Meidän 3-vuotias taapero pääsi muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elokuviin!

Ollaan käyty Vivian kanssa muutaman kerran elokuvissa Finnkinon järjestämässä Vauvakinossa, kun hän oli alle 1-vuotias, mutta silloin elokuva oli aikuisille ja kokemuksena ihan erilainen. Eihän se vauva siitä ymmärtänyt mitään. 

Finnkinolla oli lasten sunnuntaina erikoisnäytös, jossa näytettiin Muumilaakso-sarjan uudesta kaudesta kaksi ensimmäistä jaksoa. Esityksen kesto oli alle tunnin, joten päätimme tämän olevan oikein sopiva pituus ensimmäiselle elokuvakäynnille. 

Pientä ihmistä jännitti ihan hurjasti leffaan lähtö ja siitä puhuttiin lakkaamatta monta päivää. Konkreettisesti hän ei varmaan edes tiennyt mihin olemme menossa tai mitä siellä elokuvissa oikein tapahtuu. 

Helsingin näytöksissä oli ilmeisesti vierailleet muumihahmotkin ennen näytöksen alkua, mutta Kuopiossa ei mitään lisäohjelmaa ollut. Toisaalta ehkä hyväkin, koska tämä meidän pienin pelkää ihan suunnattomasti niitä isoja hahmoja, jos ne tulevat liian lähelle. 

Elokuvaa odotellessamme pääsimme ihmettelemään aulassa olleita isoja pahvihahmoja ja Vivia luuli meidän tulleen katsomaan elokuvaa siihen aulaan. Olimme puhuneet hänelle isosta telkkarista ja aulassa oli televisiot, joissa pyöri mainoksia niin tottakai hän nyt ymmärsi niiden olevan ne isot telkkarit.  

Voi sitä ihmetyksen määrää, kun pääsimme saliin ja siellä olikin valtava kangas, josta elokuva näkyisi. Lasten leffat on usein Kuopiossa pienissä saleissa, mutta tämä näytös oli elokuvateatterin isoimmassa salissa. 

Sali ei ollut täynnä ja siellä näkyi paljon muitakin pieniä, jotka olivat ehkä ensimmäistä kertaa elokuvissa. Näytöksessä esitettiin tosiaan ne kaksi ensimmäistä uuden kauden jaksoa ja meidän taapero oli valmis lähtemään kotiin ensimmäisen jakson päätyttyä. Hän tietysti kuvitteli elokuvakokemuksen loppuneen silloin lopputekstien vuoksi. Toinen jakso oli myös hieman synkempi ja pelottavampi kuin ensimmäinen ja kun alkoi pelottaa, kiipesi hän syliini katsomaan jaksoa. Siinä hän sitten katsoi loppujakson. 

Koska tuon näytöksen ikäraja oli S ei sallittu kaikille, uskalsimme mennä näytökseen myös 3-vuotiaan kanssa. Tähän vaikutti paljon myös näytöksen lyhyt kesto. 

Vaikka Vivia jaksaa katsoa joitain elokuvia kotona loppuun asti yhdeltä istumalta (esimerkiksi ensimmäisen Frozenin), en veisi häntä katsomaan vielä täyspitkää elokuvaa. Elokuvateatterissa kaikki on niin suurta, on pimeää ja äänet ovat kovalla, joten kokemus voi olla jopa pelottava herkimmille lapsille. Elokuvat ovat myös yleensä aika pitkiä eikä ainakaan meidän 3-vuotias jaksa kovin helposti istua sitä puoltatoista tuntia yhteen soittoon paikallaan. 

Muistan, kun vein Melissan katsomaan Rottatouillea elokuviin juurikin 3-vuotiaana. Se oli ensimmäinen elokuva, jota menimme katsomaan ja Melissaa pelotti ihan suunnattomasti alussa pyssyn kanssa heiluva mummo. Elokuva oli kaiken lisäksi aivan liian pitkä 3-vuotiaalle, joka nukahtikin syliini kesken elokuvan. 

