Kyselin joulun alla vinkkejä mitä päiväkodin aikuiselle tai koululaisen opettajalle voisi viedä lahjaksi joulumuistamisena. Nämä samat vinkithän toimivat oikein hyvin myös näin kesän korvalla, kun loman aloittavat koululaiset tai päiväkotilaiset haluavat jotain aikuisille viedä.

Itse en usein vie yhtään mitään, mutta toisinaan yritän muistaa aikuisia edes jotenkin. Varsinkin, jos tiedän opettajan tai aikuisen vaihtuvan sillä aikaa, kun ollaan lomalla.

Sainkin paljon ihania vinkkejä ja tässä alla ne ovat listattuna toimimaan teillekin vinkkeinä. Oon kirjoittanut vastaukset ihan suoraan niin kuin ne sain, joten joissakin saattaa tulla toistoa.

mitä lahjaksi opettajalle tai päiväkodin aikuiselle?

Suklaata

Viinipullo

Tuikkukipot ja suklaata

Kynttilä ja s-ryhmän lahjakortti, suklaata

Syötävä herkku tai kaunis kukka

Koko ryhmälle yhteinen satukirja

Lahjakortti kahvilaan, hienompia suklaakonvehteja, kukkakimppu

Itse olen joskus vienyt päiväkotiin kukkia, mutta meillä ainakin lapset menee kesäksi päivystävään päiväkotiin, kun oma on kiinni ja siksi kukat on vähän hankalia. Viime vuosina olenkin päiväkotiin hankkinut aikuislle jotain yhteistä kahvihuoneeseen. Yhtenä vuonna vein itse tehdyn teekranssin.

Kuva: Unsplash

Tänä vuonna meillä on edessä se, että sekä esikoisen että keskimmäisen opettaja vaihtuu syksyllä, joten jollain tavalla olisi ihanaa opettajia muistaa. Täytyy vähän kysellä lapsilta tykkäävätkö opettajat jostain tietystä jutusta, jos näin saisi vinkkejä lahjan keksimiseen. Luultavasti viedään jotain syötävää, joka opettajien on helppo myös kuljettaa koululta kotiin.

Mä oon yleensä se, joka muistaa opettajan muistamisen koulun lomia edeltävänä päivänä tai pahimmillaan samana aamuna. Siksi en usein ole vienyt muuta kuin kortin, joskus en sitäkään.

Enkä usko, että opettajat tai päiväkodin aikuiset pitävät lukua lapsista, jotka eivät mitään tuo vaikka ovatkin varmasti kiitollisia saamistaan lahjoista.

Mun mielestä päiväkotiin oli tosi ihana idea viedä koko ryhmälle yhteinen satukirja. Tästä tosin ehkä kannattaa kysyä aikuisilta, ettei tule samoja kirjoja. Joku yhteinen lautapelikin voisi olla kiva idea.

Vietkö sinä aina jotain opettajille tai
päiväkodin aikuisille jouluna ja kesäloman alkaessa?

LUE MYÖS: 

ASKARTELE YSTÄVÄLLE HELPPO JA NÄYTTÄVÄ TEEKRANSSI

ÄITIENPÄIVÄ LÄHESTYY. MITÄ LAHJAKSI ELÄMÄSI TÄRKEÄLLE NAISELLE? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Halusin tänään kehua kehoani ja siksi tässä tulee muutama kaunis ajatus keholleni.

Mun keho on kestänyt paljon.

• Kaksiviikkoisena minulta leikattiin nivustyrä.
• 7-vuotiaana leikattiin nivustyrä toiselta puolelta.
• 14-vuotiaana jouduin leikkaukseen, kun umpisuoleni tulehtui.
• 18-vuotiaana odotin esikoistani ja synnytin hänet päivälleen täysiaikaisena.
• 26-vuotiaana kilpirauhaseni toiminta muuttui niin pahaksi liikatoiminnaksi, että se piti leikata kokonaan pois.
• 28-vuotiaana jouduin hätäverillä leikkaukseen, koska munanjohtimeni repesi. Kohdunulkoinen raskaus huomattiin vasta ambulanssissa ja silloin oli jo kiire.
• 29-vuotiaana sain keskenmenon.
• 30-vuotiaana olin taas raskaana ja synnytin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen olin monta viikkoa vuodelevossa.
• Näiden lisäksi olen ollut monesti tiputuksessa, hengitellyt lisähappea astmani takia, kärsinyt masennuksesta ja kipuillut fibromyalgiani takia.

Olen laihtunut ja lihonut useita kertoja. Oikeastaan koko aikuiselämäni olen jojoillut painoni kanssa ja se näkyy varsinkin vatsassani.

Tänään kuitenkin haluan sanoa keholleni kiitos ja anteeksi. 

Kehoni on kulkenut mukanani koko elämäni. Se on nähnyt niin hyvät kuin huonot päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Ja se on edelleen tässä.

Vatsani ei ehkä ole sileä tai litteä, jalkani ovat täynnä selluliittia ja käsivarsissani on allit, mutta rakastan kehoani, koska se on kestänyt kaiken.

Minä olen edelleen minä vaikka näyttäisin erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten tai vaikka en näyttäisi enää tältä kymmenen vuoden päästä. Olen edelleen se sama ihminen ja tämä sama keho kantaa minua edelleen silloin.

Kehoni on kaunis tällaisena ja vaikka haluankin muokata sitä, ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi itseäni tällaisenakin.

Minun kehoni on minun temppelini, kuten sanotaan. Minä olen vihdoin tarpeeksi vanha ja tarpeeksi viisas rakastamaan kehoani ehdoitta.

Kehoni yllättää minut usein sillä kuinka paljon jaksan. Vaikka tuntuu, että olen jo fyysisesti ihan loppu, jaksan silti vielä pitkälle.

Ja ehkä se onkin juuri se ajatus, joka usein estää meitä tekemästä sitä mitä haluaisimme. Se, ettemme usko pystyvämme johonkin, pitää meidät kaukana niistä tavoitteista joita meillä ehkä olisi ilman rajoitteita.

Minä sanon tänään, ja myös huomenna, keholleni rakastavani sitä. Sano sinäkin. Muutama kaunis ajatus keholleni pitää sen käynnissä.

Rakastathan sinäkin kehoasi? 

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

MIKSEN OSAA USKOA ITSEENI TARPEEKSI? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA