Hae
Colour Outside the Lines

Hyvää äitienpäivää!

Meillä äitienpäivä menee aika samoissa merkeissä kuin joka vuosi ennenkin. Lissulla on kuoron äitienpäiväkonsertti, josta on tullut jo ihana perinne. Ainoa miinuspuoli konsertissa minun kannaltani on, että kaikki äidit kukitetaan ruusuilla, joille olen tosi allerginen eli joudun hengittelemään astmalääkettä entistä enemmän. Ihana ajatus kukittaa äidit, mutta joskus voisi käyttää vähemmän allergisoivia kukkia. 
Eilen askarreltiin mummeille ja isomummoille kortteja. Meiltä niitä löytyykin monin kappalein ja B taisi askarrella kuusi korttia. B:llä meinasi jo mennä hommaan hermot, mutta hienosti siitä sitten selvittiin. 
Tänä aamuna sain sitten aamupalan sänkyyn ja kortteja ja lahjoja monin kappalein. Lapset oli niin innoissaan ja ylpeitä tekosistaan ja minulla onkin kaikki vanhatkin äitienpäiväkortit tallessa. Niitä on ihana katsella muulloinkin kuin äitienpäivänä. 

Isomummolassa käytiin kakkukahvilla tänään ja huomenna mennään mummilaan. J:n puolen mummit ja mummot käydään läpi sitten muutaman viikon päästä. Sen verran pitkä matka on sinne, ettei sinne ihan päiväreissulle viitsi lähteä. 

Kuinkas muilla on äitienpäivä sujunut? 

Sokerirasitus raskaana,

Sokerirasituksesta huomenta!

Huh, että osasikin olla ällöttävää se litku mitä piti juoda. Lissua odottaessa minun ei siis tarvinnut sokerirasituksessa käydä, koska olin alle 25-vuotias, normaalipainoinen eikä muilla perheenjäsenillä ollut diabetesta. Nyt kaikki kohdat täyttyivät, koska olen yli 25-vuotias, reippaasti ylipainoinen ja ukillani on diabetes (viimeksi laskettiin siis vain vanhemmat ja sisarukset). Ukin diabeteksen takia jouduin itseasiassa rasitukseen vielä muita aiemmin eli jo nyt. Muut mammat täällä näyttäisivät pyöreine mahoineen olevan ainakin 8 viikkoa minua edellä odotuksessaan. Minullahan pyörähti tänään käyntiin viikko 15.
Mutta, takaisin asiaan. Litkua piti siis juoda 250ml. Ei onneksi montaa litraa kuten olin kuvitellut. Litku näytti vedeltä, mutta maistui joltain aivan muulta. Olen kuullut ihmisten kertovan sen maistuvan colalta tai vadelmamehulta, mutta ennemminkin se maistui vain tosi sokeriselta. Sellaiselta keinotekoiselta sokerivedeltä. Reippaana tyttönä join sen kaiken heti ja pääsin odottelemaan verikoetta. Kokeitahan otetaan siis kolme. Yksi ennen litkua, toinen tuntia myöhemmin ja viimeinen kaksi tuntia juonnin jälkeen. Täällä sitä siis odotellaan viimeistä verikoetta. 



Hieman alkaa painaa päälle 12 tunnin alla oleva syömättömyys (tai no nythän siitä on jo 13 tuntia). Kokeen aikanahan ei myöskään saa syödä eikä juoda. Tämän lisäksi nukuin viime yönä todella huonosti ja minulla oli jo valmiiksi huono olo tänne tullessani. Nyt vaan pitää kovasti yrittää olla oksentamatta, koska muuten koe keskeytetään ja sen joutuu tekemään myöhemmin uudelleen. 

Miten ihminen voikaan haaveilla omasta sängystä ja tuoremehusta näin paljon?