En oo hetkeen kertonut ajantasaisia kuulumisia mun opiskeluista, jote nyt kerron kuinka mun opiskelut sujuu ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä.

Opiskelen siis lisäajalla kansainvälistä tradenomin tutkintoa (International Business, Bachelor of Business Administration). Lisäajalla oon siksi, että jätin opiskelut kesken ja olin jo silloin vähän jäljessä muita.

Mulla oli mun tutoropettajan kanssa palaveri just ennen hiihtoloman alkua, jossa käytiin vähän läpi kuinka mun opiskelut sujuu ammattikorkeakoulussa ja juteltiin myös henkisestä jaksamisesta ja siitä, että pitää olla ylpeä pienistäkin saavutuksista.

Mulla oli otettu tähän keväälle viisi kurssia, joiden lisäksi mun olisi tarkoitus aloitella opinnäytetyön tekemistä. Se on edelleen ajatuksen tasolla, en jotenkin tiedä mistä aloittaisin vaikka oon päättänytkin aiheen jo aikaa sitten.

Kolme tän kevään kursseista oli sellaisia, että voisin ihan ok varmaan päästä ne läpi, mutta kaksi kurssia tuntuu ihan hypervaikeilta ja tästä kerroinkin turoropettajalleni. Hän ehdotti, että ottaisin niiden tilalle kaksi muuta, ne korvaavaa kurssia, joiden avulla pääsisin ehkä hieman helpommalla. Nämä kaksi kurssia on molemmat matematiikkaa, joka ei oo mun vahva aine ollut oikein ikinä ja kun käyn vielä tutkintoa englanniksi, niin tämä vaikeuttaa aihetta entisestään.

Nyt oon siis ilmoittautunut korvaaville kursseille ja toisen pääsin jo aloittamaan. Kurssi käsittelee sijoittamista ja on kyllä huomattavasti kiinnostavampi aihekin kuin ne excel-taulukot, joita alkuperäisellä kurssilla kävimme läpi. Toinen kurssi on vasta kesällä ja siinä käydään läpi yrittäjän taloushallintoa. Itselleni tää on tosi mielenkiintoinen, koska haluaisin jossain vaiheessa tehdä yrittäjänä töitä sosiaalisen median kanavieni parissa ja siinä vaiheessa taloushallintaakin pitäisi osata.

Ruotsin kokeesta sain just ennen hiihtolomaa 3- (paras numero 5) ja olin siitä niin ylpeä, kun luulin, etten läpäisisi koetta ollenkaan. Tutoropettajanikin piti tärkeänä, että hyväksyn faktan, ettei mun oo tarkoituskaan saada kiitettäviä numeroita kaikesta vaan tärkeintä näin lisäajalla on suoriutua opinnoista. Ei kukaan niitä numeroita katso enää jälkikäteen.

Otin myös kolme suht helppoa valinnaista verkkokurssia sosiaalisen median markkinointiin liittyen ihan vaan varalta, koska opiskelen työttömyystuella ja mun opintojen edistymistä seurataan tarkkaan. Keväällä on pakko saada kasaan 25 opintopistettä tai en ole oikeutettu mun työttömyystukeen. Tiedän kuitenkin nyt saavani ne täyteen, koska minulla on varalla ne kolme kurssia, jotka voin suorittaa kesän loppuun mennessä omassa tahdissani.

Tällä viikolla koulussa oli henkilöstöhallintoon liittyvän kurssin intensiiviviikko, jossa meitä opetti meidän oman opettajan lisäksi kaksi opettajaa Alankomaista. Viikko olisi ollut tosi mielenkiintoinen, mutta mulla ei taas mennyt tälle kurssille osallistuminen niin kuin Strömsössä. Ihan aluksi mua hirvitti muiden kanssa työskentely.  Tämä on mun ongelma ollut aiemmin, kun on ollut tiedossa joku epämieluisa kurssi. Aiemmin oon vaan vältellyt paikalle menoa ja tämän takia mun opiskelut on venyneetkin niin pitkäksi. Nukuin huonosti, voin fyysisesti huonosti ja olin ihan paniikkikohtauksen partaalla tämän intensiiviviikon aloituksen vuoksi.

