Miksi toisten lelut on aina parempia kuin omat? Tai eri paikoissa olevat lelut oikeastaan parempia kuin kotona olevat?

Johtuuko se siitä, että kotona oleviin leluihin ehtii kyllästyä? Täällä mökillä on ikivanhoja leluja, joista puuttuu osia ja silti molemmat tytöt on innoissaan niiden kimpussa. 

Ja kumma juttu miten lelut saattaa lojua monta tuntia laatikossa, mutta heti toisen leikkiessä niillä, on toisenkin pakko saada juuri se samainen lelu. 

Lasten kanssa matkustamisessa on aina omat haasteensa. Varsinkin, kun laittaa esiteinin, uhmaikäisen ja huonosti nukkuneen äidin yhdessä takapenkille 14 tunniksi. 

Isompi pysyy tyytyväisenä niin kauan kuin netti toimii. Samantien kun puhelimesta häviää yhteydet, alkaa valitus, ettei jaksa enää istua. Siinä vaiheessa pitää muistuttaa laukussa olevasta Nintendo 3DS:stä. 

Onneksi ukki tietää välillä kivoja pysähdyspaikkoja. Siinä pääsee vähän jaloittelemaan ja matkaa on taas paljon kivempi jatkaa. 

Meillä oli pakattuna poneja, värityskirjoja, kynät, pehmolelut, Lissulla Nintendo 3DS, tyynyt, viltti ja autolaturit puhelimiin. Niillä lapset pysyi suunnilleen tyytyväisinä. 

Ja kun muistaa perillä hieman hullutella, on lapset hyvällä tuulella mennessään nukkumaan.