Fazer vierailukeskus Vantaalla on elämys kaikille aisteille
0Yksi suklaan rakastajien ehdottomista vierailupaikoista pääkaupunkiseudulla on Fazerin vierailukeskus. Olemme Katjan kanssa haaveilleet siellä käymisestä sen avauksesta asti ja vihdoinkin syksyllä pääsimme sinne.
Paikalle on helppo mennä niin omalla autolla kuin julkisilla. Koska olimme menneet Helsinkiin junalla, valitsimme julkiset. Ensin piti hypätä metroon, joka meni Mellunmäkeen. Pois jäädään siis Mellunmäessä eli päätepysäkillä, joten asemasta ei voi ajaa ohi.
Aina reissussa yksi elämyksistä on julkinen liikenne, koska Kuopiossa on vain bussi. Jo metro tuntuu tosi ihmeelliselle tällaiselle maalaiselle. Tosin itse olen kulkenut niin paljon metrolla niin Helsingissä kuin Tukholmassakin, ettei sillä kulkeminen enää jännitä. Katjaa taisi hiukan jännittää, ainakin ne korkeat rullaportaat.
Mellunmäessä metrolaiturilta kävellään portaat alas, jolloin näkyy bussilaiturit. Sieltä pitää valita sopiva bussi, joka vie Fazerilaan. Bussit 587 ja 572K vievät suoraan sinne. Ajoaika on ruuhkasta riippuen vajaa 10 minuuttia. Helsingissä bussilla on helppo liikkua, koska pysäkkien nimet näkyvät näytöllä bussin etuosassa. Fazerilaa ei voi siis missata, kun seuraa näyttöä.
Fazerin pyöreä rakennus näkyy pysäkiltä. Rakennuksen on suunnitellut Mikko Summanen, jonka käsialaa on myös Hiljaisuuden kappeli.
Tien ylityksen jälkeen kävellään parkkipaikan läpi etuovelle, josta pääsee suoraan lipputiskille. Paikalle on siis hyvin helppo löytää.
Liput maksavat 15,50€ aikuisilta, 10,50€ lapsilta (5-17v) ja 13.50€ opiskelijoilta, eläkeläisiltä, varusmiehiltä ja työttömiltä.
Heti aulaan astuessa näkyy Mignon-munista tehty pupu. Se on näyttävä näky. Pupuun on käytetty yli 9300 munaa. Aulassa on myös wc:t, naulakot ja ilmaiset säilytyslokerot.
Kierrokselle tulee aina mukaan opas, jonka kanssa vierailukeskusta kierretään. Kierros alkaa luennolla Fazerin historiasta. Luennon aikana opimme muun muassa, sen että Fazer on edelleen perheyritys, jonka osakkeita ei myydä perheen ulkopuolisille. Osakkeen omistajia on tällä hetkellä noin 90.
Kuulimme myös Fazerin työntekijöistä, joita alueella on noin 1600. Alueella toimii työntekijöiden lapsille oma päiväkoti. Tästä voisi useampikin yritys Suomessa ottaa kopin!
Vierailukeskuksessa on oma trooppinen kasvihuone, jossa kasvaa mitä eksoottisempia kasveja, kuten sitruunaa, chiliä ja kaakaopapuja. Ilmasto oli todellakin trooppinen, lämmin ja kostea. Ryhmässämme oli noin 7 henkeä ja mahduimme juuri ja juuri oppaan kanssa väljästi kasvihuoneeseen. Ymmärrän siis hyvin miksi kierrosryhmät pidetään aika pienenä.
Vierailukeskuksessa oli hauska simulaattori. Jokainen sai oman tarjottimen, johon kerättiin 9 omaa eniten päivässä nautittua elintarviketta, jonka jälkeen tarjotin laitettiin koneeseen, joka kertoi saako kaikkia ravintoaineita tarpeeksi. Minulle ei tullut yllätyksenä, etten saa tarpeeksi vettä.
Vierailukeskuksessa oli meidän kanssamme yhtä aikaa lapsiryhmä viettämässä jonkun syntymäpäiviä. He kiersivät erillään meistä ja pääsivät ilmeisesti koristelemaan munkkeja, jotka sitten saivat mukaansa kotiin. Aika hauska synttärien viettopaikka!
