauva. Ihan parasta on huomata, että äidin seura kelpaa edelleen.

Marimekko. Meidän lasten kaapit on täynnä Marimekkoa, kiitos kirppishullun mummin.

Nipsu <3 Pieni iso tyttö, joka sulattaa kaikkien sydämet hymyllään ja joka kasvaa aivan liian nopeasti.

Olohuone. Meidän kodin sydän, jossa vietetään suurin osa kotona olo ajasta.

Pokémon. Me nukutaan Pokémon-lakanoissa, meidän makuuhuoneessa on vanhoja poképalloja ja hahmoja koristeena ja meillä pelataan Pokémon Go-peliä. Usein meidän telkkarissa myös pyörii Pokémon. Kyllä, oon antanu miehen hullaantua ihan täysin takaisin tuohon Pokémon-maailmaan ja vetää minutkin siihen mukanaan.

Quattro. Ennen ajattelin sen olevan sopiva määrä lapsia, nyt en ole enää niin varma. Meillä on jo kolme lasta ja salaa haaveilen muutamasta lisää. Mies ei ehkä ole samaa mieltä.

Rakkaus <3 Se ei tässä perheessä lopu kesken <3

Sormiruokailu. Kiva keksintö, mutta kun viidennen kerran päivän aikana konttailet lattialla luutun kanssa, ei se tunnu enää niin kivalta keksinnöltä.

Töihin paluu. Uhkaavasti alkaa töihin paluu lähestyä. Vauvan hoitoon laittamisesta on itsellä kamala kriisi. Haluaisin jäädä vauvan kanssa vielä kotiin, mutta taloudellisesti se ei ehkä olisi kannattavaa.

Uusperhe. Meidän perhe tällaisenaan on ollut kasassa vasta vähän aikaa,mutta ennen vauvaa olimme uusperhe jo muutaman vuoden. Haasteita on ollut montakin, mutta kaikista on selvitty ja selvitään jatkossakin yhdessä. Meidän perhe on kaoottinen, mutta silti niin ihana <3

Vauvan tuoksu <3 Se ihana vastasyntyneen tuoksu, joka huumaa päätä. Se on meiltä hävinnyt ja vauvakuume nostaa taas päätään. Eli myös v = vauvakuume.

Xylitol-pastillit. Nämä syödään meillä joka ruokailun päätteeksi.

Yövalvominen. Vauva nukkuu, vanhemmat valvoo. Paha tapa, joka pitäisi kitkeä pois.

Ziga-zig-aah. Joskus Spotify ja Spice Girls pelastaa päivän.

Ååååååå. Äänne, jota vauva toistelee päivittäin. 

Äitienpäivä. B kyselee joka päivä, kuinka monta yötä on vielä kerhon äitienpäiväkahveihin, joihin hän minut kutsui. Lissulla on äitienpäivänä kuoron konsertti, jossa hän laulaa soolon. Ja Nipsu on eroahdistuksensa kanssa liimautunut äitiin. Lapset <3

Ö-mappi. Vaikka meillä lasten taideteokset ja piirustukset ovatkin suurimmaksi osaksi tallessa, toisinaan niitä myös joutuu mappiin ö.

ps. Uutena blogin seurauspaikkana Bloglovin’.

Aika kuluu kuin siivillä. Jotenkin kummasti minun pienestä vauvasta on jo tullut iso tyttö, joka täytti tänään seitsemän kuukautta. Mitat olivat viime neuvolassa pari viikkoa sitten 62cm ja 7025g. Vaatekoossa vaihdettiin juuri kokoon 74, koska bodyt jäivät olka-haara-mitaltaan lyhyeksi ja vaipoissa on käytössä edelleen koko 4. Joku aiemmin kommentoi, että vaipoissa on eroja ja niinhän niissä on. Meillä käytetään siis Liberon vaippoja koossa 4.

