Itse olen kamppaillut tämän riittämättömyyden tunteen kanssa viimeiset 12 kuukautta. Minut tuntevat ovat varmasti muutoksen huomanneetkin. En ole ollut oma itseni, enkä vieläkään ole. 

En tunne tällä hetkellä itseäni hyväksi äidiksi, koska en osannut tehdä vauvaa vaan tuhosin pienen elämänalun kohdun ulkoisella raskaudella. Kyllähän minä sisimmässäni tiedän, etten olisi voinut itse asiaan vaikuttaa eikä se ollut minun syyni, mutta siltä se minusta tuntuu. Varsinkin nyt, kun olemme yrittäneet 11 kuukautta saada uutta vauvaa alulle eikä se millään tunnu onnistuvan. Tulee mieleen olenko minä niin huono äiti, ettei minun kuulukaan saada enempää lapsia? Toisaalta haluan ajatella positiivisesti ja ajatella, että meillekin on oma vauva jossain tulevaisuudessa tulossa, oli se sitten biologinen tai adoptoitu vauva.

Meillä on jo kaksi lasta, kaksi ihanaa pientä apinaa, jotka oppivat joka päivä jotain uutta. Rakastan molempia täysillä ja sanonkin sen heille joka ilta nukkumaan mennessä. Teemme yhdessä kivoja juttuja, kuten askartelemme tai käymme shoppailemassa (joka on muuten molempien tyttöjen lempipuuhaa).

Vaikka tiuskin tai huudan, ei se tarkoita, että rakastaisin heitä yhtään sen vähempää. Hyvätkin äidit huutavat välillä. Minä ehkä tiuskin ja huudan enemmän tällä hetkellä kuin aiemmin ja pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat päässeet sitä todistamaan. Yritän kuitenkin joka päivä huutaa tai tiuskia hieman vähemmän. 

Tänään se on! Se päivä, jota kaikki lapset on odottaneet jo monta viikkoa. Tänään saa aukaista ensimmäisen luukun joulukalenterista! Meillä onkin tänä vuonna monta joulukalenteria.

Mietittiin J:n kanssa pitkään millainen kalenteri ostetaan B:lle tänä vuonna. Ei haluttu ostaa pelkästään suklaakalenteria ja joissakin lelukalentereissa hinta oli päätähuimaava verrattuna niiden sisältöön. Brion joulukalenteri päätettiin ostaa heti, kun se bongattiin kauppareissulla. Sen ostaminen jäi kyllä aika viime tippaan. Onneksi kalentereita oli tilattu paljon ja saatiin B:lle tuo Brio. 

Toiseksi kalenteriksi B sai Frozenin suklaakalenterin. Frozen oli (yllätys, yllätys) B:n oma valinta. 

Lissu mietti myös todella pitkään millaisen kalenterin tänä vuonna haluaisi. Baby Lips-kalenteri oli kiva, koska se sisältää myös joitain vain joulukalenteriin tehtyjä huulirasvoja. Saimme kalenterista hyvän alennuksen, kun satuimme ostoksille oikeaan aikaan, joten Lissu sai ostaa hieman kalliimman suklaakalenterin.

Suklaakalenteriksi Lissu valitsikin Dumlen. Kuulemma minulla oli sellainen viime vuonna. Enpä olisi sitä itse enää muistanut. 

J:lle ostettiin yllärinä Star Wars-suklaakalenteri. Kaupassa olisi ollut myös suklaakalenterita, joihin suttuu valot ja hinta oli järkyttävä. Joten ostimme ihan tavallisen, halvan kalenterin. Ajatus on tärkein, eikös vain? 

Minulla ei ole vielä kalenteria. Osasyy siihen on, etten ole kotona avaamassa ensimmäisiä luukkuja. Ehkä kalentereita on jäljellä vielä, kun palaan Hollannista kotiin.