Vierailukeskuksessa on esillä vanhoja pakkauksia, käärepapereita, julisteita ja muita muistoesineitä. Opimme, että Tove Jansson oli Carl Fazerin entinen vuokralainen, joka maksoi kerran vuokrarästinsä tekemällä seinämaalauksia Fazerin omistajaan Kalastajatorpan ravintolaan, joka on nykyään Hilton hotelli. Esillä oli myös Tove Janssonin Fazerille piirtämä juliste, jossa oli varhainen Muumi-hahmo.
Paikalla pääsi kurkistamaan tehtaisiin virtuaalisesti. Tarjolla oli kurkistuspalloja kuin VR-lasitkin. Samalla opas koko ajan kertoi meille faktoja Fazerista, kuten esimerkiksi sen, että Martti Ahtisaari vie aina valtiovierailuilla tuliaisina PAX-pastilleja, koska Pax on latinaksi rauha. Opimme myös, että Dumle oli alunperin ruotsalainen tikkari, jonka Carl Fazerin poika Sven osti ja muutti karkiksi.
Mignon-munia myydään vuosittain 1,5 miljoonaa kappaletta vaikka ne ovat kausituotteita ja myynnissä vain hetken. Ihan hullua! Mignon on muuten Fazerin toiseksi vanhin tuote. Se lanseerattiin vuonna 1896.
Vuotta aiemmin tuli myyntiin Fazerin vanhin tuote, joka on tietenkin kettukarkki.
Fazerin kolmanneksi vanhin tuote on KisKis-karkki, joka on muuten Suomen ensimmäinen rekisteröity tavaramerkki.
Kierroksen lopussa pääsimme vetämään sokeriöverit. Tarjolla oli kaikenlaisia Fazerin makeisia, joista osa oli sellaisia, joita emme olleet ennen edes maistaneet.
Olen joskus nuorempana käynyt Leafin tehtaalla ja muistan kuinka pettyneitä lapsina olimme, kun emme saaneet karkkia kuin kourallisen. Se oli vielä epäreilua, kun kaikilla oli erikokoinen koura. Täällä tuollaista ei tarvinnut kokea vaan sai vetää suklaata niin paljon kuin napa vetää.
Kierroksen aikana sai jättää Fazerin koekeittiöön ehdotuksia uusista tuotteista. Itse pyysin laktoositonta maitosuklaata, koska Fazerin maitosuklaassa on 3 lasia oikeaa maitoa joka levyssä. Ei siis maitojauhetta vaan oikeaa maitoa.
Kierroksen jälkeen pääsimme vielä Fazer-myymälään, josta sai ostettua tuliaisia. Myynnissä oli kaikkea makeisista t-paitoihin. Ostin kotiin magneetin ja Janille maistiaisiksi Sirkkaleipää. Katja taisi ostaa mignoneita. Kauppaan pääsee menemättä kierrokselle. Sieltä saattaa löytyä tuotteita, joita ei juuri siihen vuoden aikaan ole kauppojen valikoimissa, kuten nuo Mignonit.
Kierrokselta sai vielä mukaansa kassillisen herkkuja, jotta sokeritasapaino pysyy varmasti sopivana.
Kävimme vielä nopeasti kurkkaamassa kahvilan, joka vierailukeskuksen yhteydessä oli. Olimme paikalla sunnuntaina, jolloin kahvilassa tarjoiltiin brunssia ja kahvila oli tupaten täynnä. Siellä oli useampi perhe juhlimassa selvästi jonkun syntymäpäivää ja olipa siellä menossa yhdet baby showeritkin.
Oikeastaan menimme kahvilaan katsomaan Kluuvikadun Fazer-myymälän alkuperäistä kassakonetta, joka oli kahvilassa näytillä.
Ulkona oli vielä kaunis puutarha, jossa kasvoi kauniita kasveja. Auringonkukat olivat vierailumme aikaan juuri kauneimmillaan ja pakkohan niiden kanssa oli kuva saada.
Onko Fazer vierailukeskus sinulle tuttu paikka?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Miltä näytti päivä teinin kanssa Tukholmassa tunti tunnilta?
Olimme teinin kanssa kahdestaan Tukholmassa viikko sitten. Reissu kesti neljä päivää ja tallensinkin puhelimen kameralla yhden niistä tunti tunnilta. Tässä tulee siis meidän lauantai Tukholmassa. Pahoittelen jo valmiiksi osaa kuvia, joiden laatu ei ihan kohtaa vaatimuksiani, mutta iPhone SEn kamera ei pysty ihmeisiin ilman kunnollista valoa. Suurin osa näistä kuvista on suoraan puhelimen galleriasta ilman minkäänlaista käsittelyä, että autenttisuus tässä tunti tunnilta postaus pysyy oikeanlaisena.
klo: 5.30
Päätimme matkustaa Kuopiosta Tukholmaan Turun kautta, koska tämä oli kaikista edullisin vaihtoehto. Menimme perjantaina Onnibussilla Kuopiosta Turun satamaan. Hieman jännitti ehdimmekö laivaan, koska bussi oli melkein puoli tuntia myöhässä. Onneksi satamassa oli aika paljon matti myöhäsiä ja ehdimme lippuluukulle hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä.