Oon kuitenkin tänä keväänä päättänyt, että teen kaikki epämieluisatkin tehtävät ja menen paikalle myös niille epämieluisille tunneille, koska mä haluan suorittaa tän tutkinnon loppuun. Mulla on ollut tosi epäonnistunut olo, kun en oo saanut tätä tehtyä aiemmin ja jotenkin on tuntunut, että muille opiskelu on ollut niin helppoa. Mullekin ehkä joku muu ala tai jonkun muun koulun tarjoama sama tutkinto olisi voinut olla parempi vaihtoehto, koska mun koulussa painotetaan todella paljon matemaattisia taitoja, jotka multa uupuu. Tätä epäonnistumisen tunnetta ei oo oikeesti yhtään helpottanut se, että mun mies on päässyt ”helposti” läpi jo ammattikorkeakoulun ja sai 5 opinnäytetyöstään ja nyt hän opiskelee jo ylemmässä amk:ssa. Olen suoraan sanottuna monesti tuntenut itseni liian tyhmäksi tuonne kouluun.

HR-kurssin intensiiviviikolle olisikin pitänyt olla tehtynä tehtävä, josta mä en ollut tietoinen ollenkaan ja paniikki iski siinä kurssilla istuessa. Kun opettaja sanoi maagiset sanat ”tälle intensiiviviikolle ei voi osallistua, jos tehtävä on tekemättä”, mä pakenin luokasta. Mä aloitin opiskelut myöhässä enkä päässyt kurssin ekalle kerralle paikalle. Mun opiskeluoikeus siis palautui niin, että menin kaikille kursseille vähän jälkijunassa. Olin siis vähän valmiiksi jo ulkona kurssiaikataulusta. Tätä ei auttanut se, että mun oli pakko osallistua ruotsin tunnille yhtä aikaa, kun tän HR-kurssin ainut Zoom-tunti olisi ollut. En siis kuullut siellä annettuja ohjeita ja tää tehtävä on annettu jommalla kummalla näistä tunneista, joille en päässyt paikalle. Moodlessa ei myöskään ollut tallennetta Zoom-tunnista eikä ohjeita tehtävien tekemisestä, joten en älynnyt kysyä mitä mun pitäisi tehdä.

Moodlessa oli kyllä ohje yhden tehtävän tekemiseen, jonka mä palautin, mutta tästä tehtävästä olisi ilmeisesti pitänyt tehdä myös jonkinlainen presentaatio ja ties mitä muuta, joista en ollut tietoinen.

Nyt mun täytyy siis keksiä kurssille vaihtoehto tai suorittaa se vasta ensi vuonna. Tämä tottakai pilaisi mun suunnitelmat jouluna valmistumisesta. Laitoin samantien mun tutoropettajalle viestiä asiasta ja ehdotin hänelle kahta itseopiskeltavaa kurssia tämän kurssin korvaajaksi. Onneksi kumpi vaan niistä sopi hänelle ja ilmoittauduinkin heti kesäkurssille, joten sain hengähtää helpotuksesta. Pysyn ehkä sittenkin aikataulussa.

Mä tiedän, että loistan markkinoinnin kursseissa ja nämä sosiaaliseen mediaan liittyvät kurssit esimerkiksi on mulle tosi helppoja, mutta sitten jotkut muut kurssit on tosi vaikeita. Varsinkin ne matemaattiset.

No, nyt on kuitenkin opiskelut taas ihan hyvällä mallilla, kun kolmea kurssia ei enää tarvitse stressata ja voin täysillä keskittyä näiden muiden läpi pääsemiseen. Koululla mulla on vaan kaksi kurssia, kaikki muut on verkossa.

Toivottavasti muillakin opiskelijoilla sujuu hyvin ja muistathan, jos et jaksa, niin koululta löytyy aina joku jolle jutella! Mä oon itse aiemmin käynyt kuraattorilla juttelemassa, kun työtaakka on tuntunut henkisesti liian suurelta ja oon nytkin pitänyt sen mahdollisuuden koko ajan itselleni avoinna.

Siinäpä pieni katsaus kuinka mun opiskelut ammattikorkeakoulussa sujuu tällä hetkellä. Palaan tunnelmiin taas pian.

