Onnea on oma leikkimökki
0Vanhempani omistavat mökin, joka oli ennen isovanhempieni ja jossa olen itsekin viettänyt kaikki lapsuuden kesät. Mökillä on myös isäni minulle rakentama leikkimökki. On ihanaa, kun nykyään siellä saa leikkiä omat lapseni.
Leikkimökkiä on maalattu useamman kerran uudelleen ulkopuolelta, mutta sisäpuolella ei ole taidettu tehdä kovinkaan kummoista remontti minun lapsuuteni jälkeen. Viime kesänä isäni rakensi leikkimökkiin myös ison ulkoterassin, jolla on hyvä leikkiä.
Sisäpuoli kaipailee kipeästi uudistusta ja viime kesänä otimmekin seiniltä alas kaikki hyllyt ja taulut. Jani myös korjasi kaikki reiät seinistä ja niiden välistä. Tänä kesänä meidän olisi tarkoitus maalata leikkimökin sisäpuoli. Homma on vielä vähän vaiheessa, kun olemme olleet tänä kesänä mökillä vasta kerran.
Seinät ajattelin maalata ihan vain valkoisella. Leikkimökkiä käytetään muutenkin sen verran harvoin, etten aio sitä sisustamalla sisustaa. Käytämme leikkimökin vanhoja hyllyjä ja leluja. Uudet verhot olisi ikkunoihin tarkoitus ommella, kun keksimme lasten kanssa millaista kangasta haluamme käyttää.
Kalusteet ostin muuten viime kesänä kirppikseltä. Pöytä ja muutama muovituoli meillä oli aiemmin kotona ja vietiin ne leikkimökkiin. Niiden kaveriksi löytyi vielä kirppikseltä pari tuolia lisää vitosella. Hella ostettiin kirppikseltä kympillä ja Bilteman alesta löytyi grilli vitosella.
Maalikin on jo valmiina, kun isälläni sattui kotona olemaan maalarin valkoista. Kovin suuren budjetin muutosta emme siis leikkimökkiin suunnittele.
Joku matto olisi kiva leikkimökkiin löytää, koska minusta olisi kiva, ettei leikkimökissä leikittäisi enää kengät jalassa. Näin kaikki hiekka ei kantautuisi leikkimökin sisälle ja leikkimökki pysyisi hieman siistimpänä.
Siivosimme Vivian kanssa juhannuksena leikkimökin leluja ja lajittelimme niitä vähän. Poistin myös leikkimökistä ainakin yhden vanhan kaapin sekä päätin, etten laita leikkimökkiin viime kesänä Ikean poistopisteeltä ostettuja laattoja. Ne oli tarkoitus laittaa leikkikeittön luo, mutta leikkikeittö kävikin juuri kivasti ikkunan alle.
Ihan huippua muuten, kun meillä on leikkimökissä Vivian leikeissä nyt sekä minun että Melissan vanhoja leluja. Onpa siellä äitini vanhat nukenvaunut ja nukkekin. Minä ja serkkuni leikimme pienenä leikkimökissä myös Arabian astioilla. Mummoni antoi meille aina pikkuvikaiset astiat leikkiin, jos niissä ei ollut teräviä kohtia. Oli meillä myös emalikattiloita ja muita siellä, mutta äitini taisi pari kesää sitten pelastaa ne leikeistä parempaan talteen.
On kyllä upeaa, että on oma leikkimökki, jossa lasten mielikuvitus pääsee valloilleen. Vivia sanookin mökillä aina menevänsä omaan majaan ja voisi leikkiä leikkimökissä tunteja kerrallaan. Mökillä leikkimökkiä parempaa tekemistä tuntuu olevan vain uiminen.
Oliko sinulla lapsena leikkimökkiä?
Teinin kanssa Backstreet Boysien keikalla
Olimme Melissan ja kahden meidän ystävän, Heidin ja Jaden, kanssa kesäkuussa Backstreet Boysien keikalla Hartwall Areenalla.
Ostimme liput heti marraskuussa niiden tultua myyntiin ja Heidi yritti kovalla ilveellä saada ne ostettua heti ekalla minuutilla. Siltikin saimme paikat ihan melkein perimmäisestä ja ylimmästä katsomosta. Kaiken lisäksi oli enää hajapaikkoja jäljellä eli meillä oli kaksi vierekkäistä paikkaa ja kaksi yksittäistä paikkaa.
