EDIT 29.10: Alekoodin voimassaoloaikaa pidennetty ja se on voimassa vuoden 2021 loppuun saakka. Alekoodilla colouroutsidethelines saat kokeilla 45 päivää Nextorya ilmaiseksi. Etu koskee uusia asiakkaita. 

Mun lukulistalla odottelee muutamia (kymmeniä) kirjoja, joiden lukemista odotan innolla. 

Syksy ja viilenevät illat oikein kutsuvat kääriytymään peiton alle sohvan nurkkaan teekupposen ja hyvän kirjan kanssa. Onneksi mä olen aika nopea lukija ja nykyään lukemista helpottaa hurjasti äänikirjapalvelut kuten Nextory, joista tykkään kuunnella kirjoja vaikka ruokaa tehdessä. Saatan siis hyvin ensin lukea kirjaa ihan fyysisenä painoksena, sitten kuunnella kirjaa äänikirjana ja taas palata fyysisen kirjan pariin myöhemmin. 

Helpottaa kummasti muuten lukemista näin hektisen arjen keskellä nuo äänikirjapalvelut! *Nextoryssa on ihan hurja määrä kuunneltavaa niin suomeksi, englanniksi kuin ruotsiksikin.

Ja hei mun koodilla colouroutsidethelines saatte kokeilla 45 päivää Nextorya ilmaiseksi! Etu koskee uusia asiakkaita. Etu voimassa 31.12.2021 asti. 

Ja mitäs sieltä mun lukulistalta nyt löytyykään? Tässä olisi aika iso kattaus kirjoja syksyyn, jos etsit lukemista: 

Jenny Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja

Olen lukenut Jenny Colganilta nyt kolme kirjaa viime kevään aikana ja niiden lukemisessa mulla meni pari päivää per kirja. Colganin teksti on soljuvaa, mukaansatempaavaa ja hänellä on uskomaton taito kuvailla asioita niin, että osaat kuvitella itsesi kirjan maisemiin. 

Uskon tämänkin kirjan olevan aivan yhtä hyvä kuin edelliset. Tämä kirja ei ole suoraan jatkoa millekään edelliselle vaikka siellä muutama sama hahmo tavataankin.

Kirjassa yksinhuoltajaäiti Zoe saa työtarjouksen pienestä skotlantilaisesta kirjakaupasta ja samalla hän lupautuu au pairiksi paikallisen sinkkuisän lapsille, jonka johdosta hän saa vaihdossa asunnon heidän luotaan. 

Kirja vaikuttaa tosi vauhdikkaalta, joten tämä taitaa mennä ekana kuunteluun samalla kun teen kotihommia. 

Sophie kInsella: Tavataanko oikeasti? 

Luin viime keväänä Sophie Kinsellan kirjan Sitä saa mitä antaa ja tykästyin siihen kovasti. 

Olen aiemminkin lukenut muutaman Kinsellan kirjan. Varmaan myös jokaiselle on Himoshoppaaja-sarja tuttu tai ainakin kuulostaa tutulta. Himoshoppaaja-kirjat ovatkin myös kuuntelulistallani, koska olen lukenut niitä vain muutaman ja niitä on ilmestynyt jo vino pino. 

Tavataanko oikeasti? kertoo tarinan Avasta, joka on toivoton romantikko. Hän on kuitenkin päättänyt keskittyä kirjansa kirjoittamiseen, kun sopivaa kumppania ei löydy. Ava matkaa Italiaan kirjoittajaretriittiin ja rakastuu matkalla komeaan muukalaiseen. Elämä on ihanaa Italiassa, mutta kotona molempien elämät alkavat tuntua aivan liian erilaisilta…

Tiedän saavani kirjan luettua muutamassa päivässä ja taidanpa ottaa tämän kuunteluun seuraavalla pitkällä automatkalla. 

Muistattehan että mun koodilla colouroutsidethelines saatte kokeilla 45 päivää Nextorya ilmaiseksi! Etu koskee uusia asiakkaita. Etu voimassa 31.8.2021 asti. 

kEVIN kWAN: öKYRIKKAIDEN ONGELMIA

Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia on jo kolmas osa kirjasarjasta, joka kertoo ökyrikkaiden aasialaisten elämästä. Ekasta kirjasta on muuten tehty elokuvakin, joka löytyy Netflixistä. 

