Tänään alkoi siis raskausviikko 13 eli toisen kolmanneksen puolella ollaan jo. Viime viikolla käytiin ultrassa katsomassa pikkuista ja J vitsailikin jo, että vauvalla on ADHD, niin paljon vauva siellä heilui ja touhusi. Aktiivinen tapaus siis. 

Tuo ADHD tuli siitä, että vuoden alustahan odottavilta äideiltä kiellettiin lakritsi ja salmiakki kokonaan, koska ne kasvattavat riskiä ADHD:seen. Ja tietysti siellä karkkihyllyllä parhaalta näyttävät juurikin ne salmiakki ja lakritsi. Kaikki kiva kielletään vai miten se meni? Luultavasti himoitsen niitä vain juurikin siitä syystä, että ne ovat kiellettyjä. J on sitten sanonutkin monesti, että ADHD vauvalla on muutenkin eli senkus syöt sitä lakritsia. En kuitenkaan ole syönyt. 

Muuten himoja ei oikein vielä ole ollut. Pahoinvointihan yleensä kai loppuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, itse kärsin siitä edelleen. Ruoka tai mikään muukaan ei oikein maistu. Parina päivänä olen saanut syötyä oikeaa ruokaa kunnon annoksen. Nämäkin kerrat viimeisen kolmen kuukauden aikana voin laskea yhden käden sormilla. Vaikka kuinka tekisi sitä juustohampurilaista mieli, saan alas yhden haukkauksen ja se oli siinä. Olen siis aikalailla elänyt suklaavanukkaalla, vedellä ja hapankorpuilla. Hieman jännittää tuo tuleva sokerirasitus, koska sokeria on mennyt aikalailla. 

Kiloja ei ole tullut lisää. Alkupainosta on itseasiassa hävinnyt viisi kiloa eikä paino ole vielä ainakaan lähtenyt takaisin nousuun. Painoindeksini on kyllä tällä hetkellä sen verran suuri, ettei montaa kiloa tarvitsisi tullakaan. Neuvolan täti oli oikein ihana eikä edes sanonut painosta yhtään mitään vaikka itse kyselin raskausdiabeteksen ehkäisystä ja muusta painoon liittyvästä. Ensi viikolla nähdään onko neuvolalääkäri yhtä armollinen. 

Odottelen, että pääsisin kävelemään tuonne ihanaan kevätilmaan, mutta tällä hetkellä taidan tarvita taluttajan, kiitos ihanan huimauksen. Kävelen kotonakin pitkin seiniä ja haaveilen suihkuun laitettavasta penkistä. 

Kehossa on tapahtunut muutoksia aikalailla. Selkä on todella kipeä koko ajan, mutta suurin syy siihen on varmasti se. etten löydä öisin hyvää nukkumisasentoa. Väsymys vaivaa koko ajan ja tekisi mieli nukkua kahdet päiväunet. Rinnat ovat kasvaneet 2 tai jopa 3 kuppikokoa ja aristavat todella paljon. Vatsa turpoaa todella helposti, muttei vielä ole sellainen kauniin pyöreä. Omat vaatteet puristavat, joten olen jo pikkuhiljaa siirtynyt mammavaatteisiin. Yksi asia, jonka olen myös huomannut, on hiusten puhtaana pysyminen. Minulla on hiuslaatu, joka normaalisti rasvoittuu alta aikayksikön ja nyt hiukset rasvoittuvat vähintään puolet hitaampaa kuin aiemmin.  

Siinäpä ne suurimmat asiat mielenpäällä tällä hetkellä. Ensi viikolla siis neuvolalääkäri, josta kerron sitten lisää seuraavassa viikkokatsauksessa. 

Ollaan asuttu vajaa kaksi vuotta yhteisen katon alla uusperheenä. Itse en ajattele meitä uusperheenä vaan ihan oikeana perheenä, koska molemmat tytöt asuvat meillä koko ajan ja B käy äidillään sovitusti. Lissullahan ei omaa isää ole kuten olen aiemmin jo kertonut, joten J on isähahmo ja taidetaan olla jo aika lähellä sitä maagista rajaa, että Lissu alkaa kutsua J:tä isäksi. 

Minä en yritä enkä halua korvata B:n äitiä, koska hänellä on olemassa oma äiti, joka on oikein rakas. Kotona kuitenkin olen se äitihahmo, jota muut perheen lapset (Lissu sekä tuleva vauva) sanovat äidiksi ja joskus se saattaa olla hieman hämmentävää pienelle ihmiselle. B on ajoittain testannut sanaa äiti minuun, varsinkin silloin, kun hän haluaa jotain esimerkiksi kaupassa. Välillä hän kutsuu minua Sussu-äidiksi. 

Meillä on kotona aika tiukat säännöt siitä kuinka käyttäydytään ja varsinkin kuinka toisia kohtaan käyttäydytään. Haluan kasvattaa hyväkäytöksisiä ja kohteliaita lapsia ja B:hen pätee aivan samat säännöt kuin Lissuun samanikäisenä. Uhmaikäiselle B:lle se tuntuu olevan ajoittain aika rankkaa, että pitäisi totella ja minä olen se tyhmä ja ilkeä äitipuoli, joka saa yleensä pahimmat osat uhma- ja raivokohtauksista. Toisaalta se taitaa olla merkki siitä, että lapsi luottaa minuun?