Ristiäiset vauvan silmin
0
Äiti anto mulle luvan, että mä saan kertoo, kun mulla oli juhlat pari päivää sitten. Tai oikeastaan isillä oli juhlat myös, mutta minä vähän vein isin päivän. Ja kuulemma ukeillakin olisi pitänyt olla juhlat, mutta ne tuli sitten juhlimaan minua. Annettiin me isille aamulla kortti ja lahjoja ja äiti teki sille aamupalaakin ja vietiin ne yhdessä mun isosiskojen kanssa isille, kun se vielä nukku. Taisi se vähän yllättyäkin, kun sai minultakin kortin. Äitin ja Lissun kanssa tehtiin se sillon aamulla. Se oli hassua. Olin siskon sylissä ja äiti laitto jotain ihme huulikiiltoo (mitähän se on?) mun jalkapohjaan ja paino sen sit kartonkiin. Se kutitti vähän. Sit äiti käski meidän mennä pois ja se suihkutti jotain hiuslakkaa siihen korttiin. Isin mielestä se kortti tuoksu hyvälle. Mä en kyllä haistanu sitä, mut uskon isiä, koska isi on paras.
Sitten meille alkoi tulla kauheesti ihmisiä. Mummit ja ukit tuli ja näin yhden mun ukin ihan ekan kerran. Kyllä mä sen sylissä kauan ihmettelin kuka se on. Siinä oli kiva olla, kun se katteli mua ja jutteli. Sitten mulle tuli kova nälkä ja äiti vei mut syömään. Samalla se höpötti mun tätien kanssa jostain ihme kastemekoista, joita oli kaks eikä ne isin kanssa osannu päättää kumman ne laittaa mulle päälle. Ne oli kuulemma jo monta kuukautta sitä miettiny eikä ne höpöt vieläkään tienny. Toinen mekko oli kuulemma tehty mun mummille ja siinä oli kastettu jo yhdeksän vauvaa. En mä kyllä ymmärtäny mitä se kastaminen on, mutta mä olin syömässä, niin ei mua kauheesti kiinnostanukaan tietää. Kyl ne sit isin kanssa päätti, että mulle laitetaan se B:n mekko, koska se oli pienempi. Ne vaan puhu, et otetaan sit kuvia myös sillä toisella mekolla. Mua kauheesti alkoi väsyttää, kun olin syöny ja sit mua kiukutti, kun olisin halunnu nukkua siinä äitin tissillä, mut äiti ei antanu. Isi sit otti mut syliin ja nukahdin heti. Pääsinki sit Heidi-tätin syliin nukkumaan ja siinä mä sit nukuin, kun se joku pappitäti höpötti ja jostain syystä kaikki tuijotti. Ja sillä pappitädillä oli kieli ihan solmussa, kun se sitä mun nimeä toisteli. En kyl tiiä miks se sitä koko ajan hoki. Ja sit mä muuten tajusin senkin miks se oli kastemekko, kun se pappitäti kasteli mun päätä monta kertaa, mut sit onneks mun isosisko kuivas mun pään niin ei tullu kylmä.
Jotain ne laulokin jostain kämmenestä, jolla ei tarvii pelätä. Se oli varmaan mun isin tai äitin käsi, koska niiden sylissä mua ei koskaan pelota. Kaikki oli ihan ihmeissään mun nimestä. En mä vaan kyllä ymmärrä miks, kun äiti ja isihän on sanonu mulle sen jo monta kertaa. Ihan ku ne muut ei olis koskaan ennen ollu kuullu sitä. Kaikki myös sano, et kuulemma se oli ihan äitin ja isin tyylinen nimi. Eikö sen pitäis olla mun tyylinen nimi, kun mun nimihän se on? Mut ukki sano, et se kutsuu mua aina Nipsuks, kun Lissuakin se aina sanoo Nasuks. Se on aika höpö.
Kaikki aikuiset ja no, mua isommat lapset sai jotain herkkuja. Tai no mun pikkuserkku, joka on 22 tuntia mua nuorempi, on mua kyl isompi, mut ei sekään saanu ku tissimaitoo sen äitiltä. Kuulemma noi violetit macaronsit oli parempia ku Ranskassa. Mikähän se Ranska on? Mun kummieno oli ainakin käyny siellä ja syöny niitä ihmeen macaronseja. Ehkä mäkin isona pääsen sinne syömään niitä.
Tuo isosiskolle tehty mekko oli kyl kiva, mut mulle tuli siinä hirveen kuuma. Onneks me ei menty kotoa minnekään, koska mä en yhtään tykkää pukea ulkovaatteita. Siinä tulee kamalan kuuma. Yhtä juttua mä en muuten ymmärrä. Miks ne kaikki ihmiset koko ajan siirteli mua sylistä syliin, kun mä nukuin? Musta olis ollu kiva nukkua aina jonkun sylissä ja sit mut aina siirrettiin. Kyl mä onneks sain isomummon sylissä aika kauan kerrallaan nukkua ennen kun ne lähti kotiin.
Äiti onneks otti multa sen kuuman mekon pois aika nopeesti ja sit se vaihto mulle sellasen lyhyen juhlamekon. Se oli tosi nätti ja kimalsi ihanasti. Kaikki aikuiset kyl sano, että sitä kimalletta tarttu joka paikkaan ja et mulla oli naamassakin sitä. Mä vaan halusin näyttää nätiltä, kun laittaahan aikuisetkin naamaan jotain kimalletta ennen juhlia. Mun isosiskoillakin oli hienot mekot. Niillä oli sellaset valkoset juhlamekot. Äiti olis halunnu mulleki valkosen mekon, mut mistää ei löytyny tarpeeks pientä. Aatteleekohan ne vaatteiden tekijät, et kaikki vauvat on tosi isoja?
