Mä oon aina ollut tosi aamu-uninen ja kadehtinut niitä, jotka oikeasti jaksavat nousta aikaisin. Varmasti päivässä saisi paljon enemmän aikaiseksi, jos heräisi aikaisin aamulla. Vaikka nousisin aikaisin, olen väsynyt vielä pitkään ja se herääminen kestää muutaman tunnin eli ei mitään toivoakaan, että lähtisin vaikka lenkille heti herättyäni. J myös nukkuu mieluummin pitkään aamulla ja valvoo myöhään illalla, mutta jotenkin meidän kaikki lapset ei ole tätä geeniä perineet.

Lissua odottaessani ajattelin unirytmin muuttavan vauvan myötä, koska kaikki vauvathan ovat aamuvirkkuja. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Lissulla oli koliikki, jonka takia valvoimme kahdestaan neljään aamuyöllä ja nukuimme puolille päivin. Silloin ei ollut edes sitä toista hyssyttelijää vaan valvoin vauvan kanssa yksin. Koliikin hävittyä vauva alkoi kyllä nukkumaan aiemmin, mutta olisi mielellään vetänyt sikeitä iltapäivän puolelle, jos vaan olisi siihen ollut mahdollisuus. Koko lapsuutensa Lissu on ollut illan virkku ja aamun torkku enkä usko siihen tulevan muutosta, kun teini-ikä on lähestymässä. Nukuimmekin aina vapaapäivinä pitkään yhdessä ja nautimme aamujen hitaudesta.

B on taas aivan toista maata. Olemme asuneet yhdessä lähemmäs kolme vuotta ja alussa B saattoi päiväkotirytminsä takia nousta viikonloppuisinkin jo aamukuudelta. Meistä toinen nousi aina hänen kanssaan katsomaan lasten ohjelmia. Tämä nouseminen siis tarkoitti unisena peittoa ja tyynyä raahaten olohuoneeseen kävelemistä, television aukaisemista ja sohvalla torkkumista. Myöhemmin hankimme toisen television makuuhuoneeseen ja B sai katsella aamun lastenohjelmat meidän sängyssä, jolloin saimme molemmat J:n kanssa vielä nukkua hetken pidempään. Nykyään B ei ole päiväkodissa, joten aamut alkavat muutamaa tuntia myöhemmin.

Raskausaikana ajattelin tämänkin vauvan olevan aamuvirkku kuten B, jolloin voisimme aina aamuisin kaikki nousta yhdessä ja aloittaa päivän touhut. No, taas olin väärässä. Eihän se vauva aluksi mennyt nukkumaan ennen aamuviittä ja B saattoi nousta jo seitsemältä. Oli muuten rankat muutama ensimmäinen kuukausi vaikka meitä kaksi aikuista tällä kertaa olikin. Vauva nukkui kyllä aamulla pitkään, mutta ei sitä itse kuitenkaan kovin saanut nukuttua. B ei enää nuku päiväunia ja vauvakaan ei nukkunut kuin muutamia kymmenen minuutin pätkiä päivän aikana.

Nykyään Nipsu menee yöunille noin yhdeltätoista illalla. Kesäaika hieman sotki tätä, koska meillä mentiin jo hienosti kymmenen aikaan yöunille talviaikaan. Yöllä Nipsu herää syömään muutaman kerran, yleensä noin puoli neljän ja puoli seitsemän aikaan. Hän kuitenkin nukahtaa pullolle ja jatkaa uniaan. Pahimmasta univajeesta ollaan siis päästy eroon. Aamulla Nipsu herää yleensä noin puoli yhdeksän eli suunnilleen samaan aikaan B:n kanssa. Aamulla Nipsu kuitenkin nukkuu vielä noin tunnin unet viimeistään yhdeltätoista. Muuten päivällä tosiaan nukutaan niitä 10-15 minuutin torkkuja vähän milloin sattuu. Nyt viimeisen viikon ajan hän on kyllä alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä. Varmaan joku kasvukausi menossa.

Parasta aamuissa on Nipsun mielestä se, kun aamulla herättyä saa tulla isin ja äidin väliin (tai kuten kuvista näkyy, välillä myös isosiskon viereen) ja kölliä siinä vähän aikaa. Aamuisin Nipsu jutteleekin paljon ja selvästi nauttii seurasta ja siitä, että ollaan vaan eikä ole kiire mihinkään.

Aika on kulunut ihan hullun nopeasti ja minun pienestä ja heiveröisestä vauvasta on kasvanut jo hieman isompi, jäntevä vauva. Mittoja en osaa nyt sanoa tarkkaan, koska meillä on kuuden kuukauden neuvola vasta parin viikon päästä vaikka kuusi kuukautta tulikin täyteen jo tänään. Luulisin, että pituus on jotain 62 sentin luokkaa, koska vaatteissa meillä on käytössä enimmäkseen koko 68, mutta jotkut 62cm vaatteet vielä juuri ja juuri mahtuvat. Painoa on noin seitsemän kiloa ja alkaa jo tuon turvakaukalon nostelu käydä urheilusta. Vaipoista vaihdettiin juuri kokoon 4 eli on Nipsu syntymästään kasvanut jo rutkasti, kun silloin käytimme koon 0 vaippoja.

