5 syytä, joiden takia haluaisin asua pääkaupunkiseudulla
0En ole koskaan haikaillut asumaan pääkaupunkiseudulle ja tykkään turvallisuudentunteesta, jonka Kuopio minussa herättää, mutta on joitain asioita, jotka saavat minut aina miettimään uudelleen ja uudelleen jos sittenkin haluaisin asua Helsingissä tai sen läheisyydessä.
1. Messut ja tapahtumat
Helsingissä on vähän väliä messuja, tapahtumia ja vaikuttajatilaisuuksia, jotka jäävät yleensä minulta melkeinpä kaikki välistä, koska asun niin kaukana. Vaikka Kuopiosta kulkeekin junayhteys Helsinkiin, menee junamatkaan aikaa suuntaansa yli neljä tuntia ja jos aamulla on jokin tapahtuma, joudun lähtemään aamuyöllä junaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta junallekin pitäisi jotenkin päästä ja siihen aikaan kulkee pelkästään taksi.
Joudun siis aika tarkasti valikoimaan tapahtumat, joihin osallistun. Usein tapahtumiin osallistuminen saattaisi vaatia jo edellisiltana Helsinkiin matkustamista.
2. Reissuun lähtemisen helppous
Miten helppoa olisikaan lähteä risteilylle tai ulkomaan matkalle, kun satamaan tai lentokentälle voisi lähteä tunnin varoajalla?
Kuopiosta reissuun lähtiessä budjettiin pitää laskea myös matkat Kuopiosta Helsinkiin ja ottaa huomioon matkaan kuluva aika. Me risteilisimme varmasti paljon enemmän, jos risteilylle lähteminen olisi helpompaa ja ennen kaikkea nopeampaa.
3. Hyvät julkiset yhteydet
Kuopiossa on hyvä linja-autoverkosto, jolla pääsee kaupungin joka kolkkaan. Meiltä laitakaupungilta menee linja-autolla kuitenkin keskustaan noin 45 minuuttia ja Matkuksen ostoskeskukseenkin matkustaa melkein tunnin bussinvaihdon takia vaikka välimatkaa on alle neljä kilometriä.
Kadehdin siis yli kaiken Helsingin ratikoita, metroja ja lähijunia, jotka nopeuttavat ja helpottavat paikasta toiseen pääsyä suunnattomasti.
4. Museot ja Oodi
Sain joululahjaksi Museokortin, jota en ole vielä kovinkaan aktiivisesti ole päässyt käyttämään. Tarkoitus on ensi kesän aikana käydä kiertämässä lasten kanssa kaikki Kuopion museot, mutta ne loppuvat aika pian kesken. Pääkaupunkiseudulla museoita ja vaihtuvia näyttelyitä on lukematon määrä ja olisikin ihanaa seikkailla lasten kanssa eri museot läpi. Muutaman päivän reissuilla kun ei aina kaikkea ehdi nähdä ja Kuopiosta on vähän raskasta lähteä lasten kanssa päiväreissulle vaikka itse sellaisilla Helsingissä ravaankin.
Yksi rakennus, jota Helsingistä kadehdin suunnattomasti, on uusi kirjasto Oodi. Kävimme Melissan ja Vivian kanssa Oodissa viime Helsingin reissulla ja voi sitä onnen määrää mikä meidän lukutoukan silmiin syttyi, kun astuimme kirjastoon sisälle. Melissa melkeinpä asuu arkisin koulun jälkeen kirjastossa. Oodista häntä ei varmaan koskaan saisi kotiin.
5. Starbucks ja ravintolat
Toisaalta on hyvä, ettei Kuopioon ole vielä rantautunut Starbucksia. Näin se pysyy vielä ihmeellisenä. Sitten taas toisaalta olisi kiva päästä kokeilemaan kausimakuja kuten Pumpkin Spice Lattea niiden tullessa myyntiin, koska me harvemmin käymme siihen aikaan vuodesta Helsingissä.