Kirjassa Nick Youngin isoäiti on kuolemansairas ja koko suku yrittää taistella perinnöstä. Kukaan kun ei tiedä mitä testamentissa lukee. 

Edelliset kirjat olen lukenut tai kuunnellut suunnilleen yhdeltä istumalta enkä oleta tässä menevän yhtään sen pidempään. 

Catherine Isaac: Sekainen ihana elämämme

Mulla oli kirjastosta lainassa Catherine Isaacin edellinen kirja kesällä ja se olikin suunnilleen ainut kirja, jonka sain kesän aikana luettua, koska oli niin kuuma, ettei jaksanut keskittyä. 

Siinä oli todella taidokkaasti kirjoitetut henkilöhamot ihan siihen pisteeseen asti, että yksi hahmoista oli koko kirjan ajan todella raivostuttava. Siis jotenkin hahmo oli aivan kuin oikeasta elämästä ja en meinannut päästä yli siitä miten ärsyttävää se oli. Kirja oli kuitenkin niin hyvä, etten voinut lopettaa sen lukemista kesken. Siksi odotukset tältäkin kirjalta ovat suuret ja olenkin jo suunnitellut kuuntelevani tätä päiväkodille ja sieltä pois kävellessäni.

Allie löytää isoäitinsä talosta kirjeen, jonka seurauksena hän aloittaa tutkimaan mitä hänen äidilleen tapahtui vuosia aiemmin. Allien löytämä kirje saattaa muuttaa dramaattisesti kaikkien hänen läheistensä elämän. 

Kirja lupaa koukuttaa vuoristoradan lailla ja sen uskon tämän kirjan kyllä tekevän, jos se on yhtään verrattavissa edelliseen Catherine Isaacin teokseen. 

Muistattehan mun koodilla colouroutsidethelines saatte kokeilla 45 päivää Nextorya ilmaiseksi! Etu koskee uusia asiakkaita. Etu voimassa 31.8.2021 asti. 

Kate Eberlen: Sinä vain

Pakko tunnustaa heti alkuun, että mulla on vielä lukulistalla myös tuo Kate Eberlenin edellinen kirja Miss You. Eli nämä on ehdottomasti tulossa kuunteluun tai luettavaksi piakkoin. 

Sinä vain-kirjassa Letty ja Alf kohtaavat opiskelleessaan italiaa Roomassa. Heitä yhdistää intohimo tanssiin. Voiko orastava rakkaussuhde olla ikuinen, kun menneisyys pitää sisällään salaisuuksia?  

Näitä molempia kirjoja on kehuttu ihan hurjasti ja sen takia mä en malta odottaa, että saan luettua nämä! Tässä tuo äänikirjapalvelu tulee kyllä oikeasti apuun, koska ei aika muuten riittäisi mitenkään kaikkeen mahdolliseen ja lukeminen on yksi niistä arjen luksusasioista, joka jää helposti muun arjen jalkoihin. 

cecelia ahern: useita kirjoja

Mulla on neljä Cecelia Ahernin kirjaa (jos ei enemmänkin jo) lukematta ja näissä aion kyllä käyttää apuna Nextorya. Jotenkin kirjoja ehtii kertyä hyllyyn nopeampaa kuin niitä ehdin lukemaan. 

Mä rakastin yli kaiken Cecelia Ahernin kirjoja nuorempana ja edelleen hän on yksi lempikirjailijoistani. Nyt olen kuitenkin lukenut niin paljon enemmän kuin nuorena, että on jo vaikea valita yhtä lempikirjailijaa. 

Oon yrittänyt silti ostaa jokainen Cecelia Ahernin suomennetun kirjan kirjahyllyyni. Muutama taitaa puuttua ja monta on lukematta, mutta hiljaa hyvä tulee. 

Jojo Moyes: Useita kirjoja

Jojo Moyes on nykyään tosi korkealla mun listalla, kun niitä lempikirjailijoita listataan. Moyesin tyyli on ihanan kepeä, mutta kuitenkin todella kuvaileva ja kirjoihin on helppo uppoutua sekä kuuntelemalla että lukemalla. 

Näiden kolmen lisäksi minulla on lukematta ainakin Ole kiltti, älä rakasta häntä-kirja, josta ilmestyi juuri uusi leffa elokuvateattereihin. Täytyy varmaan kuunnella se Nextorysta ekana, koska haluan yleensä aina lukea kirjan ensin ja nähdä elokuvan vasta sitten. 

