Miten aika kuluukaan näin nopeasti? Vastahan me oltiin sairaalassa odottelemassa, että meidän pieni vauva syntyisi ja voi miten pieni vauva se olikaan. Ja nyt se samainen vauva on jo 3kk vanha. Ei Nipsu vielä koolla ole pilattu, kun pituutta on noin 54cm ja painoakin vasta noin neljä kiloa. Tarkemmat mitat saadaan ensi viikolla neuvolassa. Ravintona on tällä hetkellä rintamaito sekä korvike. Vaatteista käytetään kokoa 56cm, mutta pikkuhiljaa taidetaan siirtyä kokoon 62cm, kun vaatteet alkaa käydä pieneksi.

Meillä osataan jo vähän jutella ja hassusti vaikertaa, kun kerrotaan huolia äidille. Suu osataan laittaa ihan alaspäin kaarelle niin kuin surullisella hymiöllä, mutta osataan myös leveästi hymyillä ja ihan ääneenkin nauraa. Nyrkki osataan työntää suuhun ja suositaan selvästi vasenta. Toisten hiuksissa ja parrassa on kiva roikkua. Hieman jo hapuillaan tavaroivat, mutta vain puolivahingossa ne tarttuvat käteen. Kun väsyttää, sormet hamuavat omaa korvaa ja naplaavat sitä. Lissu teki pienenä aivan samaa ja sehän on ollut meillä ihmetyksen aihe.

Päätä osataan kannatella jo tosi hienosti. Syli on paras paikka eikä leikkimatto oikein kelpaa. Vain hetki suostutaan siinä makoilemaan. Nukkuminen omassa sängyssä sujuu 10 minuutin pätkissä, yöt nukutaan perhepedissä. Siinä on lämmin ja turvallinen olla.

Tutut kasvot ja äänet tunnistetaan. Vieraita kasvoja katsellaan hetki otsa kurtussa, mutta ei meillä vierasteta. Nipsu lämpeää kaikille aika nopeaa. Varsinkin toiset vauvat kiinnostavat kovasti.

Lissun sylissä paras leikkiä on hieroa nenää Lissun kaulaa vasten ja nauraa perään. Tämä leikki onnistuu vain isosiskon kanssa, muiden kanssa on omat leikit.

Tutti on meille vielä hyvin tärkeä lohduntuoja. Jos se on hukassa, on päivä pilalla.

Päivärytmi meillä on vielä selvästi hukassa. Yöllä kyllä nukutaan pitkät unet, mutta ne painottuvat ykeensä välille 02-13. Päivällä nukutaan vain lyhyitä torkkuja ja ehkä yhdet pidemmät unet, mutta niiden nukkumisaika vaihtelee.

Hiuksia on vähän ja ne ovat tumman ruskeita. Takaraivossa menee alue, josta hiukset ovat kokonaan kuluneet pois. Silmät ovat tummanharmaat, joissa vivahdus sinistä ja violettia. Silmien väri on muuttunut jonkin verran syntymästä, täällä jännätäänkin minkä väriset silmät loppujen lopuksi sitten ovat.

Nipsu on iloinen ja rauhallinen vauva, joka katselee maailmaa (mieluiten sieltä isin tai äidin sylistä) suurin silmin. Pienestä ei kitistä, huuto tulee vain jos on nälkä tai vatsaa vääntää.

Meillä oli ihanan rauhallinen joulu. Tosi hyvä veto oli mennä jo valmiiksi minun vanhemmille edellisenä iltana vaikka asutaankin lähellä. On se vaan ihan eri fiilis herätä aamulla tietäen, ettei tarvitse enää lähteä minnekään vaan on jo juhlapaikalla. Lapset nukkui pitkään ja katselivat perinteisesti Joulupukin kuumaa linjaa aattoaamuna. Miten se joulu ei tunnu joululta ollenkaan ellei aamulla katsota Joulupukin kuumaa linjaa? Äiti keitteli riisipuuroa aamupalaksi ja annoin J:n nukkua pitkään vaikka muut olivat olleet hereillä jo pitkään. Nuorempana meillä oli tapana koristella kuusi aattoaamuna, mutta nyt meillä ei ollut kuusta ja jos olisi ollut, olisimme sen varmasti laittaneet esille jo aiemmin.

Aattoaamuun kuului kinkun tuoksua, pipareiden koristelua, mantelin metsästystä ja tietysti se iki-ihana Lumiukko. Joku vuosi Lumiukko ei tullut televisiosta (tai muuten vaan teininä nukuin sen ohi) ja ostin jo elokuvan dvd:llä, etten voi enää elokuvaa vahingossakaan missata jouluaattona.

Lissun kuoro lauloi joulukirkossa ja me Nipsun kanssa käytiinkin siellä kuuntelemassa. Annettiin samalla joulumuistaminen kuoron johtajalle. Kirkon jälkeen mentiin takaisin mummilaan syömään jouluruokaa. Miten se onkin niin hyvää? Kai se taika häviäisi, jos sitä samaa ruokaa söisi vuoden ympäri.