Harvoin Helsingissä tulee käytyä missään uudessa ravintolassa vaan mennään aina niihin vanhoihin ja niin sanotusti turvallisiin. Siksi olisikin ihanaa käydä testaamassa Helsingin ravintolatarjontaa laajemmin.
Aiemmin olin ihan ehdottoman varma, etten koskaan halua muuttaa pääkaupunkiseudulle, mutta nykyään ajattelen, että ehkei vaikka parin vuoden työkomennus Helsingissä olisikaan niin paha juttu. Kuopio ei katoa minnekään, jos sinne haluaa palata takaisin.
Olemme Janin kanssa päättäneet, että haluamme kasvattaa lapsemme Kuopiossa, jos se vain on mahdollista ja jos joskus täytyy töiden perässä muuttaa muualle, niin mietitään sitä sitten, kun se on ajankohtaista.
Helsingissä on vähän väliä messuja, tapahtumia ja vaikuttajatilaisuuksia, jotka jäävät yleensä minulta melkeinpä kaikki välistä, koska asun niin kaukana. Vaikka Kuopiosta kulkeekin junayhteys Helsinkiin, menee junamatkaan aikaa suuntaansa yli neljä tuntia ja jos aamulla on jokin tapahtuma, joudun lähtemään aamuyöllä junaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta junallekin pitäisi jotenkin päästä ja siihen aikaan kulkee pelkästään taksi.
Joudun siis aika tarkasti valikoimaan tapahtumat, joihin osallistun. Usein tapahtumiin osallistuminen saattaisi vaatia jo edellisiltana Helsinkiin matkustamista.
Miten helppoa olisikaan lähteä risteilylle tai ulkomaan matkalle, kun satamaan tai lentokentälle voisi lähteä tunnin varoajalla?
Kuopiosta reissuun lähtiessä budjettiin pitää laskea myös matkat Kuopiosta Helsinkiin ja ottaa huomioon matkaan kuluva aika. Me risteilisimme varmasti paljon enemmän, jos risteilylle lähteminen olisi helpompaa ja ennen kaikkea nopeampaa.
Kuopiossa on hyvä linja-autoverkosto, jolla pääsee kaupungin joka kolkkaan. Meiltä laitakaupungilta menee linja-autolla kuitenkin keskustaan noin 45 minuuttia ja Matkuksen ostoskeskukseenkin matkustaa melkein tunnin bussinvaihdon takia vaikka välimatkaa on alle neljä kilometriä.
Kadehdin siis yli kaiken Helsingin ratikoita, metroja ja lähijunia, jotka nopeuttavat ja helpottavat paikasta toiseen pääsyä suunnattomasti.
Sain joululahjaksi Museokortin, jota en ole vielä kovinkaan aktiivisesti ole päässyt käyttämään. Tarkoitus on ensi kesän aikana käydä kiertämässä lasten kanssa kaikki Kuopion museot, mutta ne loppuvat aika pian kesken. Pääkaupunkiseudulla museoita ja vaihtuvia näyttelyitä on lukematon määrä ja olisikin ihanaa seikkailla lasten kanssa eri museot läpi. Muutaman päivän reissuilla kun ei aina kaikkea ehdi nähdä ja Kuopiosta on vähän raskasta lähteä lasten kanssa päiväreissulle vaikka itse sellaisilla Helsingissä ravaankin.
Yksi rakennus, jota Helsingistä kadehdin suunnattomasti, on uusi kirjasto Oodi. Kävimme Melissan ja Vivian kanssa Oodissa viime Helsingin reissulla ja voi sitä onnen määrää mikä meidän lukutoukan silmiin syttyi, kun astuimme kirjastoon sisälle. Melissa melkeinpä asuu arkisin koulun jälkeen kirjastossa. Oodista häntä ei varmaan koskaan saisi kotiin.
Toisaalta on hyvä, ettei Kuopioon ole vielä rantautunut Starbucksia. Näin se pysyy vielä ihmeellisenä. Sitten taas toisaalta olisi kiva päästä kokeilemaan kausimakuja kuten Pumpkin Spice Lattea niiden tullessa myyntiin, koska me harvemmin käymme siihen aikaan vuodesta Helsingissä.
