Seuraamme J:n kanssa televisiosta Remontilla rahoiksi-ohjelmaa ja ihastelemme yhdessä huoneiden sisustuksia. Kun Mikkelin asuntomessuista muutama vuosi sitten tuli ensimmäiset mainokset, päätimme jo silloin osallistuvamme niille. Olen aiemmin käynyt Kuopion ja Jyväskylän messuilla, joten edellisistä messuista oli jo kolme vuotta aikaa.

Kävimme messuilla heti avajaispäivänä J:n, Lissun ja Nipsun kanssa. B oli mummin kanssa mökillä ja reissu suunniteltiinkin tarkoituksella niin, että pääsemme messuille ilman B:tä. Messuilla oli jonkin verran lapsia, mutta meidän 5-vuotias ei messuilla olisi jaksanut koko päivää kiertää vaikka olisimme jokaiselle jäätelökioskille pysähtyneet, joita matkan varrelle oli pystytetty.

Meillä oli Mikkeliin muutakin asiaa. Pikkuveljeni muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen kesäkuussa, joten kävimme heidän luonaan samalla vierailulla. Olimme heidän luonaan yötä ja jätimme auton heidän luokseen parkkiin. Messuilla olisi ollut maksullinen parkkipaikka, josta olisi ollut bussikuljetus messualueelle. Veljeni uusi asunto oli kuitenkin aivan keskustan tuntumassa ja myös keskustasta oli ilmainen bussikuljetus, joten päätimme kävellä torille ja hypätä messubussiin. Messubussissa oli plussaa edessä istuva opas, joka kertoi mikrofoniin faktoja Mikkelistä.

Messuilla on 31 kohdetta, joihin kaikkiin kävimme tutustumassa. Messujen kiertämiseen meillä meni reilu 6 tuntia, sisältäen muutaman pienen stopin messukahviloissa. Kannoin Nipsua melkein koko päivän rintarepussa, jossa vauva tykkäsikin olla ja nukkua. Rintarepusta myös näki hyvin ympärilleen ja katseltavaahan messuilla riitti. Muutamat vaunut näin, mutta omamme jätin suosiolla kotiin. Messukohteisiin ei olisi mahtunut sisälle rattaiden kanssa, joten rattaat olisi pitänyt jättää ulos. Tämä olisi siis tarkoittanut, että olisimme joutuneet ottamaan vauvan syliin joka tapauksessa tai joku meistä olisi joutunut jäämään talon ulkopuolelle vahtimaan rattaita. Messuilta poistuessamme huomasin, että messujen sisäänkäynnillä olisi ollut Emmaljungan rattaita myös lainattavaksi.

Messutaloja kiertäessä meille kaikille tuli talokuume. Meillä ei vielä moneen vuoteen ole varaa muuttaa omakotitaloon tai rakentaa omaa. Mukavahan se on kuitenkin haaveilla ja suunnitella mitä omaan taloon sitten joskus haluaa. Oma lemppari oli kohde numero 18, Casa Wellikulho. Talo oli rakennettu uusperheelle, joten se kohta toi jotenkin myös kohdetta lähemmäs omaa elämäntilannetta. Talossa oli neljä makuuhuonetta, iso keittiö, työhuone ja todella kiva huonejako. Plussaa tietenkin oli oma uima-allas ja poolhouse, johon J jo suunnitteli pelihuonetta/vierashuonetta.

Yllätyksenä meille tuli kuinka monessa talossa oli todella tumma sauna. Messuilla oli vain pari vaaleaa saunaa. Muutenkin monet kylpyhuoneet olivat hyvin tummia. Messualueella oli monta rantatonttia näkymillä Saimaalle ja yhdessä kohteessa olikin hyödynnetty tätä kylpyhuoneessa asettamalla kylpyamme ikkunan eteen. Kyllä tuossa kelpaisi väsyneen äidin rentoutua iltaisin.

Inspiroivimpia asioita messuilla oli ehdottomasti erilaiset kattaukset sekä koriste-esineiden käyttö. Ne ovatkin juuri niitä pieniä asioita, joita messukodeista on helppo soveltaa myös omaan kotiin. Tykkäsin myös tosi paljon yhdessä kohteessa ikkunan paikasta tiskialtaan edessä. Näkymä ikkunasta oli etupihalle. Pystyin kuvittelemaan lapset leikkimässä pihalla ja äidin keittiössä tiskaamassa tai tekemässä ruokaa.

