Silja Serenaden Grill House
0Meidän koko perhe rakastaa risteilyillä käymistä. Olen ehkä tehnyt sen selväksi aiemminkin, mutta en voi toitottaa tarpeeksi kuinka ihania nimenomaan Silja Linen laivat meidän mielestä on.
Olimme keväällä Janin kanssa pitkästä aikaa kahdestaan laivalla, kun kävimme Ruotsissa minilomalla. Menimme Silja Serenade-laivalla reittimatkustajina yön yli Tukholmaan ja lensimme hotelliloman jälkeen takaisin. Matka sattui vielä siihen, kun Norwegian perui lentojaan viallisen lentokonemallin vuoksi ja meidän loma piteni puolella vuorokaudella.
Meidän risteilyillä isoa osaa näyttelee aina ruoka, koska mikä sen parempaa lomalla olisi kuin syödä hyvin. Vaikka rakastammekin buffettia, päätimme tällä kertaa syödä muualla. Ravintolaksi valikoitui uudistettu Grill House.
Olemme käyneet samalla paikalla ennen olleessa pihviravintolassa, joka on joka kerta ollut todella hyvä, joten odotukset olivat aika korkealla. Risteilyillä ruoka on aina ollut hyvää, oli sitten mikä tahansa ravintola kyseessä.
Jani haluaa yleensä tilata sekä alku- että pääruoan, minä usein pärjään pelkällä pääruoalla, josta saatan antaa Janille vielä maistiaisia, kun en jaksa syödä sitä loppuun. Jälkiruokaa harvoin tilaamme ravintolassa, koska vatsat ovat jo niin täynnä.
Jani tilasi tälläkin kertaa etanoita, joita hän yleensäkin ottaa ravintolassa alkuruoaksi. Joskus jopa teemme päätöksen ravintolan valinnan suhteen sen perusteella mistä saa etanoita. Etanat tarjoiltiin maalaisleivän kanssa. Etanat olivat kuulemma todella hyviä. Pakko myöntää, mutta itse en niitä ole edes maistanut kuin yhden kerran. Jotenkin se mielikuva elävästä etanasta on pitänyt minut niistä loitolla.
Janilla oli etanoita alkuruoaksi, minulla vain viiniä. Juon viiniä yleensä vain, jos olemme ulkona ilman lapsia syömässä tai jos olen joskus harvoin viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Laivojen ravintoloissa on laaja valikoima erilaisia viinejä, mutta itse olen niiden kanssa niin ulapalla, että pyydän aina tarjoilijaa suosittelemaan jotain hyvää valkoviiniä ja tilaan sitten sitä.
Oli muuten ihan hassua olla kerrankin laivalla kahdestaan, koska olen niin tottunut jo reissaamaan yhden tai useamman lapsen kanssa ja täysin heidän ehdoillaan. Meidän kanssa samaan aikaan oli ravintolassa ruokailemassa nelihenkinen perhe, jonka pienin jäsen katsoi puhelimesta Pipsa Possua, joten ihan kotoisa tunnelma siitäkin syntyi.
Pääruoaksi tilasin maissikananrintaa. Jotenkin tilatessani äitiaivoillani ajattelin sen tarkoittavan maissia ja kananrintaa tai maissilla kuorrutettua kananrintaa, mutta sehän tarkoittikin tietenkin kanaa, joka on syönyt maissia elannokseen.
Maku oli hieman erilainen kuin broileri, johon olen tottunut ja ehkä myös rakenne. Kanassa oli mukana hieman jotain rustoja tai muuta, joten normaaliin kananrintaan tottuneelle se oli aika elämys. Ruoka oli kuitenkin todella hyvänmakuista ja söin annokseni kyllä mielelläni. En vaan ehkä enää uudelleen juurikin tuota maissikanaa tilaa, tuolla tai missään. Onneksi listalla on niin paljon eri vaihtoehtoja, että voin hyvin tilata ensi kerralla muuta lihaa tai vaikka kasvisversion, jos se kana ei houkuttele.
Yritin googletella tuota maissikanaa ja luulen, että kohdalleni sattui vaan joku maanantaikappale fileestä, koska löysin vain ylistäviä arvioita maissikanasta yleensäkin.
Jani tilasi itselleen lammasvartaan, joka oli muuten ihan tajuttoman hyvää, kun sitä vähän maistoin. Itse en ole aiemmin kauheasti välittänyt lampaasta, joten tämä tuli minulle ihan yllätyksenä miten hyvää se olikaan.
Ehkä makuaisti on viimeisen kymmenen vuoden sisällä muuttunut niin, ettei se aina tilaamani kana enää niin houkuttelekaan ja pitäisi useammin uskaltautua tilamaan jotain hieman erikoisempiakin lihoja. Se on muuten tosi helppoa laivan ravintoloissa, koska niissä on monipuolisesti erilaisia ruokia ja koska ravintoloita on useampia, on valinnanvaraakin runsaasti. Ravintoloissa on otettu myös kasvisruokailijat hyvin huomioon.
Taas kerran olimme niin täynnä, ettei jälkiruokaa tarvinnut tilata vaan kävimme myöhemmin illasta hakemassa tax free-myymälästä namipussin ja söimme sitä hytissä.