Harvoin Helsingissä tulee käytyä missään uudessa ravintolassa vaan mennään aina niihin vanhoihin ja niin sanotusti turvallisiin. Siksi olisikin ihanaa käydä testaamassa Helsingin ravintolatarjontaa laajemmin.
Aiemmin olin ihan ehdottoman varma, etten koskaan halua muuttaa pääkaupunkiseudulle, mutta nykyään ajattelen, että ehkei vaikka parin vuoden työkomennus Helsingissä olisikaan niin paha juttu. Kuopio ei katoa minnekään, jos sinne haluaa palata takaisin.
Olemme Janin kanssa päättäneet, että haluamme kasvattaa lapsemme Kuopiossa, jos se vain on mahdollista ja jos joskus täytyy töiden perässä muuttaa muualle, niin mietitään sitä sitten, kun se on ajankohtaista.
Ovatko päiväkotien äitienpäiväaamiaiset ja isovanhempien päivät reiluja kaikkia kohtaan?
Meidän päiväkoti on järjestänyt nyt useamman isovanhemman ja vanhempien kanssa tapahtuvan tapahtuman.
Meille se ei ole mikään ongelma, kun minun vanhemmat asuu samassa kaupungissa ja aika hyvin pystyvät niihin osallistumaan. Me myös Janin kanssa voidaan järkätä omat menomme niin, että voidaan päiväkodille tarvittaessa mennä.
Mutta entäs ne lapset, joiden mummit ja ukit asuvat kaukana tai joilla ei niitä edes ole?
Aloin miettiä päiväkodin äitienpäiväaamiaisella, että meidänkin perheessä on lapsilla niin erilaiset perhesuhteet. Siis ihan yhden perheen sisällä.
Kun Melissa oli pieni ja päiväkodissa, muistan sielläkin kerran olleen jonkun isänpäivätapahtuman. Melissalla paikalle meni ukki eli minun isäni, koska minähän olen yksinhuoltaja eikä Melissalla ole toista virallista huoltajaa ollenkaan. Kuten olen aiemminkin kertonut, me ei pidetä mitään yhteyttä sinne geenien toiseen puoleen.
Melissa sai pienenä ison tappelunkin jonkun kanssa päiväkodista siitä aikaiseksi, ettei hänellä ole isää. Melissa oli noin neljä ja joku muu isompi lapsi oli ilmeisesti kuullut kukista ja mehiläisistä, joten hän oli sitä mieltä, että jokaisella on pakko olla isä ja äiti. Melissa kuitenkin pysyi kannassaan eikä hellittänyt tai edes itkenyt, koska tiesi olevansa oikeassa. Se kuitenkin aiheutti vielä kotonakin mielipahaa, että joku oli siitä huomauttanut.
Bean äiti taas asuu muualla, joten minä olen aina osallistunut äitienpäiväjuhlallisuuksiin päiväkodilla. Bealle tämä ei ole ollut mikään ihmeellinen juttu, koska mä olen kuitenkin se arjessa oleva äitihahmo ja saan usein myös äitienpäivälahjan Bealta.
Mutta vaikka meillä on aina joku pystynyt näihin tilaisuuksiin osallistumaan, on varmasti paljon lapsia, joilla ei päiväkodille koskaan pääse kukaan. Ei kaikki vanhemmat pysty olemaan töistä poissa tai lapsien isovanhemmat oikeasti asu lähellä.
Onko nämä siis tosi epäreiluja joitain lapsia kohtaan?
Mun mielestä on ihanaa, että päiväkodit järjestää tällaisia juttuja, mutta mä myös toivon, että päiväkodin aikuiset sitten myös muistaa huomioida hyvin ne lapset, joiden omat aikuiset ei paikalle pääse.
Tänäkin vuonna sain äitienpäivälahjoja pienimmiltä lapsilta. Seiskaluokkalainen ei enää ollut koulussa mitään askarrellut. Olin aika imarreltu tuosta Bean ikäarviosta, jossa oli vaan muistetut numerot tainneet mennä väärin päin (oikeastihan olen 33-vuotias).