Se fiilis ja tunnelma, joka taloihin oli pelkällä sistuksella tuotu, oli lämmin ja kutsuva. Tottakai joukossa oli muutama ei niin mieluinen talokin, mutta se nyt on ihan normaalia, koska jokaisella on oma makunsa. Ja hyvä niin! Aika tylsää jos jokainen koti näyttäisi samalta.

Terasseihin ja ulkoalueisiin oli satsattu tosi paljon. Varmaan inspiroituneet noista maisemista, joita messualueelta löytyy. Yhden talon terassilla oli oikein kunnollinen kesäkeittiö. Aivan ihana lisä kesällä, kun on vieraita ja haluaa oleskella ulkona. Samassa talossa oli myös sauna erillisessä rakennuksessa terassin toisessa päässä. Kolmannesta kohtaa terassia pääsi ulkorakennukseen, josta saisi helposti joko leikkimökin tai vain pienen pakopaikan. Sinne voisi karata kirjan kanssa ja jättää lapset miehen hellään hoivaan.

Avajaispäivänä messuilla oli esiintymässä Stig. Olimme kuitenkin jo kiertämässä messualuetta, joten emme häntä nähneet. Näimme kuitenkin Telian älytalossa Lauri Ylösen, joka oli kertomassa kotien älyratkaisuista ja Lissu kävikin nappaamassa hänen kanssaan selfien.

Jos liikutte Mikkelin suunnalla seuraavan parin viikon aikana, suosittelen käymään asuntomessuilla. Messualue on iso, joten varaa jalkaan mukavat kengät. Ota mukaan myös malttia, koska messuilla on varmasti joka päivä reilusti kävijöitä.

Seuraathan blogin sivua jo Facebookissa? Sinne päivittyvät aina uudet postaukset sekä jotain ekstraa.

Alkuraskaudesta minulla oli niin huono olo vuorokauden ympäri, että kuljin kotona ämpärin kanssa joka paikkaan. Kun pahoinvoinnista päästiin, tuli tilalle aivan hirvittävä närästys. Loppuraskaudesta jokainen paikka alkoi olla jo niin hellänä, ettei hyvää asentoa vain löytynyt.  Sanomattakin selvää, ettei nukkuminen ollut erityisen helppoa raskauden aikana.

Vauva syntyi ja pahoinvointi, närästys sekä kolotus hävisivät. Vauvan unirytmi kuitenkin oli aivan vääränlainen. En tiedä johtuiko se siitä, että olin itse valvonut öisin raskauden aikana vai oliko vauvalla vaan oma rytminsä. Joka yö kuitenkin menimme nukkumaan viiden aikaan aamulla. Ei kovin hauskaa, kun isompi lapsi tulee kahdeksan aikaan herättämään ja olet saanut nukuttua vain muutaman tunnin.

Olen aina ollut hyvin herkkäuninen enkä nuku hyvin vieraissa paikoissa. Untani häiritsee usein ruohonleikkuri tai ulkona laulava lintu. Loppuraskauden aikana meidän makuuhuoneen nurkalla oli rakennustyömaa, jonka äänet ajoivat minut usein olohuoneeseen nukkumaan. Nyt rakennustyömaan tilalla on onneksi uusi lähikauppa, jonka piha on rauhallinen aamuisin.

Myös yöimetykset veivät veronsa. Kahlasin päivien läpi zombiena ja aamut olivat tuskaa. Edes se kuuluisa kahvi ei auttanut, koska ensin olisi pitänyt opetella juomaan sitä.

Vauva menee nykyään huomattavasti aiemmin nukkumaan, mutta herää edelleen öisin neljästä kuuteen kertaan. Yleensä hän rauhoittuu pullolle, pelkkä tutti ei kelpaa. Meillä myös nukutaan perhepedissä vähintään puolet yöstä, koska öisin vauva ei rauhoitu kuin viereen. Ainoa, joka helpottaa, on läheisyys. Huono puoli tässä on se, ettemme me saa kunnolla nukuttua, kun varomme vauvaa koko ajan.

Yöt ovat olleet katkonaisia viimeisen puolitoista vuotta eikä loppua näy. Väsyneenä on vaikea nähdä valoa tunnelin päässä. Onneksi aamuisin voi tuijotella nukkuvaa isiä ja vauvaa miettien kuinka onnekas onkaan, kun saa olla heidän vieressään.