Sain muuten tosi paljon lahjoja. Ne laitettiin meidän pupun häkin päälle. Sekin oli musta aika hassua. Sain ihanan värikkäät lautaset ja mukin, mut isi kuulemma ottaa ne ite kun ne oli jotkut Villeroyn ja Bochin. Mut en mä ymmärrä. Munhan ne on eikä Villeroyn ja Bochin eikä varsinkaan isin. Sit sain samanlaiset muumiaterimet millä isosisko aina syö. Mä oonkin ollu vähn kade niistä. Sain niihin myös kaiverruslahjakortin niin isosiskot tietää, et ne on mun omat eikä niiden. 
Sain myös monta muuta juttua, mut paras juttu oli, kun Heidi-täti toi mulle samanlaisen sormuksen, kun äitillä. Siinä on samalla lailla kolme timanttia ja se näyttääkin ihan samalta. Se on vaan mulle liian iso ja äitin sormus on sille kuulemma nyt liian pieni. Kyl se sillä silti on aina sormessa.
Kun kaikki lähti niin isi alko siirrellä tavaroita. Tai oli meillä kyl vielä Katja ja Pena kylässä, mut mä vaan nukuin niin en mä huomannu. Ennen niitä juhlia ne äitin kanssa siirteli niitä tavaroita ja sit isi alotti sen uudestaan. Eikö ne olis voinu vaan olla yhessä paikassa? Meidän olkkari näytti ihan hassulta. Mun isotäti muuten toi mulle ton kehdon mukanaan, kun äiti ja Lissukin on nukkunu siinä ja mäkin nyt tykkään siinä köllötellä ja keinua. Varsinkin, kun Lissu keinuttaa mua.
Jenni-täti toi mulle myös mukanaan uuden ihmeellisen pussin, jossa mua kauheesti alkaa nukuttaa. Ja aiemmin mä huusin aina monta tuntia illalla, kun mun mahaan koski ja sit mä suutuin ja heiluin ja alko vaan enemmän suututtaa, mut tossa pussissa mun kädet ei heilukaan silleen ja sit mua alkaakin nukuttaa eikä suututtaa. Ja äiti on tykänny, kun mä oon nukkunu kahtena iltana jo ennen puoltayötä. Viime yönä mä meinasin kyllä suuttua, kun nukuin vähän liian kauan kerralla ja sit mulle tuli ihan hirveen kova nälkä. Onneks sain sit kuitenkin syötyä niin heti tuli parempi olo.
Sellaset juhlat mulla oli. Millasia juhlia teillä muilla vauvoilla on ollut?
DIY ristiäiskutsut
Muutaman viikon päästä on edessä ristiäiset ja nohevana äitinä askartelin ristiäiskutsut jo raskaana ollessani. Tämä siksi, koska jos vauva olisi syntynyt ajallaan, olisi meidän suunniteltuun ristiäispäivään ollut aikaa vain muutama hassu viikko. Nythän aikaa olikin huomattavasti enemmän. Päivä pysyi samana, mutta vauva tulikin kolme viikkoa suunniteltua aiemmin.
Meillä on ristiäisissä (kuten vauvalla aikalailla kaikessa muussakin) teemavärinä violetin eri sävyt. Kutsukorteissakin tämä näkyy, koska pohjana käytin vaalean liilaa kartonkia, jonka kaveriksi löysin sattumalta ruokakauppareissulla kivan väristä violettia nauhaa. Kutsuihin tulostimme tekstin.
Lorua pähkäilimme pitkään ja hartaasti eikä mikään oikein tuntunut meitä miellyttävältä. Kunnes vastaan tuli Peppi Pitkätossu-laulun sanat. Ne tuntuivat istuvan kutsukorttiin kuin nenä päähän ja niinpä laulun pari ekaa säettä pääsi koristamaan Nipsun ristiäiskutsuja.
Kummeille tein vielä erikseen kortit, joissa pyysin heitä kummiksi. Nipsulle on tulossa kolme kummia. Lissulla on myös kolme kummia ja B:llä muutama enemmän. Meillä kummit ovat tärkeä osa lapsen elämää ja toivon heidän olevan sitä myös lapsen ollessa vanhempi. Itselläni on yksi kummilapsi ja toivon, että pystyn itse olemaan hänelle kiva kummi, jonka kanssa on mukava tehdä kivoja juttuja myös isompana. Odotankin innolla, että hän hieman kasvaa ja uskaltaa lähteä kanssani vaikka tivoliin ilman äitiä.
Järjestämme ristiäiset kotonamme. Ristiäisiin on tulossa pari kymmentä henkeä ja toivon, etteivät he ajattele meillä olevan aivan liian ahdasta. Täytyy ehkä miettiä olohuoneen ja keittiön järjestystä hieman uusiksi. Koristelu ja ruokalista ovat molemmat vielä hieman avoinna. Kävimme tänään ostamassa koristeita ja servettejä Kuopiossa olevasta ihanasta juhlakauppa Confetista. Meidän teemaväri on vähän sellainen, ettei joka kauppa sitä myy. Tuollakin myyjä harmitteli, ettei heiltä ihan kaikkea löytynyt mitä etsimme, mutta kyllä me alkuun ainakin pääsemme ristiäisten suunnittelussa sieltä löytyneillä tarvikkeilla. Sitten kun vielä keksisi itselleen vaatteet…