Muistattehan mun koodilla colouroutsidethelines saatte kokeilla 45 päivää Nextorya ilmaiseksi! Etu koskee uusia asiakkaita. Etu voimassa 31.12.2021 asti. 

Mitä kirjoja sinun listallasi on tänä syksynä? 

LUE MYÖS: 

Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua

Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Me aloitettiin meidän kesäloma lasten kanssa käymällä Tampereella Särkänniemessä ja nyt lopetettiin kesäloma lomailemalla viikonloppu Tampereella.

Okei, kesäloma ehti oikeasti loppua pari päivää aikaisemmin, koska keskimmäinen ehti olla kaksi päivää koulussa ennen meidän Tampereen reissua. Tampereella on niin paljon nähtävää, että ei ihan joka paikkaan tällä(kään) reissulla ehditty, joka on toisaalta kiva, koska se tarkoittaa, että päästään Tampereelle taas uudelle reissulle pian!

Meidän reissu alkoi perjantaina päivällisen jälkeen, kun ajettiin Pälkäneelle tätini luokse yöksi. Meidän yllätykseksi paikalla oli myös serkkuni lapsineen ja oli ihana, kun lapset sai toisistaan seuraa. On liian pitkä aika, kun ollaan nähty viimeksi!

Lauantaina aloitettiinkin päivä jo heti aamupalan jälkeen, kun lähdettiin ajelemaan Pälkäneeltä Tampereelle. Lapset ei meinanneet pysyä housuissaan, kun heitä jännitti niin kovasti. Onneksi Tampereella oltiin aika pian. Tampere otti meidät vastaan sateisena, mutta meitä se ei haitannut, koska olimme varautuneet sadevaatteilla.

Vietiin auto parkkiin Huoneistohotelli MN:n sisäpihalle, joka toimi meidän yöpymispaikkana seuraavana yönä. Ei ehditty kuitenkaan vielä siinä vaiheessa huoneistoon sisälle, koska meillä oli sovittu tapaaminen heti saavuttuamme.

Käveltiin huoneistohotellilta lähimmälle ratikkapysäkille, koska olihan Tampereella ollessa pakko kokea ratikka vaikka edes pienellä matkalla! Ratikka on kulkenut kesällä testiajoja ja me satuttiin paikalle juuri ekalla oikealla viikolla, kun ratikka kulki. Hervantaan päin ratikan kyydissä olisi kuulemma ollut hurjempi kyyti, mutta me mentiin nyt ekalla reissulla ainoastaan yksi pysäkinväli Keskustorille.

Ratikan kyyti oli nuorimman mielestä reissun paras osio, kun kysyin sitä reissun päätyttyä. Meillä kävi vielä kaiken lisäksi tuuri, kun pääsimme pinkin ratikan kyytiin.

Rottakoira kiinnosti kovasti myös meidän nuorimmaista.

Suuntasimme Tampereen Kauppahalliin, joka sijaitsee ihan keskustassa Hämeenkadun varressa. Kauppahalliin pääsee sisälle kahdelta puolelta ja me menimme sisään Hämeenkadun puolelta. Itse en olisi edes tajunnut Kauppahallin sisäänkäynnin olevan tuossa, jos oppaamme ei olisi kävellyt sinne suuntaan.

Kauppahallin sisältä muuten pääsee Sokokselle (ja Sokoselta kauppahalliin).

Tampereen Kauppahalli täytti tänä kesänä 120 vuotta. Ihanaa, kun historia näkyi Kauppahallin sisällä selvästi. Kauppahalli on alunperin rakennettu, koska torilla myytiin tavaraa myös tiskin alta ja sitä oli helpompi valvoa kauppahallin sisällä. Myös uudistuneet hygieniasäännökset ja torilla ruoan helposti pilaantuminen olivat osasyitä Kauppahallin perustamiseen.

Kuulimme myös tarinan Kauppahallissa öisin rottia kiinni ottaneesta terrieristä sekä monta muuta kivaa faktaa Kauppahallin historiasta.

Kauppahallissa oli monta ihanaa pientä puotia ja minulle tuli yllätyksenä, että Pyynikin munkkikahvilalla oli siellä sivupiste. Poikkeuksellisen vuoden aikana myös Tallipihan suklaapuoti oli avannut sivupisteen Kauppahalliin. Kävimmekin Tallipihan suklaapuodissa ostoksilla. Mukaan tarttui ihania suklaita kotiinviemisiksi.

