Me sairastettiin koko viime talvi. Joku perheestä oli kipeänä vähän väliä ja taapero kaikista eniten. Tuntui, että parin viikon välein oli menossa joku flunssa. 

Nyt ollaan ehkä toista kertaa koko talvena (tai voiko tätä ajanjaksoa talveksi sanoa, kun lunta ja pakkasta tuli vasta viime viikolla?) kipeänä. Ensin tuli kipeäksi teini, jolla tauti alkoi kurkkukipuna, sitten nuhana ja kovana yskänä sekä kuumeena. Hän oli monta päivää koulustakin poissa. 

Sitten alkoi oireilla 3-vuotias ja minä. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä ettei kaksi muuta perheenjäsentä tule enää kipeäksi. 

Meillä tauti on kuitenkin aivan erilainen kuin teinillä. Meillä on molemmilla vain kuumetta, heikko olo ja päänsärkyä. Nenä on hieman tukossa, mutta ei tätä nuhaksi voi kutsua eikä kummallakaan satu kurkkuun. Pää tuntuu tosi kummalle. Olo on koko ajan ihan pöhkö ja huimaa. Väsyttää myös ihan kamalasti koko ajan. 

3-vuotiaan kuume on kestänyt nyt viisi päivää ja tänään pitää varmaan soittaa lääkäriin, että tarvitseeko tulla näytille vai seuraillaanko kotona viikonlopun yli. Lämpökin vaihtelee päivän mittaan niin, että aamulla saattaa olla ihan ok olo, päivällä kuumetta ja illalla lämpö on taas hieman laskenut. 

Kummallinen tauti. 

Me ollaankin vietetty päivät sisällä katsellen leffoja ja sarjoja, luettu kirjoja, kuunneltu musiikkia ja syöty eväitä lattiapiknikillä. Ollaan myös käyty ajan kanssa kylvyssä, piirretty ja leikitty. 

Hieman alkaa jo mökkihöperyys vaivata ja koska meidän molempien ainoa oire on tuo aaltoileva kuume, ollaan kyllä tänään menossa käymään hetki ulkona. Raitis ilma saattaa tehdä jopa ihmeitä. Pidetään vaan huoli, että puetaan kunnolla päälle, koska täällä Kuopiossahan on nyt talvi eli pakkasta ja lunta riittää. 

Viviaa harmittaa eniten tässä tilanteessa, ettei pääse päiväkotiin leikkimään. Hän rakastaa päiväkodin rutiineja ja kavereita. 

Tarkkasilmäisimmät Instagramissa meitä seuraavat saattoivat muuten huomata, että meillä ei olohuoneessa enää näytä samalta kuin näissä kuvissa. Nämä on otettu joskus alkusyksystä, kun oltiin viimeksi kipeänä ja ne nyt sattuivat hyvin sopimaan tähän postaukseen.

Kannattaa muutenkin tulla seuraamaan Instagramissa, siellä tapahtuu aina paljon muutakin kuin täällä blogissa, koska tykkään sinne päivittää varsinkin stoorien puolelle reaaliajassa kaikkea! Olemme lähdössä Vivian ja Melissan kanssa Tukholmaan reilun viikon päästä ja silloin meidän touhuja pääsee seurailemaan tarkemmin Instagramissa. Otan kyllä tietokoneen mukaan ja päivitän reissukuulumisia hotellilta iltaisin myös tänne blogiin! 

Lue myös postaukseni 2-vuotiaan tunteiden hallinnan opettelusta

Meidän taapero on ilmeisesti perinyt vastustuskykynsä minulta. Jani on tosi harvoin kipeänä tai jos on niin taudit menevät yleensä ohi tosi nopeasti. Bea on ihan samanlainen. Meillä oli helmikuussa norovirus, joka kesti minulla viikon ja meni Bealla ohi yhdellä oksentamisella. Vivia ihme kyllä vältti noroviruksen. 

Kaikki muut taudit Vivia on kuitenkin kerännyt joka paikasta. Pöpöt tarttuvat päiväkodista, kauppakeskuksista ja tuttujen tutuilta. Vivia on syksystä asti ollut melkein joka toinen viikko kuumeessa tai flunssassa. 

Olemme rampanneet lääkärissä melkein joka kerta taudin iskiessä. Yksi korvatulehdus on löytynyt ja sen jälkeen olemme joutuneet kerran huuhtomaan korvat. Muuten lapsessa ei ole ollut mitään havaittavissa sen näkyvän kuumeen, väsymyksen ja nuhan lisäksi. 

Välillä kuume nousee yöllä ja lapsi on selvästi kipeä aamulla, joten päiväkotiin meneminen ei tule kuulonkaan. Välillä taas Vivia on ehtinyt olla päiväkodissa pari tuntia, jonka jälkeen sieltä ilmoitetaan lapselle nousseen kuumeen. Viimeisimmällä kerralla Vivia oli tosi väsynyt päiväkodista haettaessa ja kotiin päästyä huomasimme hänellä olevan 38.5 kuumetta. 

Tuon viimeisimmän kuumetaudin alkaessa soitin terveyskeskukseen ja vaadin parempia testejä, koska eihän tässä mitään järkeä ole, että lapsi on koko ajan sairaana. Kävimme verikokeessa, yritimme saada pissanäytteen ja näiden jälkeen menimme odottamaan lääkärin vastaanotolle pääsyä. 

Onko muuten muualla kuin Kuopiossa aina ihan hirvittävä jono lääkäriin, jos sinne soittaa aamulla päivystysajan? Ajan kyllä saa, mutta olemme joka ikinen kerta odottaneet odotusaulassa noin tunnin ja vasta sitten päässeet lääkärin luo. Tiedättekö miten ihanaa väsyneen ja kipeän taaperon kanssa on istua pienessä odotusaulassa ja hokea vain kohta päästään? 

Eihän siitä pissanäytteen antamisesta mitään tullut, kun lapsi käyttää vielä vaippoja eikä oikein ymmärrä sitä potalla käymisen ideaa. Koska verikokeissa ei ollut mitään tälläkään kertaa, lääkäri sanoi, ettei pissanäytettä enää tarvita. 

Mitään ei siis taaskaan löytynyt. Kuulemma pienillä lapsilla vastustuskyky kasvaa mitä enemmän he ovat pienenä kipeänä, joten tämä on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuuden varalle. Allergiat ja muut pitäisi kuulemma pysyä paremmin loitolla, kun nyt kasvatetaan vastustuskykyä sairastamalla. 

En tiedä onko se totta vai ei, mutta onhan tuo nyt oikeasti tosi ärsyttävää jo taaperollekin olla koko ajan kipeänä. Varsinkin, kun ei tuon ikäinen vielä ymmärrä miksi olo on niin huono. 

Ilmojen vähän lämmettyä kuumetauteja on ollut harvemmin. Pitää varmaan ensi talvena tutkia vetääkö meillä lastenhuoneessa, koska mieleen tuli, että onhan Vivia voinut vilustuakin. Lattiat on kotona aika kylmät talvella, joten täytyy alkaa pitää sisällä villasukkia ja syöttää maksimimäärät vitamiineja.