Mitä tavaroita säästää lapsille lapsuudesta?
0Olen aina ollut himohamstraaja. Olen siis säästänyt ihan kaiken millä on vähänkään tunnearvoa. Tämä koskettaa kaikkea vauvan villasukista synttärikortteihin.
Aina muuttaessa olen miettinyt, että uuteen kotiin en nyt raahaa mitään turhaa ja siltikin jätän pakkaamisen joka kerta ihan liian myöhäiseksi. Näin ollen laatikoihin menee kaikki tavarat, joita ei edes tarvitse. Näin kävi viime muutossakin.
Olin raskaana, kun muutimme ja purimme laatikoita uuteen asuntoon. Aika monta laatikkoa taisi jäädä viedä vauva-ajallekin purettavaksi. Työnsin kaiken kaappeihin ja kaikki kaapit pursusivat turhaa tavaraa.
Kunnes meni hermot. Silloin aloitin konmarittamaan ja heitin tavaraa pois. Osa meni ihan roskiin, mutta suurin osa lähti kirpputoreille, Konttiin tai muuten lahjoitukseen. Olen kevään jälkeen poistanut kotoamme tavaraa varmaan viisikymmentä Ikean kassillista ja siltikään kaapit eivät vielä tunnu tyhjiltä. Siinä siis hieman osviittaa siitä kuinka täysiä ne kaapit olivat.
Kastelahjaksi saadut valokuvakansio, soittorasia ja neulotut töppöset muistuttavat Melissan vauva-ajasta.
Joitain asioita ei vaan voi heittää pois. Niitä ovat esimerkiksi esikoisen vauvatavarat. Silloin olivat kovassa huudossa kultakaupasta ostettavat kastelahjat ja Melissalla onkin niitä aika monta. On soittorasiaa, valokuvakansiota kuin helistintä ja hammasrasiaa. Ihan kaikkea löytyy. Ei niistä kuitenkaan raaski luopuakaan.
Yksi asia, jonka olen jokaiselta lapselta säästänyt, on ollut yksi mekko ja jotkut kengät. Melissalla se on ukin ostama röyhelömekko, joka oli päällä isotädin 50-vuotisjuhlissa ja Adidaksen pienet tossut. Bealta on tallessa Janin ostama ensimmäinen mekko ja kummilahjana saadut pinkit Reinot. Vivialta on tallessa puolivuotiskuvissa oleva punainen mekko ja pienen pienet tossut. Vivialle on säästetty myös mummin tekemiä vaatteita, kun hän ei oikein vielä ollut sopiva kaupan kokotaulukoihin.
Eihän tällaisia nyt voi hävittää? Kuvassa ukin ostama mekko, nimellä varustettu body ja Adidaksen tossut.
En ole kovinkaan paljon pienemmiltä säästänyt tavaraa, koska meillä on kotona aika rajalliset säilytystilat. Melissalta säästin vaikka mitä, kun hän oli pieni. Olen vuosien varrella karsinut tavaroita huimasti, mutta ei niitä kaikkia vaan raaski poiskaan heittää.
Pitäisi vielä keksiä jotkut kivat säilytyslaatikot, joihin jokaisen tavarat saisi nätisti laitettua. Tällä hetkellä ne majailevat läpinäkyvissä muovilaatikoissa.
Kummitäti toi 2-vuotiaalle Melissalle cheerleader-asun. Rusetti muistuttaa Melissan cheerleader-harrastuksesta, jota hän harrasti muutama vuosi sitten.
Eihän jotkut varmaan säästä mitään, mutta minusta on ihanaa välillä palata näiden pariin ja muistella aikaa, jolloin lapset olivat pieniä.
Oletteko te säästäneet lasten tavaroita?
Jos olette, missä säilytätte niitä?
Auringon, jäätelön ja hauskanpidon kesä 2018
Varoitus: Tässä postauksessa on PALJON kuvia.
Kesä loppui, joten sen kunniaksi kuvapostaus meidän kesämuistoista.
Ensimmäinen kerta uimassa järvessä. Tänä kesänä uimakelejä kyllä riitti.
Vähän meinasi tuo järvivesi jännittää, mutta onneksi oli oma isi mukana.
Bealle meinasi jo kesällä kasvaa suomut, kun hän olisi voinut vaikka koko kesän asua järvessä.
Viileämpinä mökkeilypäivinä oli kiva pelailla sisällä.
Söimme tänä kesänä aika monta jäätelöä, mutta ei kai niitä tarvitse kesällä laskea?
Mökillä oli Bean mielestä kuulemma aina tosi tylsää, kun ei päässyt uimaan. Eikös sitä sanota, että mielikuvitus pääsee parhaiten valloilleen, kun on tylsää?
Joimme kesän aikana myös ihan liikaa pillimehuja, mutta onneksi niitä ei kotona normaalisti juoda ollenkaan.
Kesäisin parasta on grilliruoka. Mökillä ei muulla tehdäkään oikeastaan ruokaa kuin grillillä.