Kauppahallin myyntipaikat olivat ennen hyvin pieniä ja nykyään monta myyntipaikkaa on yhdistetty aina yhdelle myyjälle. Kauniit puurakenteet on kuitenkin jätetty paikalleen.

Kauppahallista olisi saanut myös ratikkaleivoksia Hakasen leipomon myymälästä. Ne jäivät kuitenkin tällä kertaa maistamatta.

Jani ja Bea maistoivat ensimmäistä kertaa elämässään mustaa makkaraa. Jani tykkäsi, Bea ei.

Kauppahallista jatkoimme matkaamme Hämeenkadun toiselle puolelle. Tien ylittämällä pääsimme viikkoa aiemmin avajaisiaan viettäneeseen Tampereen pieneen lelukauppaan, joka nimestään huolimatta ei ole todellakaan pieni. Lelukauppa on kahdessa kerroksessa ja kattaa 700 neliömetriä.

Tampereen pieni lelukauppa lupaa elämyksellisyyttä ja sitä se todellakin oli, koska ennen kuin edes pääsimme sisään, saimme ulko-ovelta lapsille hattaraa.

Tampereen pieni lelukauppa on Suomen suurin lelukauppa ja sen on pystyttänyt Tampereelle Janne Katajan ja Aku Hirviniemen tuotantoyhtiö Hihhihhii. Hauska fakta lelukaupasta olikin, että leluhyllyjen reunoissa oli vitsejä, joille hihittelimme lasten kanssa yhdessä monta kertaa.

Lelukaupassa oli todella iso valikoima erilaisia leluja ja pelejä. Meidän lapsilla oli luvattu molemmille käyttöön 40€ budjetti, josta olimme myös vähän valmiita joustamaan. Bea osti lelukoiran, joka maksoi juurikin sen budjetin verran ja Vivia osti kivan Janodin magneettikirjan ja hamahelmiä. Hamahelmet olivat iso hitti kahden isomman ollessa suunnilleen tämän ikäisiä ja Viviakin innostui nyt niistä kovasti.

Lelukaupassa oli muuten aivan upea Barbien talo vitriinissä ja Barbie-valikoimakin oli todella hyvä. Eli jos etsit uusia barbie-nukkeja kokoelmiin, kannattaa käydä kurkkaamassa Tampereen pienen lelukaupan Barbie-osasto, joka on heti ulko-ovesta vasemmalla.

Yläkerran Barbie-osastolla oli laatikko, jonne pääsi sisälle.

Kahden euron kolikolla sai kolme kierrosta tällä karusellilla.

Lelukauppakäynnin jälkeen alkoi tulla jo nälkä ja kävelimme lyhyen matkan (no, oikeastaan yhden korttelin välin) kahvilaan nimeltään Valkoinen puu. Kahvila oli minulle tuntematon, mutta pikaisen nettiselailun perusteella tiesin sinne mennessä, että kahviloita on muuallakin Suomessa kuin Tampereella.

Mennessämme sisälle kahvila oli meille kokonaan käytössä, mutta syödessämme se täyttyi melkeinpä kokonaan. Paikka tuntuu siis olevan aika suosittu lounasaikaan. Heiltä sai myös omia, mikrossa lämmitettäviä aterioita ja kakkupaloissa oli kimppatarjous 5 palaa 25 euroa (yksittäin palat olivat kuuden euron kieppeillä).

Me söimme Janin kanssa teriyakikanasalaattia currykastikkeella ja salaatit olivat ihan jättimäiset. Ihan hävettää myöntää, mutta en edes saanut syötyä omaani loppuun, koska sitä salaattia oli niin paljon eli ei todellakaan jäänyt nälkä tämän kahvilan jäljiltä. Salaatti oli todella maukasta ja voisin syödä sitä monta kertaa uudelleenkin.

Bea tilasi täytetyn croissantin, joka upposi nopeasti. Vivialle tilasin pestokanapaninin gluteenittomana. Vivia rakastaa pestokastiketta yli kaiken ja hän söikin leivästään sen pestokanan ensimmäisenä. Itsekin maistoin sitä ja se oli herkullista. Gluteeniton leipä oli pehmeää ja hyvää. Tämä on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia, koska aina gluteeniton leipä ei ole hyvää.

Nuorimmainen otti tämän kuvan kahvilasta kamerallani. Ei huonosti 4-vuotiaalta.

