En halua nyt yleistää kaikista ryhmätöistä tätä, mutta mun kokemuksen mukaan ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa on jotain ihan hirveää. 

Oon vältellyt ryhmätöitä parhaani mukaan melkein koko amk-opiskeluni ajan. Ekana vuonna mulla oli tosi kiva luokka ja tehtiinkin monta ryhmätyötä, jotka sujuivat ihan hyvin. Silloin luokkani oli mukava ja ikäjakauma oli laaja. Sulauduin porukkaan helposti. 

Jäin opiskeluiden välissä ekan vuoden jälkeen äitiyslomalle ja kun palasin kouluun, oli suurin osa oman luokkani opiskelijoista jo melkein valmistuneet. Uuden luokkani kanssa en tuntenut kuuluvani porukkaan enkä tehnytkään oikein ryhmätöitä. Kunnes oli pakko. 

Viime keväänä tein ryhmätyön kolmen muun opiskelijan kanssa. Aika alussa yksi opiskelija jättäytyi ryhmätyöstä pois ja meitä jäi kolme. Meillä oli hieman kommunikaatio-ongelmaa, kun yksi opiskelijoista teki ryhmätyötä todella paljon itse kertomatta siitä meille ja sitten saimme jälkikäteen tästä syyt niskoillemme. En itse oikein missään vaiheessa ollut oikein kartalla mitä minun edes pitäisi tehdä. Saimme työn kuitenkin kunnialla tehtyä lopulta ja loppuvaiheessa työskentelykin onnistui ihan sujuvasti. 

No, tuli kesä ja kesäkurssi, jolla tietenkin oli pakollista tehdä ryhmätyötä. Tässä ryhmätyössä oli niin, että meidän piti joka ikinen viikko tavata etänä ja tehdä raportti. Tietenkin jouduin sellaiseen ryhmään, jossa oli lisäkseni vietnamilainen tyttö, joka ei osannut suomea ja suomalainen nainen, joka ei osannut englantia. Minä sitten toimin joka viikko sekä tulkkina että kirjurina. Sain lopulta paremman arvosanan kuin muut, koska olin tehnyt suurimman osan työstä itse. 

Nyt syksyllä minulla on 3 ryhmätyötä vaikka olen yrittänyt vältellä niitä kuin ruttoa! Ensimmäisessä kurssissa meitä on kuuden oppilaan ryhmä, joka  ei toimi yhdessä, ei sitten ollenkaan. Muut opiskelijat ovat minua huomattavasti nuorempia ja vaikka he ehkä ovatkin muuten hyviä koulussa, on tämän ryhmätyön tekeminen mennyt enemmänkin pelleilyksi. Minulle myös työnnettiin osio, josta en ymmärrä yhtään mitään ja vaikka olen sen moneen kertaan sanonut ääneen, ei minua kuunnella. Tärkeintä siis minulle tällä kurssilla on päästä edes kurssi läpi. 

Toisella kurssilla minulla on ihan mukava kolmen hengen ryhmä, mutta emme oikein osaa ilmeisesti työskennellä yhdessä, kun yhteistyö ei meinaa sujua. Ehkä se vielä siitä helpottuu. 

Kolmannella kurssilla olen kahden hengen ryhmässä toisen opiskelijan kanssa, josta en ole kuullut kahteen kuukauteen mitään ja palautus raportissa on ensi viikolla. Ilmeisesti hän odottaa minun tekevän kaiken työn yksin. Meinaan kyllä suoraan sanoa opettajille tehneeni kaiken työn ja ottaa myös siitä kunnian. 

Onneksi minulla on ammattikorkeakoulun viimeinen vuosi menossa, koska tuntuu että kanssaopiskelijat vain nuorenevat ja nuorenevat joka vuosi enkä enää tunne tuota omaksi paikakseni. Haluaisin mieluummin jo töihin. 

Nyt pitää vaan päästä kunnialla läpi nämä viimeiset viikot tänä syksynä ja syksyn kaikki kurssit, että pääsen keskittymään kevään viimeisiin kursseihin ja opinnäytetyöhön. 

NYT SE ON VIRALLISTA. Opinnäytetyö on aloitettu! 

Opiskelen ammattikorkeakoulussa tutkintonimikkeellä Degree Programme in International Business eli suomeksi sanottuna kansainvälistä tradenomin tutkintoa. Koko tutkinto käydään englanniksi, joka olikin minulla pääsyy hakea juuri tuolle koulutusalalle. Tämä tarkoittaa, että kirjoitan myös opinnäytetyön englanniksi.

Minulla on nyt viimeinen opiskeluvuosi menossa ja aloitin jo syyskuussa prosessin opinnäytetyön aloittamiseksi, kun meillä alkoi koulussa vapaaehtoinen THESIS WORKSHOP. Menin workshopiin hieman sillä mielellä, että no kuunnellaan nyt mitä siellä on opettajilla sanottavana enkä ajatellut aloittavani prosessia vielä silloin vaan ajattelin olevani enemmän kuuntelemassa miten prosessi ylipäätään aloitetaan.