Laiva lähti matkaan kahdeksan aikaan illalla ja koska meillä oli reittimatka Tukholmaan, piti meidän poistua laivasta hieman kuuden jälkeen aamulla. Herätyskello siis soi 5.30. Minua ei yllättänyt, että teini ei herännyt herätyskellon sointiin vaan nukkui sikeästi. Tein aamutoimeni ja herätin nukkuvan Melissan. Poistuimme laivasta, kun laiva tuli satamaan.
klo: 6.30
Laiva tuli Tukholman Värtahamnen satamaan, johon olemme matkustaneet lukemattomia kertoja. Meille oli siis tuttua kauraa kuinka satamasta pääsee keskustaan ja missä mikäkin ovi on. Istuimme satamassa hetken, kun luin metrokarttaa ja mietin miten pääsisimme nopeiten hotellillemme, jotta saisimme jätettyä matkalaukkumme sinne jo valmiiksi.
Kello oli niin vähän, että ulkona oli vielä aivan hämärää. Ihastelimme satamaan tulleita valotaideteoksia matkallamme metroasemalle (joka muuten on nimeltään Gärdet, jos joku miettii joskus) ja aika rauhassa saimme kulkea tuolla, kun kaikki olivat vielä unten mailla.
klo: 7.30
Silja Linen Baltic Princess-laivalla oli sattunut aikamoinen moka ja esillä olivat edelleen vanhat metrokartat. Suunnittelimme reittimme hotellille siis väärin, koska kyseistä metrolinjaa ei ollut enää edes olemassa. Onneksi tykkäämme hieman seikkailla eikä se meidän iloamme pilannut, että jouduimme vähän väärälle puolelle kaupunkia.
Kävimme info-tiskillä kysymässä mistä meidän kannattaisi kulkea, saimme uuden kartan ja pääsimme taas matkaan. Tukholmassa on ihana, kun yleensä kaikki puhuvat selkeää englantia, joten aina saa apua, kun sitä tarvitsee.
Seikkailtuamme puolisen tuntia, pääsimme oikeaan metroon, lähijunaan ja ratikkaan, jotka kuljettivat meidät hotellillemme. Tukholman julkisilla on superhelppo liikkua heti kun osaa lukea niiden karttaa. Junia, metroja ja ratikoita myös kulkee niin useasti tunnin aikana, ettei niitä tarvitse odottaa kuin hetki, jos edellisestä myöhästyy.
klo: 8.30
Pääsimme lopulta hotellillemme, jonne oli ratikkapysäkiltä helppo suunnistaa. Jätimme tavaramme säilytykseen hotellille, koska huoneita ei ollut vielä vapaana. Älyttömästi plussaa, että huone olisi saatu jo aiemmin, jos se olisi ollut vapaana!
Ilma oli kolea ja sateinen vaikka Tukholmaan oli luvattu puolipilvistä koko viikonlopuksi. Ei tuo ilma onneksi meitä kauheasti häirinnyt.
klo: 9.30
Päätimme mennä istumaan keskusrautatien Starbucksille, jossa mietimme mitä tekisimme seuraavaksi. Meillä oli illalla tiedossa Melissan lempibändin, 5 Seconds of Summerin konsertti, mutta ennen sitä oli vielä monen monta tuntia tapettavana.
Käymme yleensä aina Tukholmassa jossain museossa. Olinkin ottanut rautatieasemalta mukaani museokartan, jossa listataan kaikki Tukholman museot. Iso osa museoista on myös ilmaisia, joka helpottaa pikkubudjetilla matkustamista. Koska olimme käyneet jo melkein kaikissa Tukholman ilmaisissa museoissa, päätimme mennä uudelleen yhteen niistä jo vierailemistamme.
klo: 10.30
Päätimme lähteä kävelemään kohti Historiska Museetia eli historiallista museota. Emme kuitenkaan olleet syöneet kunnon aamupalaa vielä. Starbucksilla joimme vain kahvia. Pysähdyimme siis ensin ruokakaupassa, josta ostimme kolmioleipää ja juotavaa mukaan.
klo: 11.30
Koska olimme kunnon turisteina liikenteessä, kävelimme vanhan kaupungin ja kuninkaan linnan pihan läpi. Pienestä tihkusateesta huolimatta paikalla oli huima määrä turisteja.
