Lapset ovat meillä ihan erottamattomia. Minusta on ihanaa, kuinka esikoinen on ottanut vauvan vastaan -heillä on kuitenkin ikäeroa melkein 12 vuotta. Esikoinen halusi meille vauvaa varmaan yhtä kovasti kuin minä itse jo monta vuotta ja onkin täysin hullaantunut vauvasta. Koulusta tultuaan Lissu menee ensimmäisenä moikkaamaan Nipsua.

Tiedän, ettei lapsia pitäisi vertailla, mutta hei, en varmasti ole ensimmäinen äiti, joka siihen sortuu. Tämä postaus vertailee vain esikoisen ja kuopuksen vauva-aikaa ja jättää huomioimatta keskimmäisen siitä syystä, etten ollut mukana keskimmäisen elämässä hänen vauva-aikanaan. En voi siis hänen vauva-aikaansa kommentoida muuta kuin neuvolakortin tietojen mukaisesti.

Esikoisen ja kuopuksen vauva-aika on ollut täysin erilaista jo siitä syystä, että Lissun syntymän ja vauva-ajan hoidin yksin, kun Nipsulla on läsnä molemmat vanhemmat. Välillä lapsia koskevissa päätöksissä saattaa unohtua, että nyt minulla on se puoliso, jota konsultoida, mutta onneksi olemme lasten kasvatuksessa samoilla linjoilla J:n kanssa.

Vauva-ajasta erilaista tekee myös se, että Lissu (ja minä siinä sivussa) kärsi koliikista. Sitä kamalaa, joka öistä, sydäntäraastavaa itkua kesti kunnes vauva täytti neljä kuukautta. Niiltä ekoilta kuukausilta onkin hyvin vähän muistikuvia. Kaikki muistot on sellaisen usvan peitossa. Plus toinen tärykalvo on tainnut vaurioitua pysyvästi, kun se edelleen särisee kovien äänien aikana.

Olinkin täysin varautunut, että tälläkin vauvalla on koliikki ja pelkäsin kuollakseni niitä pitkiä öitä, joiden aikana vauva vain huutaa. Onneksi Nipsu kuitenkin välttyi koliikilta. Vauvojen nukkuminen on ollut muutenkin täysin erilaista. Nipsu nukkui ensimmäiset puoli vuotta yöt pääosin hyvin, Lissu taas huuti vatsakipujaan. Puolen vuoden jälkeen Lissu alkoi nukkua kokonaisia öitä ja onkin siitä asti niitä nukkunut, kun Nipsu taas päätti puolen vuoden kohdalla nukkumisen olevan aivan tylsää ja huutamisen paljon kivempaa. Nykyään meillä siis nukutaankin pätkissä ja huudetaan niiden pätkien välissä enemmän tai vähemmän. Ei ihan oikea kehityssuunta ole tämän vauvan uniajoilla.

Kasvua en kommentoi sen suuremmin, koska lapsilla on vain puolet geeneistä samoja. Kumpikin on kasvanut omaa tahtiaan. Lissulla seurattiin painonkehitystä, koska paino ei noussut haluttua tahtia. Nipsulla taas seuraillaan pituuskasvua, koska hän kasvaa alhaisella käyrällä.

Lissun neuvolakortista sekä vauvakirjasta käy ilmi myös asioita, jotka olin jo täysin unohtanut. Olemme jo muutaman viikon huvittuneina seuranneet, miten Nipsu on ensin harjoitellut konttausasentoa ja sen jälkeen lähtenyt liikkeelle, mutta aivan väärään suuntaan. Vauva konttaa taaksepäin aivan kuin pakki olisi päällä koko ajan. Lissun vauvakirjasta huomasin, että hän oli samanikäisenä liikkunut aivan samalla lailla. Muutama kuukausi myöhemmin Lissu oli jo kontannut eteenpäin eli eiköhän tuo Nipsukin sen tekniikan jossain vaiheessa tajua.

Lissulle otin äidinmaidonkorvikkeen käyttöön jo sairaalassa ja jatkoin kotona sen syöttämistä imetyksen ohella. Nipsu sai korviketta sairaalassa lisämaitona, mutta pääosin joi rintamaitoa. Kotona korvike otettiin käyttöön kolmen kuukauden ikäisenä. Olisin halunnut täysimettää kiinteiden aloittamiseen asti, mutta ei se onnistunut kummankaan kohdalla.

Molemmat ovat saaneet ensimmäiset kiinteät ruokansa neljän kuukauden ikäisinä. Nipsu sormiruokailee sekä syö soseita, Lissun aikaan ei käytetty termiä sormiruokailu eli soseilla mentiin. Molemmat syövät hyvällä ruokahalulla ja kumpikaan ei kauheasti välitä perunasta. Lissu ei perunasta koskaan vauvana tykännyt eikä keitetyt perunat taida vieläkään olla mikään lemppari.

Molemmat ovat aina olleet aurinkoisia vauvoja, joiden suurimmat itkut ja kitinät ovat ajoittuneet yöaikaan. Se vauvoissa oli tosi erilaista, että Lissun lempipaikka nukkua oli jonkun rintakehän ja vatsan päällä, oli nukuttajana sitten äiti, ukki tai eno. Nipsu taas ei ole ikinä suostunut siinä nukkumaan vaan vänkää itsensä siitä väkisin ylös. Teki tätä jäntevänä vauvana jo heti synnytyksen jälkeen, kun J yritti vauvaa nukuttaa rintakehänsä päällä itse selällään ollessaan.