Taidamme siis Viviankin kanssa odottaa vielä tovin ennen uutta elokuvakokemusta. Ehkä syksyllä koitamme uudelleen, kun elokuviin pitäisi tulla uusi versio Muumipeikko ja Pyrstötähti-elokuvasta. 

Me sairastettiin koko viime talvi. Joku perheestä oli kipeänä vähän väliä ja taapero kaikista eniten. Tuntui, että parin viikon välein oli menossa joku flunssa. 

Nyt ollaan ehkä toista kertaa koko talvena (tai voiko tätä ajanjaksoa talveksi sanoa, kun lunta ja pakkasta tuli vasta viime viikolla?) kipeänä. Ensin tuli kipeäksi teini, jolla tauti alkoi kurkkukipuna, sitten nuhana ja kovana yskänä sekä kuumeena. Hän oli monta päivää koulustakin poissa. 

Sitten alkoi oireilla 3-vuotias ja minä. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä ettei kaksi muuta perheenjäsentä tule enää kipeäksi. 

Meillä tauti on kuitenkin aivan erilainen kuin teinillä. Meillä on molemmilla vain kuumetta, heikko olo ja päänsärkyä. Nenä on hieman tukossa, mutta ei tätä nuhaksi voi kutsua eikä kummallakaan satu kurkkuun. Pää tuntuu tosi kummalle. Olo on koko ajan ihan pöhkö ja huimaa. Väsyttää myös ihan kamalasti koko ajan. 

3-vuotiaan kuume on kestänyt nyt viisi päivää ja tänään pitää varmaan soittaa lääkäriin, että tarvitseeko tulla näytille vai seuraillaanko kotona viikonlopun yli. Lämpökin vaihtelee päivän mittaan niin, että aamulla saattaa olla ihan ok olo, päivällä kuumetta ja illalla lämpö on taas hieman laskenut. 

Kummallinen tauti. 

Me ollaankin vietetty päivät sisällä katsellen leffoja ja sarjoja, luettu kirjoja, kuunneltu musiikkia ja syöty eväitä lattiapiknikillä. Ollaan myös käyty ajan kanssa kylvyssä, piirretty ja leikitty. 

Hieman alkaa jo mökkihöperyys vaivata ja koska meidän molempien ainoa oire on tuo aaltoileva kuume, ollaan kyllä tänään menossa käymään hetki ulkona. Raitis ilma saattaa tehdä jopa ihmeitä. Pidetään vaan huoli, että puetaan kunnolla päälle, koska täällä Kuopiossahan on nyt talvi eli pakkasta ja lunta riittää. 

Viviaa harmittaa eniten tässä tilanteessa, ettei pääse päiväkotiin leikkimään. Hän rakastaa päiväkodin rutiineja ja kavereita. 

Tarkkasilmäisimmät Instagramissa meitä seuraavat saattoivat muuten huomata, että meillä ei olohuoneessa enää näytä samalta kuin näissä kuvissa. Nämä on otettu joskus alkusyksystä, kun oltiin viimeksi kipeänä ja ne nyt sattuivat hyvin sopimaan tähän postaukseen.

Kannattaa muutenkin tulla seuraamaan Instagramissa, siellä tapahtuu aina paljon muutakin kuin täällä blogissa, koska tykkään sinne päivittää varsinkin stoorien puolelle reaaliajassa kaikkea! Olemme lähdössä Vivian ja Melissan kanssa Tukholmaan reilun viikon päästä ja silloin meidän touhuja pääsee seurailemaan tarkemmin Instagramissa. Otan kyllä tietokoneen mukaan ja päivitän reissukuulumisia hotellilta iltaisin myös tänne blogiin! 

Lue myös postaukseni 2-vuotiaan tunteiden hallinnan opettelusta