Kansallismuseo oli aennut kuukautta aiemmin ja siellä taisi olla jokin tapahtuma menossa, koska kun kävelimme sen ohi, oli sinne satapäin ihmisiä jonottamassa. Jono jatkui korttelin ympäri. Kansallismuseossakin olisi ollut muutama ilmainen näyttely, mutta jono ajoi meidät aika äkkiä pois sieltä.
Kiertelimme ja kaartelimme sateessa noin tunnin, kunnes löysimme perille museoon. Minulla loppui puhelimesta sopivasti akkukin ennen perille pääsyä. Onneksi eksyminen kuuluu seikkailuun!
klo: 12.30
Kiersimme museon aika nopeaa tahtia. Olimme ulkoilun seurauksena litimärkiä ja nopea kävelytahti lämmitti hieman. Olimme myös käyneet viimeksi museossa vain vuotta aiemmin. Ainut meille uusi asia museossa oli lasten arkeologiaosasto, jossa pääsi itse kokeilemaan arkeologin työtä.
Museossa oli aika paljon ihmisiä ja yllättävän paljon siellä oli lapsiperheitä. Olemme kyllä normaalisti olleet liikkeellä arkipäivisin, joten viikonloppuisin museot ovat varmaan täydempiä.
klo: 13.30
Palasimme museolta hotellille ja saimme huoneen heti. Saimme huoneen toisesta kerroksesta, koska muita huoneita ei ollut vapaana vielä. Huoneen ikkunasta oli suora näkymä moottoritietunneliin. Ikuistimmekin näkymän ystävillemme, koska ajoimme tuosta tunnelista viime kesänä ja kesken tunnelin gps lopetti toimimasta, kun nettiyhteys hävisi ja meinasimme useamman kerran eksyä.
Huoneessamme oli valitettavasti televisio rikki, joten kävimme asiasta sanomassa ja saimme uuden huoneen 11. kerroksesta. Uudesta huoneesta oli mahtavat näkymät vaikka se tunneli siellä alhaalla kummittelikin.
klo: 14.30
Ehdimme olla uudessa hotellihuoneessa vain sen hetken, että vaihdoimme kuivat vaatteet ja Melissa keräsi tarvitsemansa tavarat mukaansa. Melissalla oli keikalle VIP-paketti, johon kuului konsertin lisäksi soundcheck ja Q&A-tilaisuus bändin kanssa. He myös pääsivät sisälle aiemmin, joten lavan läheisyyteen oli helposti päästä.
Koska bändi oli Melissan rakastama 5 Seconds of Summer eli 5SOS, ei minua keikka niin paljon kiinnostanut, että olisin halunnut VIP-pakettia itselleni. Minulla oli normaalilippu ja tämän takia en ollut itse keikkapaikalle vielä jäämässä.
klo:15.30
Tapasimme Melissan ruotsalaisen fanikaverin ja hänen äitinsä paikallisessa kahvilassa, jossa istuimme heidän kanssaan hetken. Tankkasimme tytöt täyteen ruokaa, että he jaksaisivat pitkän illan.
Tilasimme Melissalle BLT-leivän puolikkaana annoksena ja siltikin annos oli niin iso, että söimme siitä kumpikin ja sitä jäi vielä ylikin. Mitenhän valtava annos olisi ollut normaalikokoisena? Annoksesta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska unohdin sen nälissäni ottaa.
klo: 16.30
Kahvilasta käveli keikkapaikalle alle viisi minuuttia. Saatoimme tytöt ovelle saakka ja lähdimme sitten itse omille teillemme. En olisi välttämättä uskaltanut jättää Melissaa koko illaksi keikalle yksin, joten oli kivaa, että hänellä oli siellä joku kaveri. Hotellimme oli vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, joten olin kuitenkin lähellä, jos minua olisi tarvittu.
klo:17.30
Olin suunnitellut pelaavani Pokemonia hetken. Hotellin lähettyvillä oli runsaasti stoppeja, mutta mukavuudenhalu ajoi minut hotellihuoneen lämpöön, koska ulkona alkoi sataa.