Ei se meidän fiilistä onneksi pilannut! Päästyämme keikkapaikalle kaksi naista kärsi yläkatsomossa niin pahasta huimauksesta, että heidän täytyi poistua katsomosta. En kyllä yhtään ihmettele, koska olimme oikeasti todella korkealla. Näin ollen meille vapautui kaksi vierekkäistä paikkaa lisää eikä kenenkään tarvinnut istua yksin. Ne meidän kaksi hajapaikkaa vain jäivät tyhjäksi.
Kun valot sammuivat ja musiikki alkoi soida, oli loppuunmyyty Hartwall Areena täynnä kirkuvia naisia. Ja tämän siis sai aikaan viisi miestä, joista vanhin on melkein viisikymmentä. Vieressäni istui nelikymppinen nainen, joka huokaili kovaan ääneen aina Brianin näkyessä screenillä, kirkui tärykalvoni melkein puhki ja itki koko keikan ajan vuolaasti. Jotenkin minusta tuntuu, että hän oli ensimmäistä kertaa kyseisen bändin keikalla.
Itsehän olin katsomassa Backstreet Boysia jo kolmatta kertaa. Bändi on esiintynyt Suomessa viidesti, joista ensimmäinen konsertti oli minun ollessa ala-asteella eikä vanhempani innostuneet konsertista yhtään niin paljon kuin minä itse. Miksiköhän lie?
Parikymppisenä maksoin itse lippuni ja kävin kahdesti katsomassa bändiä Hartwall Areenalla. Molemmilla kerroilla olin konsertissa serkkuni kanssa ja meillä oli paikat seisomakatsomosta. Vaikka pääsimmekin lähelle lavaa, en nähnyt oikeastaan mitään kuin screeneiltä, koska olen niin lyhyt ja kaikki muut olivat minua pidempiä, joten he veivät kaiken näkyvyyden. Ei se minun menoa haitannut, koska koko yleinen tunnelma konserteissa on niin huikea.
Edellinen Suomen vierailu oli 2014 ja olisin varmasti konserttiin mennyt, jos olisin siitä ollut tietoinen. Jotenkin olin autuaan tietämätön konsertista, kunnes risteilylle lähtiessäni Helsingissä törmäsin flyeriin, jolla konserttia mainostettiin. Harmillisesti konsertti oli juuri risteilyni aikaan enkä näin ollen konserttiin päässyt.
Tuo harmitti ihan suunnattomasti ja kun Heidi kysyi minua mukaan tämän vuotiseen konserttiin, sanoin heti lähteväni. Nyt oli parasta, että myös Melissa oli niin vanha, että hän oli innokas lähtemään mukaan. Backstreet Boysien tuotanto on soinut meillä kotona koko Melissan elämän ajan, onhan bändi ollut pystyssä jo 26 vuotta.
Ihan huikeaa, että neli- ja viisikymppiset miehet saavat edelleen täyden areenallisen naisia kirkumaan vetämällä samoja tanssirutiineja kuin silloin ysärillä.
Konsertti oli muuten iloinen yllätys, kun jotenkin olin ajatellut sen kestävän noin tunnin ja heidän laulavan niitä hittibiisejä pieninä pätkinä ja yhdistettynä yhdeksi pitkäksi biisiksi. Näin he tekivät edelliskerralla, kun kävin konsertissa. Nyt kaikki biisit kuitenkin soitettiin kokonaan ja olihan se ihan parasta. Selvästi myös bändi oli tiedostanut, että ne ysärin hittibiisit vetää parhaiten yleisön mukaan ja niitä olikin huimasti.
Ajoimme Helsinkiin konserttipäivänä ja ajoimme konsertista vielä kotiin yöllä. Oli rankka reissu, mutta konsertti oli niin huippu, että hyvin jaksettiin. Ja varmasti mennään taas uudelleenkin, kun Backstreet Boys saapuu Suomeen.
Ainut mikä jäi harmittamaan, oli fanituotteiden kovat hinnat. T-paidat olisi olleet kivat, mutta melkein 100 euroa kahdesta paidasta tuntui vähän liian kalliilta. Pitää varmaan alkaa tutkimaan nettikauppojen tarjontaa.