Pääsimme lehteen, koska käydään risteilyillä
0Reilu vuosi sitten minuun otti yhteyttä Meidän Perhe-lehden toimittaja, joka oli tekemässä juttua risteilyillä käyvistä perheistä. En ole kirjoittanut tästä aiemmin blogiin, en kyllä edes tiedä miksi. Jotenkin asia alkoi pyörimään mielessä, kun huomasin Meidän Perheen uudistuneen logon ja lehtijutusta alkoi olla lähemmäs vuosi.
Me tykkäämme koko perheellä käydä Tukholman risteilyllä muutaman kerran vuodessa. Tytöt ovat käyneet monta kertaa jo laivalla ja tietävät mitä odottaa, kun risteilylle mennään. Pallomerta ja jälkkäripöytää, jos heiltä kysytään.
Juttuun tehtiin haastattelu ja meillä kävi kuvaaja kotona. Yhtä pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä oli kuvattu ihan laivassa, mutta meiltä on se reilu viiden tunnin matka ensin taitettava satamaan, että pääsee edes laivaan. Siksi laivamatkoille lähteminen on hieman isomman kynnyksen päässä. Matkat tekevät näin isolla perheellä jo aika ison loven matkabudjettiin.
Kuvaajan kanssa me sitten mietimme mikä voisi olla hyvä tapa ottaa kuvia, kun tosiaan oltiin kotona. No, me kerättiin kauhea määrä pöydille karkkia ja tuliaisia, että näyttäisi siltä kuin olisimme juuri tulleet risteilyltä kotiin. Otimme myös ulkona kuvia matkalaukkujen kanssa. Vedimme siis tyhjiä matkalaukkuja perässämme ja kävelimme pihaa edestakaisin kuvaajan räpsiessä kuvia. Kyllä siinä muutama naapuri saattoi ihmetellä mitä me oikein puuhaamme.
Tytöthän olivat ihan innoissaan kameran edessä. Me aikuiset ehkä olimme hieman jäykempiä ja hetki meni lämmetä kameralle. Hyviä noista kuvista nyt kuitenkin tuli ja lehtijuttukin oli kiva. Meillä onkin jemmassa oma lehti niin tytöt voivat sitä lukea sitten isompana ja muistella kuvauksia.
Muistatko lukeneesi juttua risteilyillä käyvistä perheistä?
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Kesäpäivä Tampereella
Yksi pihapiirin myymälöistä oli ihana suklaapuoti. Puodissa myytiin käsintehtyjä suklaakonvehteja, suklaalevyjä ja muita makeisia. Olisin voinut ostaa (ja ahmia) koko kaupan tyhjäksi, mutta jätin ostokset kuitenkin tekemättä. Ehkä sieltä voisi hakea joululahjoja, jos sattuu ennen joulua Tampereella käymään.
Kävimme myös puistoilemassa useampaankin kertaan päivän aikana. Tuossa puistossa missä kävimme oli maahan upotettu pienet trampoliinit ja ne olivatkin koko ajan käytössä. Niissä pomppivat niin lapset kuin aikuiset. Parasta J:n mielestä taisi kuitenkin olla, että puistossa oli koko ajan useampi lure päällä ja pokémoneja virtasi puistoon mukavaan tahtiin.
Pokémonien perässä menimme myös Hatanpään Arboretum-puistoon. Siellä oli muutama muukin Pokémon Go-pelaaja ja saimmekin siellä kulumaan muutaman tunnin. Tuli sieltä niitä pokémonejakin ihan kivasti. Olimme yötä jonkin matkan päästä Tampereesta ja yritimmekin sitten keksiä koko päiväksi tekemistä, kunnes Lissu tulisi pois Särkänniemestä. Arboretum oli kiva puisto kävellä muutenkin kuin pokémonien perässä. Siellä oli katseltavaa vaikka kuinka ja näimmekin sorsia ihan lähietäisyydeltä. Ruusutarha oli kyllä hieman liian tuoksuva minun makuuni. Se tosin ehkä johtuu ruusuallergiastani. Alueella oli myös kiva kahvila, josta sai sekä suolaista että makeaa syötävää. Se olikin tupaten täynnä koko ajan. Kahvilan yhteydessä oli myös wc. Se olikin alueen ainut wc. Näin raskaana on pakko ottaa aina selvää missä on lähin wc, jos hätä iskee.
Lopuksi kävimme vielä Pyynikin näkötornilla, koska tiesin sieltä olevan hyvät näköalat ja Tampereen parhaat munkit. Ehkä jopa koko Suomen parhaat. Kahvila oli aivan täynnä ihmisiä. Istumapaikkoja oli sekä sisällä että ulkona ja porukka vaihtui aika tiheään tahtiin, joten istumapaikka löytyi helposti. Olihan ne munkit pakko syödä ja suosittelen kyllä käymään! Munkkeja saa myös Tampereen keskustassa olevasta munkkikahvilasta. Yritin googlettaa ennen tornille menoa onko pyynikin näkötornissa vessaa enkä löytänyt tietoa mistään. Vastaus on, että kyllä siellä oli. Kävimme tornissa myös ylhäällä ja maisemat olivat kyllä aivan mahtavat. Ylös näkötorniin pääsi hissillä, mutta ylätasanteelle, joka oli ulkona, piti kiivetä korkeat ja jyrkät puuportaat. Vähän ne hirvittivät, mutta pääsin kuin pääsinkin ne sekä ylös että alas ilman apua.