Ja se joulupukki. Sitähän hetkeä meillä odotettiin koko viikko kuin kuuta nousevaa, että Joulupukki tulee ovelle koputtelemaan. Lapset auttoi pukkia jakamaan lahjoja ja laulettiin pukille muutama laulukin. B:tä taisi jännittää aluksi aika kovasti, mutta paketit veivät jännityksen mukanaan. Kauhea kasa niitä olikin. Molemmat tytöt saivat mieleisiä lahjoja ja monta juttua, joita oli listalla ollut. Kuulemma parhaat olivat B:n lahjoista Frozen-kruunu ja Lissun lahjoista Adidaksen verkkarit. Nipsu katseli ihmeissään, kun joka puolella vilisi värikkäitä joulupapereita ja kuului mukava rapina. Me aikuisetkin saimme kivoja paketteja.

Lapset saivat kovasti toivomiaan Frozeneita ja Adidaksia ja Nipsukin sai muutaman paketin. Kiitos vaan pukille lahjoista! Kuviin asti ne eivät kerenneet ennen kuin tytöt olivat ne jo levittäneet ympäri taloa.

J sai työkaluja, Wiener nougatia, lukemista, uudet Reinot vanhojen vuotavien tilalle ja mini-NESin. Minun oli tarkoitus ostaa tuo samainen mini-NES jo isänpäiväksi ja olinkin ollut kesästä asti jonotuslistalla, mutta liike saikin konsoleita huomattavasti luultua vähemmän ja jäin nuolemaan näppejäni. Onneksi kuitenkin joulupakettiin sen sain. Tuntui olevan mieleinen lahja. Eilen J sitä innoissaan kokeilu lasten mentyä nukkumaan. Tuon vanhan NESinhän minä sain synttärilahjaksi pikkuveljeltäni aiemmin.

Heidiltä, eli Nipsun sylikummilta, sain ihan huippuihanan lahjan, jonka kokoamiseen oli käytetty sekä aikaa että ajatusta. Lahjapussiin oli kerätty lempiväriäni eli vaaleanpunaista vaikka missä muodossa sekä muutama muu juttu. Lempikirjailijani Cecelia Ahernin-kirja on jo luettavana ja tuo ihana kuva Heidistä ja Lissusta noin kymmenen vuotta sitten on työpöydälläni ilahduttamassa blogin kirjoitushetkiä. Ei siitä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Juomapullo oli muuten huippujuttu, koska juon aivan liian vähän vettä ja nyt olenkin täyttänyt pullon aina illalla odottelemaan seuraavaa päivää.

Serkultani sain kierrätyslahjani edesmenneen mummomme vanhan Marimekon vahakangasliinan, jonka serkkuni oli perinyt. Hänellä ei ollut sille enää käyttöä ja hän halusi liinan pysyvän suvussa. Arvostan kierrätyslahjoja ja tuo liina vielä sattui olemaan yhtä lempparikuoseistani, Lumimarjaa, joten lahja oli oikein mieleinen.

Äitini oli pitänyt korvat auki syksyllä, koska juttelimme silloin Hanna Gullichsenin jauhelihakirjasta, joka vaikutti kiinnostavalta. Sehän sitten löytyi lahjapaketista. Tuo tuli tarpeeseen, koska jauhelihasta on tosi vaikea keksiä mitään uutta arjen keskellä. Sain myös Harry Potter-kokoelmaamme kivan lisän. Muista paketeista löytyi muun muassa uudet värikynät, joissa on kunnon pigmentti. Viime vuonna sain lahjaksi värityskirjan, mutten kyniä ja värityskirjan värittäminen vanhoilla kynillä oli yhtä tuskaa. Nyt pääsen taas värittämään ilman, että kyniä täytyy painaa kuin viimeistä päivää.

Joulun paras lahja oli kuitenkin jotain mistä olen puhunut todella pitkään ja josta on apua myös tässä blogiharrastuksessa. J oli maailman ihanin ja osti minulle kameran! Aiemminhan olen siis kuvannut pelkästään iPhone kutosella (ja kuvaan edelleen myös sillä osan kuvista). Vielä kun osaisin käyttää tuota kameraa. Täytyy varmaan kustantaa itselleni lahjaksi kuvauskurssi.

Lahjoja sain siis huomattavasti enemmän kuin odotin. Ennen jouluahan en siis ollut kertonut kenellekään yhtään toivetta, koska en osannut itsekään keksiä mitä haluaisin. Tuosta kamerasta olin kyllä J:lle vihjaillut, mutten oikeasti uskonut hänen sitä ostavan.

Pelailtiin vielä illalla lahjaksi saamiamme pelejä ja katseltiin äidin kanssa telkkarista Rakkautta vain. Se on kyllä yksi parhaista jouluelokuvista mitä löytyy.

Tänä aamuna lähdettiinkin J:n sukulaisten luo viettämään muutamia synttäreitä ja joululomaa. Huomenna päästäänkin nauttimaan taas jouluruoista.