Mä olin töissä pop up-myymälässä vastuumyyjänä joulusesongin ja tällä viikolla koitti se päivä, kun palasin takaisin normityöpaikalle kivijalkamyymälään.

Oli kiva palata tuttuun työympäristöön, mutta oli se myös aika outoa. Piti ihan muistella omaa kassatunnusta, kassan käyttöä (meillä oli pop up-myymälässä eri kassajärjestelmä) ja opiskella uusia tuotteita, koska niitähän oli tullut joulusesongin jälkeen rutkasti. Onneksi kaikki palautui mieleen nopsaan ja asiakkaiden palveleminen tuntui tosi luontevalta.

Menee varmaan tovi, että oppii kaikki uudet tuotteet, mutta onneksi ne uutuudet on kaikille uusia, eikä vaan mulle. Tykkään kyllä asiakaspalvelutyöstä ja myymälässä työskentely on mulle ominta, mutta vähän jäi ikävä sitä esihenkilöstatusta, jossa pääsen ohjaamaan toisia, olemaan vastuussa myymälästä ja pitämään huolta varastosta.

Ehkä pääsen taas jatkossa uusiin pop up-myymälöihin vastuumyyjäksi, mutta sillä välin nautin täysin siemauksin mun työstä ihan pelkkänä rivityöläisenä. On mulla yksi vastuualue ja se on huolehtia kasveista myymälässä. Se on vähän kuumottavaa, koska mulla ei oo kotona yhtään kasvia ja nyt täytyisi opetella ottamaan pistokkaita peikonlehdestä, joka on vähän villiintynyt. Ehkä Youtubesta löytyy joku video aiheesta.

Hei, tää mun ihana *Elefantti t-paita on muuten yksi *Finlaysonin kevään uutuuksista. Mulla on koko L. Tää on ihana ja niin mukava päällä.

Oon ostanut myös Janille monta *miesten t-paitaa Finlaysonilta ja hän on tykännyt niistä valtavasti. Puuvilla on kivan paksua ja t-paidat on pysyneet hyvänä pesusta toiseen. Niissä on myös aina joku kiva kuva.

Uutuuksien opiskelussa menee varmasti vielä tämä ja ensi viikko, mutta ehkä sitten alan jo muistaa mitäs meillä olikaan myynnissä. Kunnes uudet tuotteet saapuu 😀

Ihanaa päivää just sulle💜

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA. 

LUE MYÖS: 

Kuinka aion romantisoida arkea tänä vuonna?

Matkahaaveet tälle vuodelle

Tänään on maailman syöpäpäivä. Mun omasta syöpädiagnoosista on neljä vuotta aikaa.

Vaikka neljä vuotta on jo kulunut enkä enää ajattele kohdunkaulan syöpää päivittäin, palaa ajatus mieleen joka ikinen kerta, kun mulla on jotain outoja oireita.

Onkohan tämä sittenkin syöpää?

Huomaan ajattelevani jokaisesta oireesta herkästi, onko mulla syöpä. Mun kohdunkaulan syöpä löydettiin ajoissa ja saatiin kaikki pois jo ennen kohdunpoistoa, joten mulle on sanottu, ettei lääkäritkään odota syövän missään vaiheessa palaavan takaisin. Silti en osaa olla ajattelematta…

Entä jos syöpä palaakin?

Loppukesästä mulla oli nivusessa inhottava paise, joka ei millään lähtenyt pois ja lopulta sitten soitin syöpähoitajalle, että pitäisikö sitä tulla näyttämään heille vai mennä terveyskeskukseen. Koska mun viiden vuoden seuranta-aika ei ole vielä täynnä, he halusivat minun tulevan näytille. Paise leikattiin pois ja näyte siitä lähetettiin tutkittavaksi, mutta siinä ei onneksi ollut mitään poikkeavaa. Samalla otettiin papa-koe, koska oon ollut pitkän aikaa jo pelkässä puhelinseurannassa ja sekin tuli takaisin puhtaana. Lääkäri kertoi tässäkin vaiheessa, että he ovat oikein positiivisilla mielin siitä, että mun syövällä olisi minimaalinen uusiutumisriski.

Eihän sitä kuitenkaan voi koskaan tietää, koska syöpä on aika arvaamaton.

Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja nauttia joka hetkestä, koska kun syöpä oli poissa, tuntui kuin olisin saanut uuden alun elämälle. Teen juttuja, joista nautin, matkustelen ja nautin elämästä. Ja teen lasten kanssa kivoja juttuja yhdessä, koska lapsuus on ohi muutamassa hetkessä.

Tänään juhlin sitä, että oon edelleen syövästä vapaa ja sanon pienen rukouksen heille, joilla matka on vasta alussa tai kesken. Muistan sen ajan, kun odottelin aina tuloksia toistensa perään ja miten suuresti se vaikutti omaan jaksamiseen. Iso halaus ihan jokaiselle, joka käy tätä läpi❤️

iso halaus sulle🫂💜

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA. 

LUE MYÖS: 

Kaikki syöpätekstit yhden otsikon alla

Mulla on kohdunkaulan syöpä