Fantasyland

Nimensä mukaisesti Fantasylandiin kävellessä tuntuu astuvan satuun. Heti linnan takana on miekka kivessä, jota voi käydä kiskomassa. Melissaa harmitti kamalasti Fantasylandin puolella, ettemme olleet muistaneet ottaa hänen Tähkäpää-mekkoaan mukaan, koska puistossa näkyi paljon lapsia prinsessamekoissaan. Tietysti mekkoja olisi voinut sieltäkin ostaa, mutta hinnat olivat niin päätä huimaavat, että mekot jäivät kauppaan. Alle 14-vuotiaat saavat pukeutua roolipukuihin puistoon, mutta yli 14-vuotiailta kaikki Disneyn rooliasut ovat kiellettyjä, ettei heitä sekoiteta cast membereihin eli työntekijöihin. Puistoon pääsy voidaan evätä kokonaan, jos päällä on jotain kiellettyä.

Disneylandin työntekijät eivät ole vain työntekijöitä vaan he kaikki ovat cast membereitä eli näyttelijöitä. He pysyvät roolissaan koko työvuoronsa ajan ja ehkä jopa sen jälkeenkin. Tämän takia asiakaspalvelu on puistossa yleensä aivan erinomaista.

Me olimme puistossa elokuun ensimmäisinä päivinä, jolloin myös kaikki ranskalaiset olivat lomalla. Puisto oli tupaten täynnä ja jonotusajat huipussaan. Jonotimme useimpiin laitteisiin yli tunnin. Pinocchio-ajelulle (Les Voyages de Pinocchio) jonotimme tunnin ja kun olisimme olleet seuraavia kyytiin pääsijöitä, tuli laitteeseen tekninen vika. Koska ei tiedetty kauanko sen korjaamiseen menee, jonotusalue tyhjennettiin. Laite toimi taas vartin päästä ja jonotusalue täyttyi hetkessä. Jonotimme uudelleen reilu puoli tuntia.

Jokaisen laitteen jonotusalueella lukee, paljonko laitteen jonotusaika sillä hetkellä on. Jonotusajat näkyvät kätevästi myös sovelluksessa.

ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MENE, KUN RANSKASSA ON KOULUISTA LOMAA! 

Dumbon jonotusajat olivat koko ajan melkein kolme tuntia, joten se jäi meillä kokonaan käymättä. Fantasyland oli varmasti meille kaikille se alue, jota odotimme eniten. Pikkuveljeni oli meistä eniten innoissaan ja hänellä vielä sattui olemaan syntymäpäivät juuri ennen reissua, joten olimme samalla juhlimassa hänen synttäreitään. Yksi lyhyimmistä jonoista oli Lancelotin karuselliin (Le Carrousel de Lancelot) ja kävimmekin siinä odotellessamme Pinocchion uudelleen aukeamista.

Käymisen arvoisia laitteita on ihan jokainen ja vaikka meillä oli monta päivää aikaa, ei meillä pitkien jonotusaikojen takia ollut mitenkään aikaa mennä niihin kaikkiin. 

Mikki Hiirtä olisi päässyt tapaamaan jonottamalla, mutta tämä tapaamispaikka oli avautunut juuri sinä kesänä ja jonot olivat pitkät! Päätimme, että menemme mieluummin jonottamaan Prinsessapaviljonkiin, jonne jonotimmekin sitten lopulta melkein kolme tuntia. Muissa laitteissa jonotus ei meitä haitannut yhtään, koska jonotusalueet olivat ulkona, joten ilmanvaihto toimi. Prinsessapaviljonkiin kuitenkin jonotettiin sisätiloissa. Meidän edellä oli myös tosi monta perhettä jonottamassa niin, että vain toinen vanhemmista oli jonossa ja kun prinsessan luo oli enää lyhyt matka, koko loppuperhe tuli mukaan jonoon. Tämä oli minusta törkeää ja olisin toivonut, että prinsessapaviljongin ovella olisi ollut cast member vähän vahtimassa tätä touhua. Meillä kuitenkin se 7-vuotias jaksoi jonottaa nätisti koko sen kolmen tunnin ajan kuumassa sisätilassa valittamatta, joten perheet olisivat voineet valita jonotuspaikat sen mukaan mitä lapset jaksavat.