Olin jo vuoden päivät pyöritellyt mielessäni jonkinlaista aiheen poikasta. Olen koko ajan halunnut suuntautua enemmän muodin puolelle ja varsinkin sen markkinointiin. Olen myös herännyt tässä muutaman vuoden aikana huomaamaan, ettei muotituotteiden markkinoinnissa yleensä käytetä pluskokoisia malleja tai yleensäkään suunnata markkinointia pluskokoisille tai edes kurvikkaammille naisia. Tottakai poikkeuksiakin löytyy, mutta valtaosa markkinoinnista tehdään ”normaaliin” muottiin kuuluville ihmisille.

Koska itse en kuulu siihen muottiin, en osaa samaistua mainoksiin ollenkaan. Enkä varmasti ole ainut tämän asian kanssa kamppaileva.

Meillä olikin ensimmäisessä workshopissa tehtävä, jossa jokaisen piti kirjoittaa oma idea ylös ja siitä lähtee miettimään sitä eteenpäin. Kirjoitin ylös ideani, kun suurin osa muista oppilaista vasta mietti kuumeisesti mihin kategoriaan he edes kuuluvat (markkinointi, taloushallinto, yms).

Kirjoitin paperiin LACK OF MARKETING FOR PLUS SIZED PEOPLE IN THE FASHION INDUSTRY Pluskokoisille markkinoinnin puute muotimaailmassa.

Olin varma, että kaksi opettajaa, jotka pitivät workshopia, lyttäävät ideani samantien ja minun täytyy alkaa miettiä uutta ideaa. Opettajani kuitenkin tuli kertomaan, että ideani on timanttia ja tästä on hyvä aloittaa, koska minulla on jo selvä suunta minne olen menossa.

Sain siis heti ensimmäisen workshopin jälkeen alkaa kirjoittaa opinnäytetyösuunnitelmaa, kun suurin osa muista vielä pallotteli ideoita keskenään. Workshopissa oli noin neljä muuta opiskelijaa, joilla oli selvä idea eli ei ihan hirvittävän montaa.

Kirjoitinkin suunnitelman jo syyskuun puolessa välissä ja laitoin sen eteenpäin opettajilleni. Sain suunnitelman läpi oikeastaan ensimmäisellä yrityksellä ja sain kuin sainkin opinnäytetyön ohjaajaksi itse valitsemani opettajan. Olin pyytänyt ohjaajakseni tarkoituksella suomenkielisen opettajan, että voin tarvittaessa kysyä apua opinnäytetyön kanssa suomeksi. Vaikka minusta onkin ihanaa opiskella englanniksi, on joskus avun pyytäminen helpompaa suomeksi.

Eilen tapasinkin opettajan kanssa opinnäytetyöhän liittyen ensimmäistä kertaa Zoomin välityksellä. Sain häneltä sekä hyvää että rakentavaa palautetta aiheestani ja muokkasimme sitä hieman, että kirjoitusprosessista tulee mielekäs eikä vain kuluttava. Rajasimme aihetta hieman ja teenkin opinnäytetyön nyt niin, että vertailen kahta eri aikakautta, ysäriä ja nykyhetkeä, toisiinsa ja selvitän kuinka pluskokoisille markkinointi on muuttunut ja kehittynyt ja mitä siinä on ollut taustalla.

Selvitysprosessista tulee varmasti hurjan mielenkiintoinen, koska 90-luvulla ei vielä ollut sosiaalista mediaa mullistamassa markkinointia ja nykyään kehopositiivisuuden aikana asiat on ihan erilailla kuin silloin.

Olen aika innoissani tästä projektista vaikka teenkin tämän yksin, ilman mitään yritystä opinnäytetyön taustalla tukijana. Teen myös työn kokonaan työpöytätyönä eli etsin tietoa netistä, kirjoista ja esimerkiksi lehtien arkistoista. Kuulemma saan käyttää myös Youtubea lähteenä, koska sieltä saatan löytää vanhoja mainoksia.

Suunnitelmana on kirjoittaa ja esitellä opinnäytetyö kevään aikana. Kirjoitustyön aloitan heti joululoman jälkeen. Työnnän prosessia hieman eteenpäin, koska olen menossa töihin kahdeksi kuukaudeksi ja luulen, että syksyn kahdeksan kurssia ja melkein täydet tunnit töissä kävisivät liian rankaksi, jos vielä työntäisin opinnäytetyön kirjoittamisen tähän samaan syssyyn.

Prosessi on kuitenkin nyt aloitettu eli opinnäytetyö on tuloillaan. En voi uskoa, että vihdoinkin alan olla siinä pisteessä, että teen niitä viimeisiä opintoja. Olin koko alkuajan opinnoista koko ajan niin väsynyt, ettei aivoni jaksaneet prosessoida kaikkea tietoa ja valmistuminen tuntui ihan mahdottomalta tavoitteelta. Nyt loppu alkaa kuitenkin häämöttää. Ensi vuonna tähän aikaan en ole enää opiskelija, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Oletko sinä kirjoittanut opinnäytetyön ammattikorkeakoulussa?
jos olet, olisiko vinkkejä? 

LUE MYÖS:

Pääsin kouluun! 

TERVETULOA SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/CF5BA1Hh3s5/?utm_source=ig_web_copy_link