Itkua, naurua, väsymystä, ihmetystä ja vauvan tuoksuista arkea <3

Muutama päivä sitten meillä täytettiin viisi viikkoa. Blogin puolella on ollut vähän hiljaista sekä teknisten ongelmien että tämän loputtoman väsymyksen takia.

Ensin tuli kylään flunssa. Vauva sairastui siihen ensimmäisenä, jonka jälkeen yksitellen jokainen meistä sai tartunnan. Tämä aiheutti loputtomia öitä ja loputonta huutoa, koska vauva aivasteli ja yski, jonka jälkeen huuti kurkku suorana tuosta aiheutuvaa kipua, joka aiheutti lisää kipua, joka taas aiheutti lisää huutoa. Se oli loputon kierre. Onneksi tukkoiseen nenään auttoi niistäjä ja edes välillä saatiin vauva hetkeksi nukkumaan. Itse oli niin huolissaan toisen olosta, ettei sitten osannut oikein nukkua.

Seuraavaksi tuli kylään vatsakivut. Vauva nukkuu hyvin aamun ja pitkälle aamupäivään ja on oikein tyytyväinen yleensä koko päivän. Iltaa kohden vatsavaivat kuitenkin alkavat ja sitten sitä huutoa kestääkin pikkutunneille asti. Nyt olen alkanut epäillä koliikkia, koska itku alkaa joka ilta suunnilleen samaan aikaan eikä mikään rauhoittelukeino oikein auta. Ainut mikä tuntui olevan viikonloppuna vähän avuksi, oli jumppapallon päällä pomppiminen vauvan kanssa, kun sitä kokeiltiin. Sellainen on nyt siis hankintalistalla kotiinkin.

Lissullahan oli koliikkia ja sainkin niillä huudoilla toisen tärykalvon vaurioitettua. Lissu aloitti huudon illalla muiden mentyä nukkumaan ja huusi joka ikinen yö neljään asti. Koko Lissun vauva-aika onkin vähän sumennossa tuon koliikin takia. Tuntui kuin olisi ollut koomassa.

On meillä käynyt oikeitakin vieraita. Muutama tuttavalapsiperhe on käyneet ja viime viikolla kävi minun kummityttö isoveljensä kanssa katsomassa vauvaa. Mummi ja ukki kilpailevat kumpi saa pitää vauvaa kauemmin. Aika hyvin on vauvakuumetta levitetty ympäriinsä. Ihan tuntemattomat lähestyvät kaupassa ja ihastelevat vauvaa.

Erikoisin tapaus tapahtui muutama viikko sitten, kun joku asiakaspalvelija kysyi minkä kokoinen vauva oli syntyessään, kun satuin mainitsemaan vauvan syntyneen etuajassa. Tämä tokaisi voittaneensa, koska hän oli saanut kaksoset raskausviikolla 35, jotka olivat painaneet alle kaksi kiloa kumpikin. Anteeksi kuinka? Mistä lähtien on ollut kilpailun aihe, kuinka pienenä vauva syntyy? Tai kuinka aikasin vauva on syntynyt? Olisin mielelläni antanut Nipsun kasvaa vatsassa vielä muutaman viikon, jos vain olisin voinut.

Viisi viikkoa on mennyt ihan huiman nopeasti. Vauva on kasvanut hyvin, viime viikolla neuvolassa pituutta oli 49cm ja paino oli noussut jo 100 grammaa yli kolmen kilon. Se tarkoittaa sitä, että ollaan päästy jo ihan luvan kanssa ulkoilemaan. Muutaman kerran ollaan käyty kävelemässä vaunulenkillä. Meidän omat vaunut on tulossa vasta tämän kuun lopussa, mutta onneksi löydettiin parilla kympillä varavaunut siksi aikaa. Pituuskasvun huomaa siitä, että pienimmät meillä olevat bodyt ja housut alkavat nyt olla aika hyvän kokoisia eikä vauva enää huku niihin.