Prinsessapaviljongissa ei pääse valitsemaan prinsessaa, jonka kanssa kuvaan pääsee, vaan siellä on useampi prinsessa ja tuurista on kiinni kenen kanssa kuva otetaan. Meille oli oikeastaan sama kuka siellä on vastassa, tietysti kaikki toivoivat omaa lempiprinsessaansa. Meille osui kohdalle Prinsessa Ruusunen, joka oli ihan kiva, koska hänen linnansakin on tuolla Pariisin puistossa. 

”Olen myöhässä, olen myöhässä!” Yksi hauskimmin toteutetuista teemoista oli Liisa Ihmemaassa. Puistossa oli teeman mukaiset sekä labyrintti että teekupit. Kävelimme labyrinttiä pitkään ympäri ja tutkimme kaikkia sieltä löytyviä yksityiskohtia. Jossain kohti labyrinttiä säikähdimme ylös hyppäävää kuningatarta, joka huusi ”off with their heads!” Teekupit pyörivät vinhasti ympäri ja pelkäsin jo siitä tulevaa huonoa oloa, mutta minun onneksení meille sattui juuri sellainen teekuppi, joka ei suostunut pyörimään. Onneksi se ei Melissaakaan lannistanut vaan hän nautti täysin sydämin laitteesta silti.

Meillä oli ihan huippuhauskaa eikä kukaan meistä tytöistä väsynyt missään vaiheessa päivää. Vietimme suurimman osan toisesta puistoilupäivästä Fantasylandissa. Pikkuveljeni kävi nukkumassa päiväunet hotellille, kun ei halunnut tulla kanssamme tapaamaan prinsessaa. 

Puistossa oli jonkin verran penkkejä, joilla sai huilata väsyneitä jalkoja, mutta ei kuitenkaan kauheasti. Ei me kyllä olisi edes maltettu niillä istua kaikelta innoltamme. Aika monessa laitteessa kuitenkin istuttiin paikallaan, jolloin väsyneet jalat saivat hetken lepoa. 

VINKKI: LAITA JALKAAN MUKAVAT KENGÄT! 

Melissa oli ihan haltioissaan veneajelusta (Le Pays des Contes de Fées), jonka varrella näkyi useampia satuhahmoja. Melissan lempiprinsessan Tähkäpäänkin torni oli rakennettu sinne. Tähkäpään hiuksia pitkin ylös torniin on kiipeämässä Flynn Ryder. 

Veneajelulla oli myös jännä käänne, kun vene menee Aladdinista tuttuun Ihmeiden onkaloon eli tiikerin suuhun. Tunnelissa oli hämärää ja monta asiaa tutkittavana. 

Erikin linnakin oli esillä. Yksi klassisimmista ja varmaan myös tunnetuimmista laitteista on It’s A Small World, joka on myös veneajelu. Nämä kaksi veneajelua sijaitsevat lähekkäin toisiaan puistossa. Laitteessa siis istutaan veneessä, joka kulkee läpi useiden hallien, jotka on täytetty erilaisilla nukeilla. Nuket ovat puettu eri kansalaisuuksien tai eri tarinoiden mukaan. Samaan aikaan taustalla soi musiikki eli toisin sanoen yksi ainut kappale. Kappaleen saa jopa ostettua mukaansa kotiin cd:llä, jos haluaa! Voin sanoa, että on muuten tarttuva biisi. Soi näin vielä seitsemänkin vuoden jälkeen päässä.

Fantasylandista löytyy jotain koko perheelle, mutta varsinkin pienten lasten kanssa siellä on eniten nähtävää ja koettavaa. Suurimmassa osassa laitteista on hyvin pienet turvapituusrajat. Melissa oli 7-vuotiaana sen pituinen, ettei hän päässyt vielä laitteisiin, joissa turvaraja oli 140cm. Fantasylandissa hänelle ei kuitenkaan ollut yhtäkään laitetta, joka olisi jäänyt pituuden takia käymättä.

Fantasylandissa, ja tottakai muuallakin puistoissa, saattaa kävellä hahmoja noin vaan vastaan. Kannattaa rohkeasti käydä pyytämässä hahmoja kuvaan, koska se on ihan sallittua. Myös cast memberit ottavat kuvan vaikka puhelimella, kun vain uskaltaa pyytää. Disneylandiin voi myös ostaa PhotoPass+-palvelun, johon hahmojen kanssa otetut kuvat tallentuvat.

Fantasyland on todellakin unelmien täyttymys jokaiselle Disney-fanille. Jos aikaa on puistossa hyvin vähän, on Fantasyland varmasti se nostalgisin kohde, johon kannattaa mennä! 

Oletko käynyt Pariisin Disneylandissa?

Kun olin pieni, molemmat vanhempani kävivät kokoaikatöissä. Perheeseemme kuului lisäkseni myös kaksi pikkuveljeä. Nuoremman pikkuveljeni syntymän jälkeen äitini opiskeli erikoistuakseen. Nuorempi veljeni oli vain noin kuukauden ikäinen, kun äitini opiskelut alkoivat. Meitä hoiti kotona mummomme eli äitini äiti. Mummo oli korvaamaton apu vanhemmilleni ja mummo varmasti hoiti meitä mielellään, koska oli jo eläkkeellä ja hänellä oli aikaa.

Muistan lapsuudestani myös kesät, jotka vietin serkkuni kanssa mökillä mummon ja ukin hoidettavana. En minä varmastikaan ihan joka kesä mökillä ollut heidän kanssaan pitkään, mutta joitain viikkoja kuitenkin. Vähän isompana olimme serkkuni kanssa kesät vuoroin meillä, vuoroin heillä. Saatoimme viettää kesälomasta yli puolet yhdessä ja rakastin sitä. Serkkuni asui kaukana, joten näin häntä vain lomilla ja joskus viikonloppuisin. Puhuimme pitkiä puheluita ja kirjoitimme toisillemme kirjeitä. Minulla on noista lapsuuteni ajoista isovanhempieni kanssa vain hyviä muistoja. En muista, että olisin kärsinyt koti-ikävästä tai tylsyydestä ikinä. Sen muistan, että mummo huijasi korttipeleissä joka kerta. Silti halusin pelata korttipelejä aina uudelleen.

Mummo, serkkuni ja minä mökillä.

Koulujen kesälomien aikaan monella työssäkäyvällä vanhemmalla onkin aikamoinen rumba keksiä lapsille päiviksi tekemistä tai pienemmille hoitaja. Pienimmät alakoululaiset kun eivät välttämättä ole koskaan olleet yksin kotona.

Facebookin ihmeellisessä maailmassa törmäsinkin joskus keskusteluun kesälomista ja siitä ovatko lapset olleet pidempiä aikoja hoidossa jollain. Kommentoin tähän keskusteluun kertomalla meidän tällä hetkellä 7-vuotiaan keskimmäisen olleen pari kertaa kesässä mummin luona viikon kerrallaan jo 2-vuotiaasta lähtien. Sain vastaukseksi kymmenisen kauhistunutta kommenttia siitä, ettei edes 5-vuotias ole vielä tarpeeksi iso olemaan erossa vanhemmistaan edes kahta yötä kerrallaan.

Anteeksi nyt kaikki kauhistuneet kommentoijat, mutta minun mielestäni kyllä on. Bea menee innoissaan mumminsa luo, missä saa mummin jakamattoman huomion, kun kotona huomiosta on kisailemassa kaksi muutakin lasta. Hän olisi mummin kanssa varmaan mielellään pidempäänkin kuin viikon kerrallaan. Mummilassa harvoin iskee ikävä, joka jo on minun mielestäni yksi merkki siitä, että lapsi on kypsä olemaan yökylässä.

Serkkuni ja minä. Jostain syystä minä olin aina prinssi ja serkkuni prinsessa. Ehkä se johtui äitini minulle leikkaamasta pottakampauksesta.

Viime kesänä Bea olikin mummin luona kaksi viikkoa yhtä soittoa, joista toisen myös Vivia oli mukana. Heillä sujui oikein mainiosti, mutta tämäkös vasta aiheuttikin someraivon. Alle 2-vuotias viikon poissa kotoa oli joillekin ihmisille aivan liikaa. Sain itse osakseni osan tästä raivosta, kun minun vanhemmuuttani kommentoitiin ja arvuuteltiin mitä minä sen vapaaviikon meinasin tehdä. Joidenkin mielestä se oli selvä merkki siitä, että minä halusin juhlimaan rauhassa, kun lapset ovat mummilla hoidossa.

Tiedättekö mitä minä tein sen viikon? Nukuin. Ja nukuin vielä vähän lisää. Nautin hiljaisuudesta, nukuin aamuisin pitkään ja keräsin itseäni. Se oli ensimmäinen kerta yli kahteen vuoteen, kun nukuin edes yön kertaakaan heräämättä. Ja kuulkaa kun kerron, että se oli muuten ihan mahtavaa herätä kerrankin virkeänä. Kun haimme taaperon kotiin mummilasta, olin virkeä ja jaksoin touhuta lapsen kanssa ihan toisella tavalla.

Äitiydestä ei voi ottaa lomaa. Äitiys on kokoaikainen työ, johon olen ihan itse halunnut. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö joskus saisi ottaa hengähdystaukoja, kun isovanhemmat haluavat lapsia hoitaa. Yleensä se tarkoittaa sitä, että lapset menevät hoitoon ja me menemme Janin kanssa leffaan tai syömään ja meillä on puhelin koko ajan lähellä, jos lapsilla onkin jokin hätä ja joudumme lähtemään aiemmin takaisin kotiin. Ei näin ole vielä kertaakaan käynyt, mutta on siinä silti aina vähän varpaillaan. Kun lapset lähtevät mummin kanssa vaikka mökille, pystyn rentoutumaan ihan erilailla, koska lapset ovat niin kaukana, ettei ihan jokaisesta pikkuitkusta meille soiteta.

Myös Melissa oli pienempänä mummin ja ukin kanssa reissussa kesäisin. Melissa kävi myös tätini luona usein viikonloppuja tai kesälomalla viikon. Tätini on ihan ihmeellinen keksimään lapsille tekemistä. Hän esimerkiksi järjestää lapsille aina Amazing Race-kisat, joissa pitää tehdä erilaisia tehtäviä päästäkseen maaliviivalle. Siitä asti, kun Melissa oli tarpeeksi iso kulkeakseen yksin junalla, on hän joka hiihtoloma käynyt kummitätinsä luona lomalla. Ihan huippua, että hän edelleen rakastaa siellä käymistä.

Minä ja Sami-koira mummolassa.

Entisenä totaaliyksinhuoltajana voin kertoa, että oli ihanan vapauttavaa saada joskus myös sitä omaa aikaa ilman lasta. Ilman vanhempiani, tätiäni ja Melissan ihanaa kummitätiä tämä ei olisi onnistunut kovinkaan usein tai tuskin ollenkaan.

Olemmekin siitä onnekkaita, että meidän lapsillamme on isovanhempia, jotka haluavat hoitaa lapsiamme, kun tarvitsemme apua. Vaikka isovanhemmat ovat edelleen työikäisiä, he hoitavat lomilla ja vapaa-ajallaan mielellään lapsiamme – ihan omasta tahdostaan. Kaksi pienempää tyttöä kävivät mummilassa taas viikon maaliskuussa, kun mummilla oli talviloma. Me pääsimme Janin kanssa kauan odotetulle Tukholman reissulle ihan kahdestaan.

Onhan se rentouttavaa olla lapsista erossa viikko, mutta kyllä heitä myös kaipaa todella paljon. En varmaan osaisi ollakaan heistä kauemmin kerralla erossa kuin pakon edestä. Kirjoitin näistä asioista hetki sitten myös, kun pohdin olenko itsekäs totaaliyksinhuoltajana.

Auttavatko teillä isovanhemmat lasten hoidossa?