Kotona ollessa taaperosta kehkeytyi naapurikyttä. Hän saattoi seisoskella pitkiäkin aikoja tuossa tuolilla katsellen ulos ja odottaen isiä töistä. Siitäkös se riemu sitten ratkesi, kun se isi sieltä tulikin!
En edes muista milloin viimeksi suurin osa kesäkuvista olisi ollut näin valoisia ja aurinkoisia.
Mahtui sinne kesään myös onneksi muutama sadepäivä.
Kesä ja ruoka. Tarvitseeko edes sanoa enemmän?
Kävimme tyttöjen kanssa muutaman hetken pyörimässä Linnanmäellä Helsingissä ollessamme. Oli aivan liian kuuma, aivan liikaa ihmisiä ja aivan liian tuskainen olo. Onneksi tytöille taisi kuitenkin jäädä päällimmäisenä mieleen laitteet ja hauskanpito.
Bea oli elämänsä ensimmäistä kertaa Linnanmäellä ja kävimme muutamassa ilmaisessa laitteessa. Olimme Linnanmäellä niin vähän aikaa, ettemme viiitsineet ostaa rannekkeita.
Vivialla oli jännää ensimmäistä kertaa laitteissa. Kävimme pienessä maailmanpyörässä, mutta pyysin että saamme kiertää vain yhden kierroksen normaalin kolmen sijaan. Vivia ei olisi ilman vöitä jaksanut siellä täysiä kierroksia pyöriä.
Vietimme Janin kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, kun lapset olivat mummin kanssa mökillä ja kävimme Kuopion viinijuhlilla katsomassa Apulantaa.
”kot, kot” osasi taaperokin huutaa kanoille.
Alkukesästä kävimme tyttöjen reissulla Ruotsissa katsomassa Demi Lovatoa.
Koska oli niin lämmin ja asunnossa alkoi olla jossain vaiheessa jo enemmän lämpöä kuin ulkona, vietimme tyttöjen kanssa aika paljon aikaa parvekkeella.
Koiramäessä oli ihania koiranpentuja, pikkupossuja ja lampaita. Loppupäivän rattaista kuuluikin ”BÄÄ, BÄÄ”
Särkänniemessä oli huisin jännää!
Mökillä piti leipoa välillä vähän pullaa.
Pikkuserkuilla oli uusi hieno trampoliini.
Kävimme lasten kanssa myös Kuopiossa sisävesiristeilyllä. Risteily sattui kuumalle kesäpäivälle ja risteilyllä oli kannella ihanan viileää. Taapero ei vaan ollut ihan samaa mieltä paikallaan pysymisestä, joten olimme suurimman osan risteilystä sisätiloissa.
Lähikauppamme myi varmaan koko vuoden edestä jäätelöä tänä kesänä.
Jani kävi loppukesästä poikien kanssa katsomassa Formuloita Belgiassa. Kimillä meni kisa huonosti, mutta kivaa oli.
Meillä alkaa olla kamala uhma, mutta onneksi meillä yleensä asuu tällainen naantalin aurinko.
Parasta on oma pupu ja isosisko.
Kuuma kesä sai meidät ostamaan Biltemasta parvekkeelle uima-altaan, jota täytimme aina, kun helposti hikoileva taapero alkoi näyttää liian hikiseltä.
Kuumuus ei oikein tehnyt hyvää päiväunillekaan ja usein unilta heräsi mököttävä peikkotyttö.
Kävin kesällä Iinan pitämässä blogikoulutuksessa. Ihanaa oli treffata blogituttuja, joita ei yleensä näe livenä.
Rannalla parasta oli työntää kädet märkään hiekkaan ja heittää sitä järveen.
Bea pääsi kokeilemaan uimapatjaa. Uiminen ilman sitä tuntui kuitenkin olevan kivempaa.
Melissa kävi useamman kerran ystävien kanssa uimassa, mutta meidän kanssamme se oli aika harvinaista herkkua.
Etsi kuvasta sukeltava Bea-merenneito.
Yritin viettää aikaa välillä myös ihan kahdestaan teinin kanssa.
Bea tykkää tosi paljon leikkiä kampaajaleikkiä, jossa vuorotellen laitamme toisillemme kampauksia ja leikimme sitä kesälläkin monta kertaa.
Uskaltauduin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen rannalle bikineissä. Kävin myös pitkästä aikaa uimassa.
Biltemasta löytyi taaperollekin uimapatja, jossa oli jalkareiät.
Helsingin Kansallismuseossa oli kesällä Barbie the Icon-näyttely, jonne vein tytöt.
Bea oli vähän ihmeissään, kun Barbiet olivatkin lasin takana eikä niillä saanutkaan leikkiä. Tässä kuvassa kaikki Barbiet on muuten erilaisia Audrey Hepburn-nukkeja.
Vanhempani ovat keränneet Melissalle lahjaksi Barbie-nukkeja, jotka on meillä edelleen alkuperäispakkauksissaan. Yksi niistä on tämä Mona Lisa-nukke. Näyttelyssä oli kolme muutakin meiltä löytyvää nukkea.
Kesäinen Kuopio on aika nätti, kun muistaa katsoa ympärilleen.