Bomban talon menut lasten kanssa
2Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Bomba / Pohjois-Karjalan Osuuskauppa
Oltiin lasten kanssa Bomballa juhannus ja käytiin syömässä Bomban talolla juhannuspäivänä illallinen. Miltä sitten maistui ja näytti Bomban talon menut lasten kanssa?
Meillä oli pöytävaraus Bomban talolla sijaitsevaan Ravintola Bombaan ja saatiinkin nauttia illallisesta melkein keskenämme, koska syötiin suht myöhään. Uskon, että suurin osa on syönyt viiden maissa ja me oltiin ravintolassa vasta seitsemältä. Saatiin koko ravintolassa olon ajan aivan upeaa palvelua ja ravintolan henkilökunta otti meidän lapset mahtavasti huomioon.
Ravintolassa oli illallisella tarjolla pelkästään menukokonaisuuksia (tosin lapsille olisi ollut muutama perusannos, jos menut eivät olleet mieleisiä). Me oltiin kuitenkin puhuttu lasten kanssa ennen ravintolaan menoa, että syödään kaikki menut ja maistellaan kaikkea, koska joskus jokin uusi juttu voikin olla se lemppari!
menu peura
Minä tilasin menu peuran, koska se oli oikeastaan ainoa menu, joka suoraan kävi minulle kala-allergisena ja gluteenittomana. Tarjoilija kyllä sanoi, että voidaan koota mulle oma menu, jos se helpottaa, mutta päätin testata tätä ja olin oikein tyytyväinen valintaani.
Alkuun minun menussa oli savunauris-vuohenjuustokeittoa timjamiöljyllä. Keitto oli taivaallista! Olin aika yllättynyt, että keitto oli mun mielestä niin hyvää, koska normaalisti en pidä vuohenjuuston mausta. Söin keiton kuitenkin viimeiseen lusikalliseen asti ja olisin voinut vaikka nuolla lautasen, koska se oli niin maukasta.
Keitto oli todella iso alkupalaksi ja hieman jo pelkäsin jaksanko syödä sen jälkeen vielä pääruoan ja jälkiruoan.
Pääruokana menussa oli peuranfileetä, parmesanperunaa, karpalokastiketta ja palsternakka-piparjuuripyreetä. Kastike tasapainotti todella kivasti lihan riistaisuutta ja parmesanperuna oli todella hyvää. Pyree sopi myös mahtavasti tuohon.
En syö kovin usein riistaa, mutta tämä filee yllätti minut ja oli parempaa kuin ajattelin sen olevan. Liha oli todella mureaa ja suunnilleen suli suussa. Annoksessa olleet broccolinit oli muuten huikeita!
Ei oltu listan perusteella osattu oikein odottaa millaisia annokset ovat, mutta ne olivat kaikki huomattavasti parempi kuin ajateltiin.
Jälkiruokana menuun kuului mustikkatrifle, joka ei listan mukaan ollut gluteenitonta, mutta keittiö vaihtoi triflessä käytettävät keksit gluteenittomiin ja näin annos kävi myös minulle.
Olin pääruoan jäljiltä niin täynnä, että jälkkäriä en jaksanut syödä edes loppuun asti. Otin menun kaveriksi viinipaketin, jossa tuli jokaiseen ruokalajiin sopiva viini. Tämä oli helppo tapa kokeilla erilaisia viinejä, joita ei ehkä muuten tulisi tilattua ja viinit oikeasti sopivat ruokalajeihin kuin nakutettu.
menu mangalitza
Molemmat lapset valitsivat menu mangalitzan, jonka pääruokaa itsekin mietin aluksi.
Alkuruokana lapsilla oli lohiconfit, kukkakaalipyreetä ja pikkelöityjä kasviksia. Tämä oli meidän 7-vuotiaan lemppariannos, koska hän rakastaa lohta ja tämä lohiconfit oli todella mureaa.
12-vuotias kehui varsinkin kukkakaalipyreetä todella kovasti, joten annos oli molempien mieleen.
Pääruokana lapsilla oli mangalitzan eli villasian niskaa, savujuusto-perunagratiinia, tummaa sipulikastiketta, broccolinia ja paahdettua porkkanaa.
7-vuotias oli hieman ennakkoluuloinen ennen kuin uskalsi maistaa mangalitzan niskaa, mutta maistettuaan rakastui makuun täysin. Liha oli niin hyvää, että me Janin kanssa syötiin lasten lautaset tyhjäksi, kun he eivät itse jaksaneet. Ehkä jopa hieman harmitti, etten ollut ottanut itse tätä annosta, mutta toisaalta sain sitä kyllä tälläkin tavalla maistaa.
Jälkiruokana lasten menuihin kuului mustaherukkamoussea, vadelmamelbaa, kinuskikastiketta, tuoreita marjoja ja suklaata. Jälkiruoka näytti siltä kuin se olisi tullut Masterchef-keittiöstä ja lapset ihailivat varsinkin valkosuklaasta tehtyä puolipalloa lautasella pitkään ennen kuin alkoivat syödä.