Bean mielestä Valkoinen Puu oli paras ravintola koko maailmassa.

Jälkkäriksi syötiin kakkua. Tämä suolapähkinä-suklaakakku oli gluteeniton.

Lounaspaikan jälkeen tarvitsimme hetken hengähdystauon ja kävelimme Tammerkosken yli Hämeensiltaa pitkin kohti huoneistohotelliamme. Historiafakta: Hämeensilta on rakennettu alunperin puisena jo vuonna 1807! Edellinen rautabetonisilta oli paikallaan vuodesta 1929, mutta se jouduttiin uusimaan, koska silta ei kestänyt ratikoiden painoa. Nyt Tampereella on siis aivan uusi silta!

Olisimme päässeet matkan myös ratikalla (taas sen yhden pysäkinvälin), mutta sää selkeni ja päätettiin nauttia hyvästä säästä ja Tampereen maisemista. Ihasteltiin sillalta tehdasmaisemaa, joka siltä avautui ja lapsista oli kiva katsella kosken pauhua.

Huoneistohotellille päästyämme kannoimme tavaramme ylös ja lapset päättivät kuka nukkuu missäkin. Meillä oli kiva huoneisto, jossa oli yksi erillinen makuuhuone ja saatiin illalla lapset nukkumaan sinne aiemmin kuin itse halusimme nukkua.

Huoneistohotelli MN sijaitsee parin korttelin päässä Stockmannista ja rautatieasemasta, joten se on ihan täydellisellä paikalla. Kulmikkain sen kanssa on Koskipuisto, jossa sijaitsee myös Pikku Kakkosen leikkipuisto. Siellä kävimmekin lauantai-iltana lasten kanssa purkamassa energiaa. Sinä viikonloppuna oli iso Pokémon Go-tapahtuma pelin sisällä ja Koskipuisto sekä sen ympäristö oli täynnä ihmisiä pelaamassa.

Huoneistohotelli oli oikein siisti ja rauhallinen. Itse olen aika kevyt nukkuja ja en kuullut yöllä mitään ääniä. Huoneistossa oli kaikki tarvittava kuten pyyhkeet, lakanat sekä kahvinkeitin, pyykinpesukone ja iso jääkaappipakastin. Näin ollen huoneistohotellissa olisi helppo viettää pidempiäkin aikoja, koska se oli kuin hyvin varusteltu asunto. Keskeinen paikka keskustassa oli vain plussaa kaiken muun hyvän päälle.

Pienen levähdyshetken jälkeen lähdimme kävelemään Tammerkosken vartta kohti Museokeskus Vapriikkia. Olimme sopineet Tampereella asuvan veljeni perheen kanssa tapaavamme heidät museokeskuksella. Vivian mielestä se oli parasta, koska veljenpoikani eli lasten serkku on vain neljä kuukautta Viviaa vanhempi.

Vapriikissa sattui olemaan samana päivänä Ritarit Vapriikissa-tapahtumapäivä, jossa esiteltiin viereisessä puistossa ritarien taistelutaitoja, keskiaikaisia vaatteita ja olipa siellä myös keskiaikainen kylä. Alueella oli eri historian harrastajaryhmiä esittelemässä haarniskoja ja muita ritareille kuuluneita varusteita.

Vapriikin vierailevana näyttelynä olikin menossa nyt Ritarit Vapriikissa ja näyttely jatkuu 5.12.2021 asti. Veljeni suunnittelikin jo uutta reissua näyttelyyn, koska lasten kanssa se piti kiertää aika pikavauhtia.

Bea haaveili junamatkasta Tylypahkaan nähdessään höyryjunan Vapriikin pihalla.

Vapriikissa sijaitsee saman katon alla myös Tampereen luonnonhistoriallinen museo, Postimuseo, Kivimuseo, Finlaysonin historiasta kertova näyttely, Jääkiekkomuseo sekä Pelimuseo, johon pääsyä Jani oli odottanut jo pitkän aikaa. Muutama muu pienempi näyttely oli myös ja yksi oli vasta rakenteilla. 

Kiersimme lasten kanssa kaikki näyttelyt (okei, minä ja VIvia skipattiin jääkiekkomuseo ja Finlayson-näyttely ja kierrettiin ihan rauhassa Postimuseossa) ja meillä menikin Vapriikissa monta tuntia. Vapriikissa olisi ollut myös ravintola, jos nälkä olisi yllättänyt kesken kaiken.

Itse olen käynyt Vapriikissa vain kerran aiemmin äitini ja tätini kanssa katsomassa Tsaarien aarteita sisältäneen näyttelyn ja Postimuseon, joten museo oli todella mielenkiintoinen myös minulle. Janin ja Vivian lemppari oli varmasti pelimuseo, jossa pääsi pelaamaan monia pelejä. Beaan taisi upota eniten Luononhistoriallinen museo.

Pelimuseossa pääsi pelaamaan nostalgista Hugo-peliä. Äänet kuuluivat luurista aivan kuten oikeassakin tv-pelissä.

Erilaisia pelikonsoleita esiteltynä Pelimuseon seinällä.

Vapriikin jälkeen kävelimme huoneistohotellille pikaisesti vaihtamaan vaatteet ja lähdimme Finlaysonin alueelle syömään. Finlaysonin tehdasalue on muuten kaunista aluetta, jos haluaa vain fiilistellä Tamperetta.

Meillä oli pöytävaraus Panimoravintola Plevnassa ja saimme seuraksemme vielä veljeni perheineen. Emme olleetkaan aiemmin käyneet syömässä kyseisessä ravintolassa ja se yllätti todella positiivisesti.

Veljeni avovaimo kertoi heidän käyneen ravintolassa usein ja hänen kertomansa mukaan ravintola on hyvin suosittu. Ja siltä siellä kyllä näyttikin. Lauantai-iltana kuuden aikaan ravintola oli tupaten täynnä (rajoitusten mukaan tietenkin) ja täyttyi ihanasta puheensorinasta.

Tilattiin alkuun friteerattuja perunalastuja ja dippiä. Nämä maistui hyvin koko pöytäkunnalle, onneksi otettiin useampi annos.

Itse tilasin pääruoaksi broileria ja vuohenjuustoa (tosin annoin vuohenjuustoni Janille, koska en oikein välitä vuohenjuustosta). Annos oli supertäyttävä ja sen kanssa tarjoiltiin kasviksia, jotka ilmeisesti vaihtuvat satokauden mukaan. Veljeni oli nimittäin käynyt hiljattain ravintolassa ja silloin annoksessa oli eri kasvikset.

Jani tilasi Plevanan makkarapannun, jossa oli variaatio erilaisia makkaroita. Annos oli hurjan kokoinen ja oikeasti tarjoiltiin kuumalta pannulta, joka toi lisämausteen ravintolan tunnelmaan.

Lapset söivät muusia ja toinen nakkeja, toinen lihapullia. Hyvin maistui molemmille.

Sen verran on muuten pakko kehua Panimoravintola Plevnaa, että he olivat superhuolellisia allergioiden suhteen. Mun veljenpoika on nimittäin vaarallisesti allerginen munalle, maidolle ja pähkinälle, joten hänen kanssaan pitää olla tosi tarkkana mitä hän voi syödä. Soitettiin etukäteen ravintolaan ja kokki lupasi, että ruoat onnistuu. He tilasivat veljenpojalleni lasten lehtipihvin ja kerrottiin allergioista, mutta unohdettiin siinä tilausvaiheessa kaikki mainita, että pihviä ei voi paistaa tietenkään voissa. Kun ruoka sitten pöytään saapui ja asiaa tiedusteltiin, niin kokki vastasi, että käytti täysin eri välineitä ja paistorasvaa kuin muilla, ettei kontaminaation riskiä olisi. Superhienoa toimintaa eikä ihan joka paikassa toimi kuin pitäisi! Eli tänne mennään ensi kerrallakin heidän kanssaan syömään!

Paikkanahan tuo Panimoravintola Plevna oli aivan ihana. Ihan kuin olisi astunut ravintolaan Saksassa. Tarjoilijoilla oli sellaiset mekot kuin Oktoberfesteillä ja näimme kuinka koko ajan kannettiin isoja tuoppeja olutta pöytiin. Panimoravintolassa olisi ollut todella hyvä valikoima erilaisia oluita, mutta kukaan meistä ei sellaista tilannut tällä kertaa.

Olimme kaikki niin täynnä ruoasta, ettemme jaksaneet jälkkäriä ollenkaan. Kävelimme sitten keskustorin vierustaa ratikkapysäkille ja me matkustimme taas yhden pysäkin taktiikalla takaisin huoneistohotellillemme. Veljeni perheineen jäi ratikkaan, jolla he pääsivät kotia lähemmäs. Vivia oli ehkä hieman kateellinen serkulleen, koska tämä sai vielä jäädä ratikkaan.