Risteilylaivojen ravintoloiden ruokalistat muuten uudistuvat aina muutaman kuukauden välein, joten vaikka kävisi risteilyillä monta kertaa vuodessa, löytää aina jotain uutta maisteltavaa.
Oletteko te käyneet Silja Line risteilyaluksien ravintoloissa syömässä?
Walt Disney Studios, Pariisi
Pariisin Disneylandissa on kaksi erillistä puistoa. Niistä toinen on Walt Disney Studios.
Puistoihin voi ostaa joko erilliset liput tai Park Hopper-lipun, jolla molemmissa puistoissa saa käydä samana päivänä. Jos yöpyy Disneyn omissa hotelleissa, kuuluu hotellihuoneen hintaan Park Hopper-lippu jokaiselle päivälle, jona hotellissa on eli myös saapumis- ja lähtöpäiville. Tämä on suunnattoman suuri etu ja usein tulee järkevämmäksi kuin yöpyä muualla ja ostaa liput puistoihin, jos puistoissa aikoo viettää useamman päivän.
Walt Disney Studios on pienempi kuin Disneyland-puisto, mutta siellä on silti paljon nähtävää ja koettavaa.
 |
Sisäänkäynti puistoon oli kuin vanhassa Hollywoodissa. Tuonne oli haluttu tuoda sellaista studiohenkeä ja näytti siltä kuin kävelisit lavasteiden keskellä.
Tästä hallista oli myös käynti isoon ravintolaan, jossa me syötiin lounasta. Lounas oli normaalia pikaruokaa, mutta saatiin sillä hyvin vatsat täyteen. Me oltiin matkalla Tjäreborgin kautta ja oltiin otettu matkaan puolihoito, jolloin saatiin hotellin respasta sisäänkirjautuessa ruokaliput, joilla sitten pystyttiin ostamaan ruokaa ravintoloista. Tämä oli tosi hyvä systeemi, tosin ihan aina ei meinattu tarjoilijoiden kanssa ymmärtää toisiamme, koska osa heistä puhui todella huonosti englantia.
 |
Me ei ehditty kiertää läheskään kaikkia laitteita tai kohteita mitä tuolla puistossa oli, koska oltiin vietetty koko edellinen päivä Disneylandin puolella. Se olikin meille ehkä se tärkeämpi puisto ja siksi haluan päästä vielä puistoihin joskus uudelleen. Me oltiin puistoissa yhteensä kaksi yötä eli yksi kokonainen ja kaksi puolikasta päivää, joka ei (varsinkaan heinäkuun ruuhkassa) riittänyt alkuunkaan, joten seuraavalla kerralla haluan olla paikalla vähintään kolme yötä.
Mentiin Lissun kanssa ensimmäisenä Aladdinin lentäviin mattoihin, joissa oli Henki huutelemassa englanniksi (ja ranskaksi) kaikenlaisia komentoja kuin leffan ohjaajana. Lissu-parka ei ymmärtänyt puoliakaan siitä mitä Henki huuteli ja minä yritin nauruni välistä hänelle niitä suomentaa. Laite oli hauska ja varmasti aika samanlainen toiminnaltaan kuin Dumbo, johon me ei jaksettu jonottaa (jonot olivat koko ajan 2-3h).
Mun veli ja Heidi menivät tällä välin Tower of Terroriin, joka näkyy tuolla Hengen takana alemmassa kuvassa. Lissu oli siihen liian lyhyt, joten me ei siksikään sinne lähdetty mukaan. Se oli kuulemma huikea ja todellakin hehkutuksen arvoinen.
 |
Käytiin Lissun kanssa vielä Crush’s Coaster-laitteessa, jossa istuttiin pyörivän vaunun kyydissä ja kuljettiin ”meren” läpi. Laite imitoi kilpikonnan selässä matkaamista kuten Nemoa etsimässä-elokuvassa tapahtuu.
Jonotettiin tähän laitteeseen tunti ja tämän takia meillä jäi aika moni muu laite käymättä. Se oli kuitenkin sen arvoista, koska tämä laite oli ihan huikea!
Me oltiin Walt Disney Studiosilla vain muutama tunti, koska meidän lento oli samana päivänä ja lähdettiin Disneyn Shuttle-bussilla lentokentälle. Tämänkin sai ostettua hotellin respasta ja se oli tosi hyvä. Nykyään näitä saa varmasti jo nettisivuiltakin, mutta vuonna 2012 nettisivut ei olleet vielä ihan niin hyvät.
Törmättiin vielä Hessuun matkalla hotellille ja Lissu halusi hänen kanssaan yhteiskuvaan.
 |
Walt Disney Studios-puistossa olisi ollut niin paljon lisää nähtävää, että ihan harmitti kun meillä jäi vaikka mitä näkemättä. Jospa vielä joku päivä päästäisiin sinne uudelleen!
Oletko sä käynyt Walt Disney Studios -puistossa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA REISSUJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Disneyland Pariisi teinin ja eskarilaisen kanssa
Disneyland Pariisin Main Street, U.S.A
Sukella satuun Disneyland Pariisin Fantasylandissa
Disneyland Pariisin Discoveryland, Frontierland ja Adventureland