Televisiosta tuli sopivasti Harry Potter ja Liekehtivä Pikari, jota en ollut katsonut pitkään aikaan ja heti sen perään tuli toisella kanavalla lempielokuvani Ylpeys ja Ennakkoluulo. Minulla oli siis hyvin tekemistä ennen illan keikkaa, jonne ovet aukesivat jo 18.30, mutta bändi aloitti soittamaan vasta 20.50. Olin päättänyt, että menen paikalle niin, että pääsen suoraan kävelemään sisälle ilman, että minun tarvitsisi jonottaa ja olinkin hotellilla ihan kaikessa rauhassa rentoutumassa.
18.30
Päätin, että minun täytyy jossain vaiheessa aloittaa meikkaaminenkin, jos meinaan ihmiseltä näyttää. Kävin suihkussa lämmittelemässä ulkoa tultuani ja makasin peiton alla katselemassa leffaa, kunnes tulin siihen tulokseen, että jos en nouse, niin nukahdan ja konsertti jää välistä.
Katselin meikkauksen lomassa Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, joten aika kului kuin siivillä.
19.30
Lämmittelijä aloitti kahdeksalta, joten päätin lähteä kävelemään kohti keikkapaikkaa. Sinne käveli nopeasti vaikka hieman harhailinkin matkalla. Hotellilta olisi ilmeisesti päässyt melkein suoraa tietää keikkapaikalle, joka oli iso paikallinen nuorisotalo, jolla keikkoja aina järjestetään. Tie oli kuitenkin poikki putkiremontin vuoksi ja jouduin sitten palaamaan alkuperäiselle reitille.
Keikkapaikalle ei ollut minkäänlaista jonoa ja pääsinkin sisään suoraan. Melissa oli kaverinsa kanssa eturivissä, johon en viitsinyt edes yrittää änkeä. Jäin salin ulkopuolelle kuuntelemaan lämppäriä, joka aloitti heti kahdeksalta.
klo: 20.30
Lämmittelijänä oli lovelytheband, jonka keikalle pääsystä Melissa oli jo tovin haaveillut ja joka sattuikin olemaan juuri tällä keikalla mukana. Saimme siis hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Aulassa oli aika paljon ihmisiä lämmittelijän aikana aika paljon ihmisiä. Paikalla oli myös paljon vanhempia, jotka eivät olleet selvästikään halunneet päästää lapsiaan yksin keikalle kuten minäkään en halunnut.
klo: 21.30
Tällä keikalla tapahtui jotain minulle ennen kuulumatonta ja 5SOS aloitti heti lämmittelijänä soittaneen lovelythebandin jälkeen kymmenen minuuttia etuajassa. Ulkoa tuli vielä porukkaa sisälle, kun bändi oli soittanut jo hyvän tovin.
Saliin mahtui 700 henkeä ja se oli ääriään myöten täynnä, joten jäin suosiolla salin ulkopuolelle. Ovet olivat aulaan auki ja musiikki kuului hyvin sinnekin. Löysin vielä itselleni istuimeksi sohvan, jolla sitten yksin jammailin menemään.
klo: 22.30
Keikan loputtua jäin istumaan sohvalle, jotta tytöt löytäisivät minut helposti. He olivat aivan innoissaan ja se sama into kyllä välittyi kaikista muistakin paikalla olevista nuorista. Keikalla oli yllättävän paljon suomalaisia. Näinpä yhden Suomen lipunkin!
klo: 23.30
Palasimme kävellen hotellille. Löysimme matkalta onneksi yhden avoinna olevan kaupan, josta saimme jotain iltapalaa. Melissa hehkutti konserttia kaikille kavereilleen kännykällä ja minä katselin Netflixistä joululeffaa.
Onneksi otimme hotellihuoneen ihan keikkapaikan läheisyydestä, koska julkiset olisivat olleet ihan täynnä ja olisi ollut inhottava väsyneenä lähteä matkustamaan kaukana olevalle hotellille.
klo: 00.30
Katsoin joululeffan loppuun vaikka silmäni eivät meinanneet pysyä enää auki. Löysin muuten Ruotsista ranch-maustettuja linssisipsejä, joita mutustin onnellisena hotellilla. Olen ihan rakastunut tänä syksynä linssisipseihin! Jos ette ole maistaneet, niin kannattaa!
Laivamme lähti seuraavana päivänä vasta 19.30, joten laitoimme herätyksen aamuksi niin myöhäiseksi kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin, että ehdimme vielä aamiaiselle.