Lauantai oli aika vauhdikas ja kaikki olimme ihan poikki päästyämme huoneistohotellille. Olimme niin täynnä vielä ravintolaruoastakin, ettei kukaan edes kaivannut mitään iltapalaa. Kummallista kyllä, olimme kaikki nukkumassa jo ennen kymmentä.

Sunnuntaina meillä oli aamupala Café Siilinkarissa, joka on Linkosuon kahvila Hämeenkadun varrella. Sinne tarvitsi suunnilleen vain ylittää tie ja oli perillä. Tämä on muuten hyvä vaihtoehto aamupalalle myös Omenahotellista, koska se sijaitsee samassa rakennuksessa.

Kahvilassa oli buffet-tyylinen aamupala, johon kuului todella suuri valikoima erilaista syötävää ja juotavaa. Myös gluteenittomat leivät, pullat ja riisipiirakat oli huomioitu kivasti, joten meidän vilja-allerginen nuorimmainenkin sai syötävää. Buffetin hinta on 9,90/henkilö ja se tarjoiltiin sunnuntaiaamuna klo: 8-10. Kahvilassa mainostettiin myös brunssia klo:11-15 eli se olisi sopivampi aamu-unisille.

Aamupalan jälkeen kävimme pakkaamassa tavarat autoon ja siivosimme hieman huoneistoa. Ohjeena oli siivota keittiö ja viedä roskat, mutta kävimme aikaisemmin kesällä Janin kanssa airrbnb-huoneistossa lomalla ja siellä piti ottaa myös lakanat pois sängystä ja jättää ne pesukoneen päälle, niin tein tuollakin sen saman. Pikkujuttu mulle, mutta helpottaa huoneiston siivoamista kummasti. Luovutimme myös avaimet huoneistohotelliin ja lähdimme autolla kohti seuraavaa paikkaa.

Sunnuntaikin oli aika sateinen ja harmaa, joten päätimme mennä munkkikahville Pyynikin näkötornille.

Kauniilla ilmalla olisimme menneet näkötorniin katselemaan maisemia. Sisäänpääsy sinne olisi maksanut muutaman euron. Me kuitenkin satuimme paikalle pienellä tihkusateella, joten päätimme käydä vain kahvilassa munkeilla. Ollaan käyty Bean kanssa viisi vuotta sitten tuolla ylhäällä ja sieltä on kyllä ihan mahtavat näkymät. Sieltä näkyy myös tosi hyvin Särkänniemeen, joka on aika hauskan näköinen kaukaa.

Tilasimme kaksi gluteenitonta munkkia ja kaksi tavallista, yhden jääteen, yhden kahvin ja kaksi pillimehua. Koko lysti kustansi noin 20€ eli ei mitenkään pahan hintainen kahvilakäynti. Jos ei näkötornille asti jaksa mennä, on sivupiste myös Tampereen Kauppahallissa, joka sijaitsee ihan keskustassa.

Gluteeniton munkki oli ihan parasta mitä olen ikinä maistanut. Se oli todella pehmeää ja maistui oikealta munkilta. Kaikki gluteenittomia tuotteita syövät tietävät, ettei ne aina oikeasti maistui siltä ”alkuperäiseltä”, mutta tämä ei todellakaan tuottanut pettymystä. Tarjolla olisi ollut myös maidotonta sekä vegaaniversiota.

Munkkikahvilasta olisi muuten saanut edellisen päivän munkkeja myös mukaan edullisesti.

Pyynikin näkötornin juurella oli kyltti, jossa luki ”Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä”

Gluteeniton munkki oli todella pehmeä ja mehevä. Itse kun olen aiemmin syönyt vehnää, tiedän miltä munkin pitäisi maistua. Ja tämä maistui todella hyvältä!

Nuorimmainen söi antaumuksella ainakin sokeria munkin päältä.

Oltiin menossa seuraavaksi lounaalle, mutta meidän kaikkien vatsat oli niin täynnä munkeista, että päätettiin tehdä pieni lenkki ensin muualla. Käytiin Pirkkalan Verkkokauppa.com-liikkeessä, koska emme olleet koskaan vielä vierailleet siellä. Olihan se huomattavasti pienempi kuin Helsingin pääpiste, mutta ei tuottanut kyllä pettymystä. Janin mukaan tarttui yksi Star Wars legopaketti, joka oli ollut ostoslistalla jo pitkään. Tuolla vieraillaan ihan varmasti uudelleenkin, koska se on niin helposti saavutettavissa.