Käytiin viikonloppuna ekalla vähän pidemmällä reissulla, kun minun serkun pojalla oli ristiäiset. Meillä oli kolme ja puoli viikkoa eroa lasketuissa ajoissa ja lapset päättivät tulla ulos saman vuorokauden sisällä. Heidän poikansa siis syntyi Nipsun syntymäpäivän jälkeisenä päivänä noin 22 tuntia pikkuserkkuaan jäljessä. Kokoeroa pikkutyypeillä oli syntyessään melkein 10 senttimetriä ja puolitoista kiloa.

Suomessa vietetään tällä viikolla imetysviikkoa. Itselle viikko tuntuu ajankohtaiselta, koska meillä on pieni vauva, jota vielä täysimetän. Imetyshetket ovat vauvan ja äidin yhteistä aikaa, jossa ihokontakti tuo vauvalle turvallisuuden tunteen.

Imetys on itselle erityisen tärkeä asia tämän vauvan kanssa, koska Lissun kanssa imetys meinasi kariutua jo alkumetreillä enkä missään vaiheessa saanutkaan häntä täysimetettyä. Maito ei tuntunut nousevan oikein millään ja imettäminen teki todella kipeää. Ongelmana oli myös, ettei vauva suostunut isompana enää rauhoittumaan rinnalle, koska näpeillä olisi pitänyt olla koko ajan jotain tekemistä.

Nipsun kanssa imetys lähti alusta alkaen rullaamaan paljon paremmin. Maito nousi kunnolla sairaalassa noin kolme päivää synnytyksestä. Ennen sitä jouduimme jonkin verran ottamaan lisämaitoa, koska maitoa ei tullut omasta takaa niin paljon kuin vauva olisi halunnut. Vauva otti heti ensimmäisellä imetyskerralla hyvän otteen ja söi ahnaasti. Maidon nousun jälkeen vauva ei oikein ottautunut rinnalle, koska hengittäminen oli vaikeaa. Rinnat olivat todella täynnä ja vauvan oli vaikea saada oikein otettakaan. Koitimme rintakumia ja sen kanssa imetys on ollut ihan erilaista. Vauva tarttuu rintaan melkeinpä heti ja syö rinnasta hirveää kyytiä.

Koska vauvalla voi tulla nälkä missä vain, koen ihan luonnolliseksi syöttää häntä missä vain. Vielä raskaana ollessani mietin, etten ehkä tunne oloani mukavaksi julkisilla paikoilla imettäessäni, mutta jotenkin siihen tottui jo sairaalassa, kun huoneessa ravasi hoitajaa hoitajan perään ja tottakai kaikki tulivat aina juuri silloin, kun heiluit huoneessa tissi paljaana. Eli varokaa vaan kaikki maailman Teri Niitit, minähän imetän juuri siellä missä minun lapsellani on nälkä!

Meidän imetyshetkien pelastus on ollut imetyskoru. Pienillä sormilla on tekemistä imetyshetken ajan ja äiti välttyy naarmuilta. Luulen, että koru käy vauvalle vielä kiinnostavammaksi, kun hän vähän kasvaa. Saatiin ihana By Pinja-imetyskoru meidän imetyshetkien tueksi ihanalta suomalaiselta yritykseltä. By Pinja on Pinja nimisen äidin perustama yritys, joka toi ensimmäisenä suomalaisena merkkinä silikoniset imetyskorut Suomen markkinoille. Imetyskorut on valmistettu elintarvikesilikonista, joten vauva voi rauhassa laittaa ne kesken imetyshetken vaikka suuhun. Koru ei kuitenkaan ole lelu, joten älä jätä lasta valvomatta korun kanssa. Valikoimasta löytyy montaa eriväristä ja muotoista korua. Valitsin itselleni statement-korun värissä lavender.

Lukijani saavatkin imetysviikon kunniaksi By Pinjan nettikaupasta 15% alennuksen koko valikoimasta syöttämällä tilauksen yhteydessä koodin COTL. Koodi on voimassa sunnuntaihin 23.10.2016 asti. Verkkokauppaan pääset tästä.