Ootko sä opiskellut aikuisena?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA OPISKELUJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS 

LUE MYÖS: 

Aikuista opiskelijaa saattaa kohdata yksinäisyys

Opinnäytetyö aloitettu

Kouluun paluu ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä

Mä rakastan haaveilua. Siis sellaista kunnollista tulevaisuuden miettimistä ja vaikka haaveet ei ikinä toteutuisi, tykkään miettiä kaikkia ihania asioita mitä voi tapahtua. Siksi ajattelinkin kertoa teille mun kolme tulevaisuuden haavetta. 

Aiemmin enemmänkin stressasin kaikesta mitä voisi tapahtua, kun nyt oon yrittänyt jo monta vuotta kääntää sen niin, että haaveilen kaikesta mitä voisi tapahtua. Mieluummin ajattelen elämää odottaen niitä kivoja juttuja kuin peläten pahoja. 

OMA KOTI

Ihan ykköshaave on, että saadaan oma koti ostettua joskus lähitulevaisuudessa. Siihen voi mennä vähän aikaa tai kauan aikaa, mutta haaveilen meidän muuttavan tästä vuokra-asunnosta asuntoon, joka me itse omistetaan ja jota voidaan kutsua meidän omaksi. Tämä on oikeastaan meidän molempien yhteinen haave ja yritetään koko ajan liikkua sitä kohti pienin askelin. 

Mä haaveilen kodinhoitohuoneesta, isommasta keittiöstä ja tilasta, johon mahtuu kutsumaan paljon vieraita viettämään synttäreitä ja vaikka joulua. Ihan ykköstoive on kuitenkin tuo kodinhoitohuone, koska mä vihaan sitä, että meillä on olkkarissa KOKO AJAN pyykinkuivausteline pystyssä. 

Käyn tasaisin väliajoin Ikeassa haaveilemassa keittiöistä.

VALMISTUMINEN JA VAKITUINEN TYÖPAIKKA

Okei, tässä on kaksi asiaa, mutta mä lasken tämän yhdeksi, koska mä haluaisin vaihtaa alaa kaupan alalta markkinoinnin puolelle. Jos löytäisin täydellisen ja vakituisen työpaikan kaupan alalta, niin jäisin kyllä tällekin alalle, mutta haaveilen markkinnoinnin paikasta joko jossain yrityksessä tai siitä, että voisin tehdä töitä omien somekanavien parissa ihan oikeasti työkseni. 

Markkinoinnin paikkoihin hakemisessa ja niiden saamisessa auttais hurjasti tuo mun kansainvälinen tradenomin tutkinto, jota teen tällä hetkellä, joten haaveilen myös valmistumisesta. Opiskelu on aiheuttanut sen verran paljon vuosien varrella harmaita hiuksia, että haluaisin ihan jo siksikin pois koulusta. Ilman tutkintoa en kuitenkaan sieltä enää poistu. 

Jospa nämä haaveet olisi totta nopeammin kuin uskonkaan. 

HYVÄ TERVEYS

Aiemmin olisin kirjoittanut kolmanneksi haaveeksi vauvan, mutta viime vuotisen kohdunpoiston takia se ei ole enää mahdollista. Siksi kirjoitan tähän hyvä terveys. Mä haaveilen siitä, että oon elämäni aikana jo sairastellut tarpeeksi ja tämä riittää. Toivon, että pysytään terveenä ja saadaan elää sitä ihan tavallista ja tasaista elämää, josta välillä on voinut vain haaveilla. 

Tiedän, että tämä vaatii minulta myös ihan konkreettisia tekoja eli ruokavalion korjausta ja liikunnan lisäämistä. Ja näitä mä yritän parantaa päivittäin. 

Ihan tällaisia normaaleja asioita on siis nämä mun kolme tulevaisuuden haavetta tällä hetkellä. Parin vuoden päästä haaveet voi olla jo ihan toisenlaiset. 

Mistä asioista sä haaveilet? 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA HAAVEILUA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Saako syövästä parantunutta surettaa tai harmittaa?

Meidän häät olikin meidän ekana hääpäivänä

Treffiasu elokuulta