Junibacken
4Oltiin jo pitkään suunniteltu, että pitäisi joskus käydä Junibackenissa lasten kanssa, mutta jotenkin se aina siirtyi. Nyt sitten viime laivareissulla käytiin lasten kanssa ja oli kyllä käymisen arvoinen paikka!
Junibackeniin oli helppo mennä. Menimme satamasta tunnelbanalla yhden pysäkinvälin Gärdet-Karlaplan ja nousimme portaat ylös ulkoilmaan. Tunnelbanan sisäänkäynniltä käveltiin vain suoraan eteenpäin kohti horisontissa näkyvää jokea ja ylitettiin silta, jonka jälkeen Junibackeniin olikin jo opastekyltit. Kävelymatkaa oli noin 10 minuuttia ja ilma oli mukavan keväinen. Samalla alueella on myös muita museoita, kuten Vasa-museo, jossa kävimme viime vuonna.
Junibackenin ulkopuolella oli vaunuparkki ja hyvä rivi vaunuja jo meidän mennessä, joten odotimme aikamoista ruuhkaa sisällä. Paikka oli kuitenkin sen verran iso, että sisällä ei ollut yhtään tungosta. Sisäänpääsymaksu oli 159SEK aikuisilta ja 139SEK lapsilta. Alle 2-vuotiaat pääsivät sisään ilmaiseksi. Silja Linen kanta-asiakaskortilla olisi saanut pienen alennuksen, mutta hienosti unohdin koko kortin lippuja ostaessani.
Sisältä löytyi satumaailma, josta lapset tunnistivat muun muassa Katto Kassisen, Viirun ja Pesosen sekä muutaman muun. Osa saduista oli meille hieman outoja, mutta ei se menoa haitannut. Jopa 1,5-vuotiaalle L:lle oli mukavasti tekemistä.
Satujuna oli kiva, koska selostuskielen sai valita itse ja valinnanvaraa oli todella paljon. Me tietenkin valitsimme kieleksi suomen.
Eniten lapset taisi odottaa tuota Peppi Pitkätossun taloa, jonne pääsi sisälle ja jonka katolta lähti alas liukumäki. Se taisi olla kaikkien kolmen suosikki. Ja pitihän se Pikku-Ukon selässäkin käydä istumassa.
Oletteko te koskaan käyneet Junibackenissa ja mitä olette tykänneet?
Keinutaan Siljalla
Maaliskuun alussa jätettiin isi kotiin ja lähdettiin tyttöjen kesken reissuun. Matkakohteena oli Tukholma vaikka tärkeämpää matkalla taisi olla se itse risteily, jolla esiintyi Antti Tuisku. Tämä olikin Lissun neljäs risteily, jolla Antti esiintyy.
Lähdettiinkin matkaan aikaisin aamulla punaisella bussilla nimeltä Onni, josta on tullut meidän vakiomatkakumppani. Se on niin helppo ja edullinen, etten voi muuta kuin suositella.
Helsinkiin päästyämme kävimme hampurilaisilla ja tyttöjen iloksi kävimme tutustumassa Stockmannilla olevaan Hamley’s-lelukauppaan. Kauppa oli iso ja parasta siellä taisivat olla kaikki mallilelut ja -soittimet, joita pääsi kokeilemaan.
Päätimme kävellä satamaan, koska matka on lyhyt ja ilma oli kiva. Satamassa huomasimme kaksi joutsenta, jotka olivat aivan rannassa. Kukaan meistä ei varmaan koskaan ollut nähnyt joutsenta yhtä läheltä kuin silloin. Olimme terminaalissa hyvissä ajoin, mutta silti siellä oli aivan kamala ruuhka. Ilmeisesti Anttia halusi moni muukin kovasti päästä näkemään.
Risteilyllä meillä oli mukana minun serkkuni ja serkunpoikani L, jonka mielestä parasta taisi olla tuo promenade näkymä. Ikkunasta ei näkynyt vain Antti Tuiskun esiintymislava vaan myös avautui näkymä laivan peräikkunoihin ja niistä näkyi meri koko ajan. Oli kyllä hyvin valittu hytti! Päädyimme lopulta katsomaan Antin keikan hytin ikkunasta, koska ääni kuului ikkunalle hyvin ja B väsähti jo ennen keikkaa, joten hän meni nukkumaan ennen kuin ehti Anttia lavalla nähdä.
Laivan leikkihuoneeseen oli isommille lapsille järjestetty fanikylttien askartelua ja Antti Tuisku-visa. Oli laivalla Antti Tuisku-suunnistuskin, josta olisi voinut voittaa liput Peto show-spektaakkeliin.
Tukholmassa kävimme Junibackenissa ja uudessa Disney Storessa. Niistä teen kokonaan oman postauksen lähipäivinä.
Koko reissun kohokohta taisi kuitenkin olla nimmareiden jako. Siitä tykkäsivät molemmat lapset ja nimmareita olikin kiva sitten esitellä kotona isille.
Risteilyn jälkeen olimme onnellisia, mutta väsyneitä. Lissu lähti serkkuni luo viettämään hiihtolomaa ja me B:n kanssa odoteltiin Helsingissä ystäväämme Onni bussia useampi tunti. Käytiin taas katselemassa Hamley’sin tarjontaa ja hampurilaisilla. Tarttui sieltä Helsingistä mukaan Frozen-legginsit ja -pinnitkin. Olisimme halunneet mennä elokuviin, mutta ohjelmistossa ei ollut yhtään alle 7-vuotiaille tarkoitettua elokuvaa juuri silloin. Onneksi meiltä ei ideat tekemisen suhteen loppuneet kesken.