Soseita meillä maistellaan jo innolla. Ollaan maisteltu bataattia, porkkanaa, perunaa, eri hedelmiä ja muutamaa sosetta, joissa on ollut lihaa seassa. Syödään sekä kotona tehtyä että kaupan sosetta. Sormiruokailua odotellaan innolla, mutta vielä se on vähän hankalaa, kun Nipsu innostuu ruoasta liikaa ja se tuppaa aina tipahtamaan, kun sen suuhun asti saa. Sormet päästävät irti ja ruoka onkin jo rinnuksilla. Odotellaan siis, että syöttötuolissa istuen on helpompi varmasti niitä ruokia suuhun poimia.

Niin se istuminen. Sehän on nyt se it-juttu. Koko ajan pitäisi saada istua ja sylissä saakin, mutta itsekseen ei Nipsu sitä vielä osaa. Ollaan leikitty nuotan veto-leikkiä jonkin verran ja nykyään Nipsu vetää nuottaa itse, kun pääsee syliin istumaan, jos häntä ottaa käsistä kiinni.

Ääneen nauraminen on hassu juttu ja sitä Nipsu harrastaakin päivittäin. Välillä hän nauraa itsekseen selvästi yrittäen saada muutkin nauramaan. Varokaa vain Krisset ja Samit, täällä kasvaa tulevaisuuden stand-up koomikko!

Toiset vauvat on tosi kiinnostavia ja olemmekin Nipsun kanssa aloittaneet muutaman harrastuksen. Vauvajoogassa käymme kerran viikossa ja siellä parasta on katsella mitä muut vauvat puuhailee. Kerran viikossa meidän seurakunta järjestää myös vauvakerhon, johon me ollaan kerran käyty tutustumassa. Sinne on kyllä tarkoitus mennä uudelleenkin, kun selvästikin Nipsu tykkäsi siellä katsella muita vauvoja ja leikkiä laululeikkejä. Vauvauinnissa emme ole käyneet, mutta suunnitteilla on koko perheen uimahallireissu.

Siskot on parhaita leikkikavereita ja niitä on kiva vetää välillä hiuksista. Nykyään Nipsun mielestä on parasta viihdettä katsella, kun B leikkii. Tosin B:n leikit yleensä keskeytyy siihen, kun Nipsun laittaa lattialle katselemaan vähän lähempää, koska B:n kaikki huomio kiinnittyy sitten Nipsuun. Vielä muutama kuukausi ja Nipsu onkin jo kuolaamassa B:n lelut märiksi.

Taitoja on tullut vaikka millä mitalla lisää. Kääntyminen onnistuu sekä selältä mahalleen että mahalta selälleen, mutta helpommin pääsee kääntymään, kun hieman inahtaa ja odottaa, että joku tulee kääntämään. Laiska tapaus siis kyseessä selvästikin. Nyt alkaa vihdoin purulelut kiinnostaa sen verran, että niitä oikeasti laitetaan suuhun ja kordinaatiokyky alkaa olla sellainen, että oikeastikin ne suuhun menevät. Ja tuo tavaroihin tarttuminenkin jo alkaa onnistua paremmin kuin ennen. Suussa on milloin tutti, milloin peukalo ja silloin tällöin Nipsu hyökkää myös äidin sormien kimppuun. Hampaita vielä odotellaan, mutta kuola valuu koko ajan.

Uutena juttuna on nyt tullut vierastus. Ihan tuttujakin kasvoja vierastetaan välillä. Ja joku äiti-vaihe on nyt selvästikin menossa, kun isinkin sylissä välillä huudetaan äidin puuhatessa muuta ja äidin syliin päästyä hiljennytään heti. Se on kumma juttu. Välillä Nipsu muiden sylissä tuijottaa minua, vääntää alahuulensa mutruun ja alkaa itkeä. Minun syliin päästyään hän heti lopettaa. Äiti on ilmeisesti paras <3 Muutaman kerran ollaan J:n kanssa käyty elokuvissa ja jätetty Nipsu hoitoon siksi aikaa. Ensimmäiset kaksi tuntia menee aina hienosti, mutta sen jälkeen iskee äiti-ikävä ja Nipsu huutaa kuin hyeena kunnes äiti tulee ja pelastaa. Minun sylissäni huuto loppuu aina kuin seinään. Ei siis ihan vielä olla jättämässä vauvaa yöhoitoon minnekään.

Lissu meni puolivuotiaana jo tutulle perhepäivähoitajalle hoitoon, kun minä kävin koulussa. Jotenkin tuntuisi itsestä tosi rankalta jättää Nipsua vielä hoitoon päivisin minnekään, jos nyt pitäisi lähteä kouluun. Yritän syksyksikin tässä keksiä muita hoitokeinoja kuin päiväkoti tai perhepäivähoitaja, ettei vielä vuodenkaan ikäisenä tarvitsisi Nipsua laittaa pitkiksi ajoiksi hoitoon. No, mutta niistä lisää sitten lähempänä.