Nukkuminen vaunuissa on myös aivan erilaista. Nipsu ei halua nukkua vaunuissa tai oikeastaan olla niissä selällään ollenkaan. Vaihdettiinkin jo ratasosaan muutama viikko sitten, koska vauvalla meni totaalisesti hermot joka kerta, kun ulkoilimme. Nyt rattaista on kiva katsella ja joskus niihin saatetaan vahingossa istuma-asennossa nukahtaakin. Silloin ne on helppo vaihtaa makuuasentoon. Lissun muistan nukkuneen parhaiten juurikin vaunuissa ja meillä oli koppa käytössä pitkän aikaa.

Tässä nyt muutama eroavaisuus, jonka vielä muistan. Esikoisen vauva-ajasta alkaa olla jo niin pitkä aika, että aikalailla on kaikki unohtunut jo. Onneksi olen silloin kirjannut vauvakirjaan orjallisesti kaiken. Nyt ihan hävettää miten huonosti olen vauvakirjaa täyttänyt.

Meillä on ollut aivan ihana äitienpäivän viikonloppu. Ollaan tehty vaikka mitä sekä kahdestaan J:n kanssa että yhdessä lasten kanssa.

Me aloitettiin äitienpäivän vietto jo perjantaina, kun B:n kerhossa oli äitienpäivän hakukahvit. Kerholaiset olivat leiponeet muffinseja, joita sitten nautimme yhdessä kahvin ja mehun kera. Lauloimme myös muutaman laulun yhdessä. Kerhoon sai ottaa mukaan oman äidin ja mummon tai muun sukulaisen. Me olimme melkein koko porukalla kerhossa, vain koulussa ollut Lissu puuttui. B:lle olikin hyvin tärkeää, että tulen kerholle ja minusta oli ihana, että hän minut sinne halusi.

Lauantaina vietimme J:n kanssa treffi-iltaa. Veimme lapset mummilaan hoitoon ja menimme yhdessä syömään. Kävimme testaamassa Kuopion uudistetun Amarillon tarjonnan. Siitä enemmän ensi viikolla. Ravintola oli muuten ihan tupaten täynnä, kun ravintolan isolla ruudulla näytettiin ensin jääkiekkoa ja sitten formuloiden aika-ajot. Meidänkin pöydästä oli suora näkyvyys ruudulle. Ehkä siis seuraavalla kerralla menemme romanttisesti syömään jonnekin muualle. Ravintolassa oli myös paljon perheitä syömässä. Suunnittelimmekin jo, että ehkä ensi äitienpäivänä voisi käydä lasten kanssa ravintolassa.

Ravintolan jälkeen menimme katsomaan Sami Hedbergin ja Niko Kivelän Wings of Comedy-esitystä. En ollut koskaan ennen käynyt katsomassa stand upia livenä ja olimme jo monesti miettineet J:n kanssa menevämme, joten sain liput esitykseen J:ltä jo jouluna. Hän ei ollut edes tajunnut esityksen sattuvan juuri äitienpäivä viikonlopulle.

Esitys oli aivan huippu ja nauroimme monesti vedet silmissä. Illalla koski aikalailla poskiin kaikesta siitä nauramisesta. Esitys oli kiertueen toiseksi viimeinen ja Hedberg taisi olla jo hieman väsynyt, kun hän vaikutti hieman poissaolevalta välillä. Esitys kuitenkin ylitti odotukset ja varmasti menemme uudelleenkin joskus. Oli myös kiva käydä tuulettumassa ilman lapsia. Kiitos siis mummi ja ukki lastenhoitoavusta.

Tänä aamuna sain aamiaisen sänkyyn ja lasten ihania lahjoja. Lissu oli askarrellut ihanan kortin, jossa oli joutsenen kuva ja kortin sisällä luki:

Ihana <3 Olen potenut huonoa omatuntoa siitä, että Lissu jää aivan ulkopuoliseksi, koska pienemmät lapset vievät niin paljon aikaani. Lissu on kuitenkin jo teini-iässä eikä enää vaadi huomiotani samalla tavalla vaikka sitä olisikin vailla. Yritän viettää aikaa hänen kanssaan myös kahdestaan, mutta tällä hetkellä olen niin kiinni eroahdistuksesta kärsivässä vauvassa, että välillä se on vaikeaa.

B oli askarrellut Ikean leikkipaikalla taulun ja he olivat isin kanssa sitä piilotelleet jo muutaman viikon. Hienosti osasi B pitää salaisuuden, koska yleensä hän paljastaa kaikki lahjat vähintäänkin puolivahingossa. Kerhossa he olivat myös askarrelleet äitienpäiväjuttuja ja kuten aiempinakin vuosina, B halusi ne antaa minulle. Sain kutistemuovista tehdyn avaimenperän, johon B oli itse kirjoittanut ÄITI ja kortin, johon oli liimattu äitienpäiväruno. B esitteli askartelujaan ylpeänä ja hän oli syystäkin ylpeä. Kaikki lahjat olivat aivan ihania.

Makoilimme sängyssä vielä pitkään koko perhe ja suunnittelimme kesän huvipuistomatkaa. Katselimme kuvia ja videoita. Jossain vaiheessa Nipsukin heräsi höpöttelemään. Ihanaa miten meillä on aamuisin aina aurinkoinen vauva.

Kävimme iltapäivällä myös Lissun kuoron äitienpäiväkonsertissa. Mukana olivat myös vanhempani sekä isovanhempani. Lissu lauloi soolon, joka hieman taisi jännittää, mutta joka meni tosi hienosti. Konsertin jälkeen kävimme vielä isovanhempieni luona kahvilla. Illalla lapset olivat aivan poikki ja äiti saikin rauhassa katsoa tv:stä tulleen Pretty Womanin. Se on vaan niin ihana.

Meillä oli siis aivan ihana äitienpäivä. Ensi vuonna Nipsukin ehkä jo askartelee äidille jotain.