Käytiin eilen Lissun kanssa läpi Barbie-nukkeja. Lissusta on tullut esiteini. Leluilla ei ole leikitty enää pitkään aikaan ja joka kerta, kun niitä laitamme pois, minuun iskee haikeus. Minulla ei enää ole pientä lasta vaan koko ajan vanhemmaksi kasvava esiteini.

Ensimmäinen lelujen hävitysaalto iski noin 8-vuotiaana, kun Lissu luopui suurimmasta osasta leluistaan. Muistan kuinka se tuntui siltä, että lapsuus oikeasti loppui. Sinne lähtivät muumitalot ja kaikki muutkin ihanat lelut uusiin koteihin. Duplot säästin ja laitoin varastoon. Hyvä niin, koska ne ovat B:n lemppareita. Muumitalo taidetaan joutua ostamaan ihan uusi jossain vaiheessa, jos se Nipsulle tai B:lle halutaan.

Kun muutettiin, Lissu luopui lopuistakin leluistaan. Osa laitettiin kiertoon, Barbiet ja littlest pet shopit pakkasin varastoon. Eilen sitten siivoiltiin ja päätettiin käydä Barbiet läpi, koska niitä on ihan kamala määrä eikä kaikkia todellakaan tarvitse nuoremmille tytöille säästää. Laskimme Barbiet joskus Lissun ollessa pienempi ja niitä oli yli sata. Kyllä niistä nyt muutama jo jouti kirppikselle. Kun Lissu oli pienempi, olin hyvin tarkka siitä, ettei meille tullut yhtään feikkinukkea. Kaikki meidän Barbiet on ihan juuri niitä aitoja Matteleita. Yhtään Steffiä tai muutakaan ei joukosta löydy. Pari minunkin vanhaa Barbieta on vielä nukkejen joukossa. Meiltä ei löydy myöskään yhtään Bratz-nukkea, koska tämä äitityranni ei pidä niistä.

Parikymmentä Barbieta ja muutama Ken odottaakin nyt kirpparille pääsyä ja uutta kotia. Tänään käydään läpi vielä pari laatikkoa barbien vaatteita ja tavaroita. Luulenpa, että melkein laatikollinen niistäkin lähtee hävitykseen. Varmaan samalla voitaisiin B:lle kerätä laatikko nukkeja, joilla leikkiä.

Vaikka olenkin kotona joka päivä eikä aamuisin yleensä ole kovin kiire minnekään, jaksan yleensä vain viikonloppuisin panostaa aamiaiseen enemmän. Silloin valmistetaan aamiaista, jota ei normaalisti syötäisi. Lauantaiaamuna meillä oli täytettyjä bageleita, sunnuntaiaamuna Lissun toiveesta uunipuuroa. Bageleita oli tullut Lidlin paistopisteelle ja oi ne oli ihania, kun hieman paahtoi leivänpaahtimessa ja täytti mieleisillä täytteillä. Namskis!

Viikolla kaikilla on omat harrastuksensa ja menonsa, mutta viikonloppuisin yleensä ollaan kaikki vapaalla. Lissulla oli tänä viikonloppuna kylläkin voimistelukisat, joten lauantain hän oli aikalailla siellä, mutta sunnuntai on vaan löhöilyä.

Tykkäämme katsoa yhdessä elokuvia, pelata lautapelejä, lukea kirjoja ja vain olla. Luistimien sovittaminen on nyt edessä B:n kanssa, koska yhdessä olisi kiva mennä luistelemaan ensi viikolla.

Olen aivan koukussa kaikenlaisiin hääohjelmiin. Rakastankin uutta TLC-kanavaa, koska sieltä tulee juuri sellaista häähömppää, jota tykkään katsoa, joka päivä moneen otteeseen. Ja viikonloppuna ne kaikki tulevat maraton-uusintana! Ihan mahtavuutta, kun voi Nipsun päikkäreiden aikaan käpertyä peiton alle ja katsoa toinen toistaan upeampia hääpukuja sekä kauhistella niiden hintoja.

Viikonloppuisin harvemmin on mitään heti aamusta, joten unia voi rauhassa jatkaa niin pitkään kuin nukuttaa. Tänä lauantaina tosin Lissulla oli ne voimistelukisat ja aikaisin aamulla piti nousta hänen hiuksiaan kihartamaan. Onneksi sain mennä sen jälkeen jatkamaan vielä unia. Viikonloppuaamuissa on myös parasta se, että kun on noussut, voi peiton alle käpertyä takaisin kaakaomukin kanssa ja katsella rauhassa televisiota -vaikka niitä häähömppäohjelmia.

Yleensä viikolla ystävät ovat niin kiireisiä, ettei heitä ehdi tapaamaan, mutta viikonloppuisin asia on yleensä ihan toinen. Tykkään kutsua ystäviä syömään, tosin se on vähän ollut katkolla vauvan saamisen jälkeen. Eilen nähtiin Jadea, joka kävi pikaisesti moikkaamassa meitä ja vaihtamassa kuulumiset. Tänään taas mennään Sallan kanssa kuvailemaan. Kyllä se vaan kummasti piristää, kun näkee ystäviä eikä vaan pysy näiden neljän seinän sisällä.