Verkkokaupalta ajoimme takasin Pyynikin läheisyyteen, nimittäin seuraavana ja viimeisenä ohjelmanumerona meillä oli Flowpark Varala, joka on seikkailuhuvipuisto, jossa kiipeillään puihin rakennetuilla radoilla. Söimme ensin lounasta Flowparkin vieressä olevan Varalan urheiluopiston ravintolassa. Siellä tarjoiltiin riisiä ja kanaa, joka maistui hyvin meille kaikille. Ravintola oli ihana sellainen hieman leirikeskusmainen ja ihan tuli mieleen kaikki lapsuuden kuoroleirit. Ai, että tuli ikävä sitä leiritunnelmaa!

Lounaalle mennessä oli aivan täydellinen auringonpaiste ja olimme onnellisia, että saimme säätiedotuksesta huolimatta hyvän sään. No, lounaalta palatessa satoi kaatamalla vettä. Kävimme ilmoittautumassa kiipeilemään, laitoimme turvavaljaat päälle ja lähdimme testiradalle. Meistä kukaan ei ollut käynyt kiipeilemässä aiemmin. Esikoinen kävi joskus Flowparkissa kummiensa kanssa, joten tiesin millaisesta puistosta on kyse, mutta omakohtainen kokemus puuttui.

Testirata onnistui kaikilta ihan hyvin, tosin pienin tarvitsi aika paljon apua aikuiselta. Jakaannuimme sitten kahteen porukkaan, kun Jani ja Bea lähtivät vaikeammille radoille ja me Vivian kanssa lähdettiin etsimään niitä helpompia ratoja. 4-vuotiaan kanssa radat eivät ekalla kerralla ja kaatosateessa olleet kuitenkaan hirveän helppoja, kun oli kylmä ja liukasta. Vivialla on myös aika lyhyet kädet ja jalat muuhun vartaloon verrattuna, joten hän oli ehkä hieman liian lyhyt vielä joillekin rataosuuksille. Niinpä me luovutimme aika nopeasti ja menimme viemään turvavaljaat takaisin ja kävimme vaihtamassa vaatteet kuiviin ja lämpimiin.

Jani ja Bea sen sijaan kiipeilivät useamman tunnin ja todella monella eri radalla. Flowpark Varalassa on 10 erilaista rataa, joita on kolmea eri vaikeusastetta. Ihan vaikeimmille Bealla ei riittänyt pituus, joten he pysyttelivät keskivaikeilla. Janikin sanoi, että vaikeimmat olisi voineet olla liian hurjia ensimmäisellä kiipeilykerralla.

Ensi kerralla menemme kyllä niin, että Vivia jää hoitoon jonnekin ja minäkin pääsen kunnolla kiipeilemään. Saatiin tuosta kyllä sellainen kipinä, että varmasti mennään uudelleenkin.

Tampereella sijaisevassa Flowpark Varalassa on upeat järvimaisemat, jotka aukeavat vielä paremmin yläilmoista.

Kuivilla vaatteilla hymyilytti. Vivian mielestä parasta viihdettä oli seurata muiden kiipeilyä.

Flowparkin jälkeen meidän viikonloppu Tampereella oli tullut päätöseensä ja lähdimme ajelemaan kohti kotia.

Meillä oli aivan ihana viikonloppu ja Tampere on edelleen yksi suosikkikaupungeistani (tietysti Kuopion jälkeen). Bea kysyikin osuvasti lauantaina ravintolassa, että

”Miksei me voida muuttaa ja asua Tampereella?

Niinpä. Ehkä me vielä joskus asutaankin.

Mikä on sinun lempikohteesi tampereella? 

LUE MYÖS MUUT TAMPERETTA KÄSITTELEVÄT POSTAUKSENI: 

SÄRKÄNNIEMI OLI HAUSKA ALOITUS KESÄLLE

SÄRKÄNNIEMESSÄ VIIHTYY KAIKEN IKÄISET HUVITTELIJAT

KOIRAMÄKI VIE MATKALLE LAPSUUTEEN

OMENA-HOTELLI YLLÄTTI HELPPOUDELLAAN

KESÄPÄIVÄ TAMPEREELLA

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA