Me mentiin naimisiin alunperin reilu kolme vuotta sitten maistraatissa ja siunattiin meidän liitto kirkossa vuotta myöhemmin samana päivänä. Siksi myös käytiin hääkuvissa kahdesti.

Mun mielestä on ihanaa, että meillä on kahdet eri hääkuvat ja kaksi eri hääpäivää, joita muistella.

Maistraatissa meillä oli mukana vain meidän kaasot ja bestman sekä valokuvaaja. Käytiin ottamassa kuvia heti maistraatin jälkeen Väinölänniemellä.

Kuvia ei ole kauhean montaa, mutta minusta on ihanaa, että niissä näkyy Suomen luonto ja kesä. Mulla oli näiden ekojen kuvien aikaan todella turvonnut ja ruma olo enkä oikein nukkunut kunnolla. Muistan, etten tuntenut itseäni yhtään nätiksi ja myöhemmin selvisikin, että mun kehossa jylläsi syöpäsolut, jotka sai koko kropan ihan sekaisin.

Vuosi meidän maistraattihäiden jälkeen meillä oli avioliiton siunaus ja häät, joissa vasta kaikki meidän sukulaiset ja tuttavat sai tietää, että ollaankin oltu jo vuosi naimisissa. Ei oltu kerrottu asiasta edes meidän lapsille.

En ikinä unohda, kun mun äiti sanoi meidän häissä mulle, että hän on niin onnellinen, että ollaankin oltu jo naimisissa mun syöpädiagnoosin aikaan. Hän oli siitä jotenkin niin helpottunut, että minulta melkein pääsi itku.

Meillä ei ollut häissä budjettisyistä valokuvaajaa, mutta käytiin ottamassa hääkuvat samassa paikassa Väinölänniemellä. Näiden kuvien otto tosin hieman viivästyi, kun ensin me oltiin kipeänä ja sitten valokuvaaja. Tämä ei haitannut yhtään, koska saatiin hääkuviin taltioitua aivan upea ruska.

Meidän kaikki hääkuvat on niin upeita ja niistä on kiittäminen taitavaa Bella Photon Sallaa, joka on ollut meidän vakiokuvaaja jo vuosia.

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Kolmas hääpäivä eli nahkahääpäivä

Kuinka rajata häiden vieraslista ja ketä me kutsuttiin?

Mitä hääkutsuun pitää kirjoittaa?

Meillä on tänään kolmas hääpäivä eli nahkahääpäivä.

Meidän häistä on vasta kaksi vuotta aikaa, mutta mentiin vuotta aiemmin maistraatissa naimisiin, että saadaan pitää sama hääpäivä. Jani ei kuulu kirkkoon, joten meidän olisi joka tapauksessa pitänyt käydä maistraatissa ennen kirkkoa. 

Mä halusin siunaamisen kirkossa, koska se oli sellainen asia, josta olin pienestä asti unelmoinut. Halusin, että mun isä luovuttaa minut kirkossa pois ja niin edelleen. Onhan se toisaalta vähän vanhanaikainen asetelma, varsinkin kun me oltiin Janin kanssa oltu tuossa vaiheessa jo seitsemän vuotta yhdessä ja meillä oli yhteinen lapsikin, mutta silti halusin pitää tästä perinteestä kiinni. 

Näin jälkikäteen ajateltuna mulle olisi riittänyt pelkkä maistraattivihkiminen ja pienet juhlat, mutta kun alettiin suunnitella häitä, haluttiin iso juhla, jossa tavataan meidän sukulaisia, joita nähdään muuten harvoin. 

Juhlat olikin ihanat ja oli kiva, kun järkättiin vaikka olihan niissä ihan hirvittävästi hommaa. 

Meidän elämä ei avioliiton myötä ole oikeastaan muuttunut yhtään. Nyt meillä on vaan paperi, joka todistaa meidän olevan naimisissa. Mulle avioliitto kuitenkin merkitsee ikuista sitoutumista toiseen ja koska mulla on taustalla hyvin vaikea ja minut rikkonut suhde narsistin kanssa, oli tuo naimisiinmeno minulle tärkeä asia. Vaikka uskoin aiemminkin tottakai Janin olevan kanssani niin ylä- kuin alamäissä (joita on mun terveyden kanssa riittänyt), oli se avioliittolupaus mulle kuitenkin tosi tärkeä. 

Ensimmäistä hääpäivää me juhlittiin läheisten kanssa häiden merkeissä, toista hääpäivää ei juhlittu mitenkään (itse olin töissä) ja nyt kolmatta hääpäivääkään tuskin mitenkään ihmeellisesti juhlitaan. Suunniteltiin mennä tänään lasten kanssa minigolfaamaan, joten se on varmaan se meidän juhlinta. 

Ehkä joku vuosi vietetään hääpäivää yhdessä jossain reissussa kunhan lapset on isompia. 

Kaikki postauksen kuvat ihanan Sallan / Bella Photo käsialaa. 

Ihanaa tiistaita juuri sinulle! 

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Mitä hääkutsuun pitää kirjoittaa?

Meidän häät olikin meidän ekana hääpäivänä