Meillä osataan jo liikkua hieman itse. Ryömimisharjoitukset on jo alotettu, tosin vauva liikkuu vain taaksepäin tai kääntyy ympäri paikallaan. Eli yleensä liikkuminen esimerkiksi kohti sitä haluttua lelua ei vielä onnistu. Konttausasentoakin jo kovasti harjoitellaan, mutta liikkeelle siitä ei ole vielä lähdetty. Pari kertaa Nipsu on tuosta konttausasennosta hakeutunut istuma-asentoon, muttei ihan istumaan ole siitä päässyt.

Uutena juttuna on opittu nyt huulilla päristäminen. Kaikista parasta se on ruokapöydässä vähän sosetta suussa.

Soseita on maisteltu jo pitkän aikaa ja sormiruokailuakin me ollaan jo aloiteltu. Kaikista parhaita herkkuja tuntuvat olevan kurkku ja maissinaksut. Niitä jo hienosti syödään itse. Muutaman kerran on jo maisteltu kanapötköjä ja bataattikiekkojakin, mutta suurin osa niistä menee vielä lattialle. Korvikemaitoa menee noin litra vuorokaudessa. Yöllä Nipsu syö muutamia kertoja.

Yöt menee vaihtelevasti. Nipsu nukahtaa yleensä joko syliin tai viereen, josta hänet nostamme omaan sänkyyn nukkumaan. Joskus todella harvinaisina iltoina Nipsu saattaa nukahtaa suoraan omaan sänkyynsä. Yöllä Nipsu herää muutaman kerran. Yleensä ensimmäinen unipätkä on 4-6 tuntia pitkä, jonka jälkeen hän nukahtaa pullolle muutaman maitohuikan jälkeen. Aamuisin nostan Nipsun yleensä viereen nukkumaan, koska silloin hän nukahtaa vielä hetkeksi ja saan itse nukkua pidempään, jos vielä väsyttää. Usein aamuisin en kuitenkaan nukahda enää uudelleen vaan juttelemme vierekkäin sängyssä.

Sormet on suussa koko ajan ja pääsiäisenä huomattiinkin, että ylhäällä pilkottaa pienet kulmahammashelmet. Ei ne vielä taida ihan läpi olla, mutta kovaa vauhtia meille on kasvamassa pikku vampyyri. Alhaalla ei näy minkäänlaisia hampaan alkuja edelleenkään.

Tällä hetkellä Nipsulla on menossa jokin äitivaihe. Minun on mahdoton päästä edes vessaan ilman, että Nipsu alkaa kitisemään eli eroahdistus on aivan älytöntä. Autossa Nipsu huutaa kuin hyeena, jos ajan autoa ja ääneni kuuluu, mutta minua ei näy. En tiedä olisiko sellaisesta takapenkille viritettävästä peilistä apua. Nipsu on siis aikalailla minussa kiinni koko ajan.

Kaikkea mihin ylettää, täytyy rapsuttaa. Yritin etsiä kaupoista kirjoja, joissa olisi ollut erilaisia rapsutuspintoja, mutten löytänyt. Ompelin Nipsulle itse leikkimaton, jossa on erilaisia rapsutuspintoja. Ei siitä mitenkään erityisen kaunis tullut, mutta on ainakin lapsella rapsutettavaa. Erityisen ylpeä olen Aikakoneen kuvasta maton reunassa. Se on vanhasta bändipaidasta, jonka ostin joskus aikoinaan Aikakoneen konsertista muistoksi. Osa muistakin matossa käytetyistä kankaista on sellaisia, joihin liittyy muistoja. Yksi kangas on esimerkiksi samaa, josta mummollani oli essu.

Juttua Nipsulla riittää aivan mahdottomasti. Selviä sanoja ovat ”pappa” ja ”vauva” vaikkei Nipsu niiden merkitystä varmasti tiedäkään. Välillä autossa huomaa aivan selvästi, että Nipsu yrittää laulaa radion mukana. Aikamoista ölinäähän se kyllä on.

 Vierastaminen on tullut mukaan kuvioihin tässä ihan kuukauden sisällä. Kaikkia ei vierasteta eikä aina, mutta välillä vauva vierastaa aivan selvästi. Yleensä kaikki on hyvin, kun äiti ei mene kovin kauas tai vieraiden syliin ei tarvitse mennä.