Tänään peliarvostelussa ja Bean testauksessa Xbox 360 Kinect peli Kinectimals.
Kinect on Xboxin lisävaruste joka seuraa sensoreidensa avulla pelaajan liikkeitä ja siirtää ne toiminnoiksi peliin. Tällä tavalla kaikenlaiset peliohjaimet voi jättää kaappiin ja pelaaja itse ohjaa omilla liikkeillään tapahtumia pelissä. Hyperaktiivinen 6-vuotias on viihtynyt useiden Kinect-pelien ääressä oikein hyvin ja tämä onkin sadepäiviin hyvä vinkki sisällä lasten aktiiviseen puuhailuun.

Pelaaminen vaatii jonkun verran tilaa, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Pelialueeksi riittää noin 2-3 metriä leveä alue parin metrin päässä TV:stä. Peleissä yleensä liikutaan parin pienen sivuaskeleen verran sivulle ja kädet ja jalat eivät saisi osua mihinkään peleissä heiluessa. Peleissä yleensä heitellään, potkitaan tai tarjotaan palloja, väistellään esineitä tai kontrolloidaan erilaisia liikkuvia esineitä omilla liikkeillä.

Tämän kertainen peli Kinectimals oli meille uusi tuttavuus ja Bea pääsikin testaamaan sitä nyt ensimmäistä kertaa. Kinect-pelit ovat hyvin samantyyppisiä ohjausmekaniikaltaan, joten uuden pelin oppiminen onnistuu aika helposti. Kinectimalsissa pelaaja valitsee aluksi yhden viidestä ison kissaeläimen pennusta jonka kanssa lähdetään tutkimaan aluksi salattua saarta. Bea ihastui heti alkuvalikossa pehmosilta ja söpöiltä näyttäviin pentuihin, joiden kanssa pääsee pelin aikana leikkimään monin eri tavoin.

Pelin tarkoituksena on tutkia pelin alueita oman pennun kanssa samalla leikkien ja suorittaen eteen tulevia haasteita. Haasteita suorittamalla saa mitaileita joiden avulla salattua saarta saadaan paljastettua lisää ja päästään tutkimaan uusia maisemia sekä avataan lisää erilaisia pelejä. Parin tunnin pelin aikana Bea pääsi potkimaan jalkapalloa, heittämään tennispalloilla maaleja nurin, ajamaan kilpaa microautolla ja pelien ohessa hoitamaan omaa pientä leijonanpentua.

Pennulle voi opettaa erilaisia temppuja, kuten istu, hyppää, leiki kuollutta ja kieri. Pentua pitää tottakai muistaa välillä ruokkia ja antaa sille vettä. Leikkisä pentu tarvitsee myös paljon rapsutuksia varsinkin korvan takaa! Bean ja pennun lempijuttuja taisi olla turkin harjaaminen harjalla. Peli tunnistaa pelaajan käsien liikkeet ja omaa virtuaalista kaveriaan voi harjata luonnollisilla käsien liikkeillä.

Peliä voi pelata yhtä aikaa myös kaverin kanssa, mutta silloin pelialueen vaatimus kannattaa laskea vähintään kolminkertaisena, ettei tule isompia törmäyksiä innostuksen kasvaessa. Peli hyödyntää pelaajan liikkeitä varsin monipuolisesti ja pelaajan eteen tulevat haasteet vaihtelevat erilaisten liikkeiden välillä, joten toistoa ei tule liikaa. Sekä Kinect että Kinectimals on viihdyttävää pelattavaa koko perheelle ja kannustaa lapsia liikkumaan myös sisällä pelatessa. Nykyaikana pelimaailmassa on valikoimaa monenlaisiin tapoihin pelata eikä kannata vain kangistua ajattelemaan pelaamista poikien räiskintäpeleinä.

Ensi viikolla esittelyssä Atari 2600.

Missä kulkee retropelaamisen raja? Aihe puhuttaa aina alan harrastajia ja se on takuuvarma aihe saada huikeita kiistoja aikaiseksi. Playstation 2 edustaa tällä hetkellä sitä konsolien sukupolvea joka on retron ja nykyaikaisen pelaamisen väliinputoaja. Helpoin rajanveto retropelaamiseen on vetää 90-luvun puoliväliin, kun pelikonsolit siirtyivät pelikaseteista CD-formaattiin. Vanhojen pelikasettien hypistelemisessä ja konsolin asettamisessa on ihan omanlaisensa nostalginen arvo verrattuna nykyäänkin käytettävään levyyn.
Mielipiteistä huolimatta aika raksuttaa eteenpäin ja PS2:n 20-vuotissyntymäpäivät lähestyvät.

PS2 luvut ovat niin suuria, ettei sitä voi jättää huomioimatta videopelaamisen historiassa. Ensimmäiset mallit tulivat markkinoille vuoden 2000 aikana ympäri maailman ja ensimmäiset erät myytiin hyllyistä hetkessä. Kysyntä ylitti hetkellisesti tehtaiden tuotantokapasiteetin. Ensimmäisen päivän myynti oli 250 miljoonaa dollaria, kun aikaisemmin markkinoille tullut kilpailija Segan Dreamcast ylsi ”vain” hiukan alle 100 miljoonaan dollariin.

Playstation 2 ja vuonna 2004 julkaistu slimline-versio.

Uusi versio on huomattavasti alkuperäistä pienempi.

Huikeaan suosioon on pari selkeää syytä. Sonyn Playstation oli brändinä jo hyvin vahva ensimmäisen konsolin myötä ja PS2:n ilmoitettiin heti julkaisutilaisuudessa olevan yhteensopiva taaksepäin niin pelien kuin ohjaimien osalta. Toisin kuin kilpailijansa, Sony lisäsi konsoliin myös mahdollisuuden DVD-elokuvien katseluun ja lopulta itse konsolin hinta oli hyvin lähellä markkinoilla olleita DVD-soittimia. Kuluttajien ei siis ollut järkevää ostaa puhdasta DVD-soitinta, kun Playstation 2 pystyi toimimaan yksin koko perheen viihdelaitteena.
Vuonna 2004 markkinoille saatiin uudistettu Slimline-mallisto, joka pienensi ison konsolin noin viidesosaan alkuperäisestä. PS2 suosio oli markkinoilla niin vahva, että sen valmistus ja myynti jatkui pitkään päällekkäin myös seuraavan sukupolven konsoleiden tultua markkinoille. Sony julkaisi Playstation 3 vuonna 2006, mutta PS2 pysyi tuotannossa silti alkuvuoteen 2013. Konsolia myytiin lopulta yhteensä noin 155 miljoonaa kappaletta ja pelejä 1,5 miljardia kopiota.

Pitkän historiansa aikana PS2sta julkaistiin useita erikoisversioita.

Playstation 2 Pink.

Playstation 2:lle on julkaistu valtavasti eri pelejä ja varsinkin lastenpelit elivät kulta-aikaa tuolloin, kun konsolien teho ei vielä riittänyt nykyaikaiseen realistiseen grafiikkaan. Konsoleita ja pelejä löytää edelleen helposti ja halvalla kirppareilta tai sukulaisten kaapeista ja siksi se onkin erinomainen vaihtoehto lapsiperheen ensimmäiseksi pelikonsoliksi perheen pienimmille. Nuoriso-osastolle PS2 on auttamatta liian vanhaa rautaa, mutta ensimmäisiä kokeiluja pelaamiseen ottavalle se on erinomainen laite ihan pelin tarjonnankin puolesta.

Ensi viikolla peli-arvostelussa Kinectimals XBOX 360-konsolille.