Jälkiruoka oli kuulemma parasta mitä ovat koskaan maistaneet.
menu kuha
Jani valitsi menu kuhan. Alkuruokana menussa oli hanhenrintaa, luomukvinoaa, metsämarjabalsamicoa, savumajoneesia ja pikkelöityjä kasviksia.
Annos oli kaunis pöytään tullessaan ja se maistui erinomaiselta. Itse koin ehkä hieman annoskateutta, mutta oma keittoni oli niin hyvää, että se meni nopeasti ohi.
Pääruokana Janilla oli Bomban kuhaa, parmesanperunaa, sieni-pinaattipaistosta, voikastiketta ja rapua sekä paahdettua porkkanaa.
Meidät molemmat yllätti, että kala oli paneroitu, koska listassa sitä ei mainittu. Kala oli kuitenkin todella hyvää eikä yhtään liian kuivaa. Jani tykkäsi enemmän lasten perunoista kuin omassa annoksessaan olevasta, mutta minä taas ehkä enemmän tykkäsin juuri tuosta parmesanperunasta, jota minunkin annoksessa oli.
Janilla oli jälkiruokana porkkanakakkua, green caramel ja vaniljakastiketta. Jälkiruoka oli mainio, mutta oltiin kaikki jälkiruokien tullessa niin täynnä, että ilman menua ei välttämättä olisi Janin kanssa edes tilattu jälkiruokaa.
Ne olivat kuitenkin niin herkullisia, että jokainen meistä söi jälkiruokaa (tosin kaikki ei saanut tyhjennettyä lautasiaan kokonaan).
Bomban talon menut lasten kanssa oli yllättävä kokemus, koska minua hieman pelotti ensinnäkin se jaksavatko lapset istua ravintolassa nätisti koko ruokailun ajan ja toisekseen se, että tykkäävätkö he ruoasta ollenkaan.
Kaikki olivat kuitenkin oikein tyytyväisiä ruokaan ja 7-vuotiaan mielestä lohiconfit oli koko reissun paras ruoka.
Ravintolassa on lisäksi vegaaninen menu sekä Valamo menu, jonka olen syönyt aiemmin pr-matkalla. Kerron siitä lisää erillisessä postauksessa ja linkkaan sen tähän, kun olen sen julkaissut.
Bomban henkilökunta oli koko reissun ajan niin sydämellistä ja lämminhenkistä porukkaa, etten voi kuin suositella ravintolaillallista Bomban talolla. Iltaa olisi halutessaan voinut jatkaa vielä yläkerrasta löytyvässä oluttuvassa, mutta me ei niin tehty, koska meillä oli lapset mukana ja Jani ei juo alkoholia.
Varmasti käydään syömässä Bomban talolla uudelleenkin, kun ollaan liikkeellä siellä suunnalla.
Minkä menun sinä olisit valinnut?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN REISSUJA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Kymmenen vuotta
Kymmenen vuotta voi muuttaa elämän täysin.
18-vuotiaana olin raskaana ja on-off parisuhteessa ihmisen kanssa, joka kohteli minua kuin roskaa. Kun vihdoin päätin lähteä, tunsin olevani enemmän yksin kuin koskaan ja olin varma, etten ikinä enää löydä ketään.
Tasan 10 vuotta myöhemmin julkaisin Facebook-seinälläni kuvan, joka sisälsi tekstin
”It’s like boys are the Oscars and I’m Leonardo DiCaprio.”
Elettiin vuotta 2014 ja Leonardo DiCaprio oli ollut Oscar-ehdokkaana neljästi voittamatta kertaakaan. Edellisenä vuonna hän oli ollut ennakkosuosikki voittajaksi roolistaan leffassa The Wolf of Wall Street.
Ja minä olin ollut sinkkuna 10 vuotta. Joten siltä se tuntui, että miehet välttelivät minua kuin Oscarit Leonardo DiCapriota.
Sitten 26 päivää myöhemmin kaikki muuttui. Tapasin Janin meidän yhteisen ystävän kautta ja suunnilleen viikkoa myöhemmin jo asuttiin yhdessä.
Eilen vietettiin meidän 10. vuosipäivää. Enpä olisi 10 vuotta sitten uskonut, että tässä sitä ollaan naimisissa ja että meidän yhteinen lapsi on jo tokalla luokalla koulussa.
Hullua millä lailla 10 vuotta voi elämää muuttaa. Missähän sitä ollaan 10 vuoden päästä?
Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kymmenen vuotta on tuntunut todella lyhyeltä ajalta, mutta kun alkaa ajatella mitä kaikkea kymmenessä vuodessa on tapahtunut, on se sittenkin aika pitkä aika.
Mikä on paras juttu mitä sulle on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS: