Hae
Colour Outside the Lines

Joulu 2015

Noniin, jospa vihdoin kertoisin tämän joulun tarinan. Olen pitänyt lomaa koulusta (ja bloggaamisesta) muutaman päivän ja yrittänyt vain rentoutua. 
Jouluaattona olimme vanhempieni luona. B vietti tämän joulun äidillään, koska vietti joulun meidän kanssa viime vuonna. Saatiin B mukaan juhlintaan joulupäivänä. Jouluaattona vanhempieni luona olivat meidän lisäksemme molemmat pikkuveljeni sekä toisen avovaimo. Minun ja J:n kihlaus oli vasta pari päivää vanha, joten saimme osaksemme paljon onnitteluita. Söimme perinteisesti muun muassa kinkkua (jonka äitini oli unohtanut uuniin pariksi hetkeksi liian pitkään ja se oli oikeastaan nyhtöpossua), minun itsevalmistamiani joululaatikoita (ja paria kaupan) ja karjalanpaistia. Meillä on tapana syödä ensin ja sitten jakaa lahjat Joulupukin avustuksella, mutta kuten joka joulu aiemminkin, emme ehtineet kuin hieman aloitella ruokaa, kun Joulupukki jo olikin oven takana. 
                 
Äidin tekemä ihana talvikoristelu.
Joulupukki toi mukanaan (yllätys, yllätys) tytöille kauhean kasan lahjoja. Saatiin me muutkin jotain. B sai avata lahjat seuraavana päivänä, Lissu avasi kaikki jo jouluaattona. Lissun lempilahjoja taisivat olla Disneyn Tsum Tsum-pehmo, langaton kaiutin, Cinderella-mekko (joka oli liian iso, hups), One Directionin uusin levy sekä useat lahjakortit. 

                                          

Minä sain itsekin yllättävän paljon lahjoja. Rakastuin tuohon Jamie Oliverin-kirjaan, jota olin haikaillut jo pariin otteeseen kaupassa. Matkalaturi tuli todella tarpeeseen, koska minullahan ei edelleenkään ole kameraa ja puhelimestani on aina akku loppu, kun räpsin sillä kuvia kaiken aikaa. Värityskirjat ovat olleet jo kovassa käytössä (toinen saatiin yhdessä J:n kanssa). Lissu oli ostanut meille lahjaksi Pentikin pienen poron sekä Yoda-pehmon. Olin todella yllättynyt ja onnellinen tuon Yoda-paketin avatessani, koska tein J:lle itse lahjaksi Yoda-tyynyn. Laitan siitä myöhemmin kuvaa, koska sen rinnalle on valmistumassa vielä muutama muu Star Wars-projekti.

Joulu meni siis mukavasti. J ja Lissu pelasivat muiden kanssa jotain lautapeliä vielä illalla, kun itse torkuin olohuoneen nojatuolissa. Joulustressi helpotti vihdoin ja olin aivan rättipoikki.

Kuinkas teidän joulu sujui? 

Aivan kuin elokuvissa

Meillä on J:n kanssa tapana käydä treffeillä, kun lapset ei ole kotona. Harvemmin päästään käymään kahdestaan missään, joten yritetään sitten tehdä yhdessä jotain spesiaalia. Yleensä käydään ravintolassa syömässä ja elokuvissa. Niin teimme viime tiistainakin. Tai niin minä luulin. Olemme nyt päättäneet testata joka kerralla eri ravintolan. Tällä kertaa paikaksi valikoitui King’s Crown. Kirjoittelen siitä oman arvostelun vielä.

Meillä oli rutkasti aikaa syömisen ja elokuvan välissä, joten haettiin leffaeväät karkkikaupasta. Ollaan sovittu jo pitkän aikaa sitten, että meidän molempien uuden vuoden lupaus on herkkulakko, joten ostettiin viimeiset irtokarkit vielä ennen uutta vuotta. Leffaan mentiin katsomaan Star Wars: Force Awakens, joka oli muuten todella hyvä. Kannattaa käydä katsomassa, jos yhtään tykkää aiemmista elokuvista.

        
Elokuvan jälkeen mietittiin hetki, että tehdäänkö vielä jotain vai joko mennään kotiin. J:llä oli kuulemma yksi idea mitä voisimme tehdä ja hän käski minua sulkemaan silmäni, kun istuimme autoon. Kiltisti tottelin ja laitoin huivin vielä silmilleni, koska kurkkiminen oli kielletty. Suuntavaistoni ei keskustassa ole koskaan ollut kovin kehuttava eikä varsinkaan silmät sidottuina. Arvasin, että menemme sataman suuntaan, mutta parin pyörähdyksen jälkeen olin kyllä aivan ulapalla mihin olimme matkalla. J talutti minut autolta jonnekin ja ovesta sisään astuessamme kuulin ääniä, joten ajattelin meidän olevan ravintolassa. Menimme kuitenkin hissiin enkä millään keksinyt missä olemme. Hissistä kävelimme vielä hetken jonnekin, jossa taas menimme ovesta sisään. Minulla alkoi olla jo hengitysvaikeuksia, koska jännitin aivan liikaa minne olemme menossa. Kun vihdoin sain avata silmäni, odotti minua yllätys….

                      

Olimme hotellihuoneessa, joka oli koristeltu (teko)ruusun terälehdillä ja (led)kynttilöillä. Pöydällä odotti shamppanjaa, mansikoita, kermavaahtoa sekä suklaata ja sivupöydällä oli myös korurasia. Ajattelin jo, että J on joululahjaksi hankkinut minulle korvakorut tai kaulakorun, mutta yhtäkkiä hän polvistuikin eteeni ja kysyi ”Susanna, tuletko vaimokseni?”. Minulla meni hetki rekisteröidä kaikki tämä ihanuus ja vastata kyllä. Olin odottanut tuota kysymystä jo pitkän aikaa, mutta en silti olisi ikinä arvannut mitä tuleman pitää, kun silmäni suljin.

                      

Koko kosinta oli kyllä kuin suoraan elokuvasta. Salaisuus pysyi loppuun asti enkä olisi ikinä arvannut mitään ennen kuin J polvistui eteeni. Ystäväni olivat olleet juonessa mukana ja tätä olikin kuulemma suunniteltu jo melkein kuukausi. J oli jopa kysynyt isältäni luvan, että saa kosia minua. Isäni oli tapansa mukaan käskenyt kysymään minulta itseltäni mitä mieltä olen.
                     

                     
Kiitos Heidille ihanasta koristelusta. Kiitos myös Original Sokos Hotel Puijonsarven henkilökunnalle, joka oli vaihtanut meidät mahtavaan sviittiin. He tekivät illastamme vielä ikimuistoisemman.

J oli osannut valita aivan ihanan sormuksen. Valkokultaa ja kolme timanttia. Rakastuin sormukseen ensinäkemältä enkä olisi itse osannut paremmin valita. En osannut hotellissa edes nukkua, kun tuijotin vain sormusta ja odottelin, että herään unesta.

                     

Saatiin myöhemmin tietää, että mentiin kihloihin J:n isovanhempien hääpäivänä. Aika hyvä yhteensattuma. Blogi saattaa täyttyä nyt osaksi häähömpällä vaikkei päivää olla vielä päätettykään.

                                 

Onko teidän puolisonne koskaan täysin yllättänyt teitä?