Kerroin täällä aiemmin, että hain töitä ja työhaastattelusta jäi hyvä fiilis. Työhaastattelussa minulle kerrottiin, että he ilmoittelevat valitulle ja myös muille hakijoille seuraavalla viikolla kuinka hakuprosessissa kävi.

Tämän viikon maanantaina, eli tasan viikko työhaastattelun jälkeen, sain soiton, että hakemaani paikkaan oli valittu joku muu.

Voin sanoa, että juuri silloin ja nyt fiilis ei ole niin hyvä. Tuntuu, etten ikinä pääse minnekään töihin ja usko omiin taitoihin on aika loppu.

Ei ole mitenkään erikoisen motivoivaa, että mihin vain haet niin ikinä ei nappaa.

Millaista työtä haluaisin tehdä?

Aiempaa työkokemusta minulla on kaupan alalta rutkasti, mutta olen jo mielestäni istunut ihan tarpeeksi ruokakaupan kassan takana ja haluaisin jo tehdä jotain muuta. Ehkä olen liian valikoiva työpaikkojen suhteen, koska työtähän kaikki työ on, mutta olen omasta mielestäni jo kasvanut ulos siitä kassamyyjän työstä.

Olen ollut nyt kahtena joulun alusena töissä Designkavereiden Iloisessa Joulukaupassa ja se on ollut työ, josta olen tykännyt ihan valtavasti. Siinäkin olen kaupassa töissä, mutta on ihan eri meininki olla töissä myymälässä, jossa teet ihan kaikkea kuin istua 8 tuntia putkeen kaupan kassan takana.

Rakastin myymälässä sitä, että joka päivä oli erilainen, mutta silti jollain tavalla sielläkin oli ne omat rutiinit. Sain avata ja sulkea myymälän yksin ja meillä oli ihan huikea työporukka. Jokainen sai olla oma itsensä eikä kukaan tuominnut ketään. Ja parasta oli, että myymälässä myytiin suomalaisten merkkien tuotteita, joten niitä oli helppo suositella asiakkaille.

Sellaista työtä tekisin mielelläni lisää. Olen hakenut useampaan eri myymälään myyjäksi, mutta yleensä en edes pääse haastatteluun vaikka minulla on kaupan alalta yli 10 vuoden työkokemus. Välilä tuntuu, että siinä tökkii se, että olen TESin korkeimmalla tasolla eli olen kaupalle aika kallis työntekijä. Yhdessä työhaastattelussa kahden minua huomattavasti vanhemman naishaastattelijan mielestä myymälätyölle ylivoimainen este oli, että minulla on lapsia (eihän se saisi olla, mutta sen huomasi heidän puheistaan selvästi ja myöhemmin huomasin, että sinne oli palkattu joku todella nuori).

Ruokakaupan kassalle hakemisessa tökkii myös työajat. Erikoismyymälät kun menevät yleensä ihan ajoissa kiinni, mutta ruokakaupassa saattaa olla pahimmillaan 24/7 aukioloajat. Haluaisin inhimilliset työajat.

Toisaalta olisi ihanaa vaihtaa kokonaan alaa ja päästä töihin jonnekin markkinointipuolelle. Sinne yritän hakeutua heti, kun valmistun, mutta yleensä niihin paikkoihin on niin kova kilpailu, että voi mennä tovi työllistyä.

Mitä työtä sitten hain?

Hain työtä SPR:n Kontin Kuopion myymälästä. Sinne haettiin työnohjaajaa, joka olisi työskennellyt myymälässä ohjaten työvoimatoimistosta tulevia pitkäaikaistyöttömiä. SPR:n Konttihan työllistää pitkäiaikaistyöttömiä ja sen takia siellä vaihtuu työntekijät aika tiuhaan tahtiin. Vain työnohjaajat ja heidän esimiehensä ovat ne, jotka pysyvät samoina. Tämä kyseinen työsuhde olisi ollut määräaikainen ja kestänyt syyskuulle.

Työhaastattelija soitti minulle maanantaina ja kertoi, että paikkaan oli valitettavasti valittu joku muu. Olin hänen mukaansa ollut hyvin vahva kakkonen, koska minulla oli niin vahva työkokemus, mutta tällä toisella hakijalla oli kokemusta työttömien kanssa työskentelystä ja minulla ei. Hän kehui myös positiivista asennettani ja energiaani.

Siltikin minulle tuli sen puhelun jälkeen suoraan sanottuna aika huono fiilis. Kaikissa työpaikkailmoituksissa painotetaan aina sitä aiemman työkokemuksen tärkeyttä, mutta kuinka koskaan voi saada aiempaa työkokemusta, jos minnekään ei pääse töihin ilman sitä?

Tästä työstä olisin saanut jonkinlaista ohjauskokemusta, jonka olisi voinut laskea esimieskokemukseksi, kun hakee taas seuraavaan paikkaan. Nyt olen kuitenkin taas tyhjän päällä eikä minulla ole tiedossa töitä. Olen kyllä hakenut useampaankin paikkaan, mutta koska ne molemmat olivat aiempaa kokemusta vaativia, en usko pääseväni edes haastatteluun.

Motivaatio työnhaun suhteen on tällä hetkellä aika matalalla ja siksi olenkin nyt päättänyt, että hoidan ensin koulun loppuun ja keskityn blogini ylläpitämiseen. Eihön sitä koskaan tiedä, jos se vaikka kelpaisi jonnekin someammattiin pohjaksi.

Nyt yritän vain nousta itsesäälistä ja uskoa taas omiin taitoihini. Se usko omaan tekemiseen tuntuu olevan aikamoinen valttikortti työhaastattelussa. Sen huomasin viimeksi haastattelusta pois lähtiessäni.

Teetkö sinä sellaista työtä, jota rakastat?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Tänään olleesta työhaastattelusta jäi todella hyvä fiilis.

Hain paikkaa, johon oikeasti haluaisin ja se hyödyttäisi minua myös urallani jatkossa. Työ kestäisi vain alkusyksyyn, mutta se ei minua haittaa.

Tänään oli sitten haastattelun aika ja jännitin sitä superpaljon, en edes nukkunut yöllä kunnolla. Yleensä jännitän asioita vasta siinä hetkessä, mutta nyt minusta tuntui kutkuttavalta ajatus työhaastattelusta.

Olin viimeksi käynyt haastateltavana pari vuotta sitten, kun hain yhteen liikkeeseen töihin ja siellä oli haastattelijana kaksi minua vanhempaa naista, jotka eivät voineet käsittää kuinka voisin tehdä töitä, koska minulla on kolme lasta. Emme oikeastaan puhuneet haastattelussa minun työkokemuksestani tai siitä, että olisin ollut työhön täysin pätevä vaan haastattelu meni heidän kauhistellessa sitä, että olisinko oikeasti valmis olemaan töissä enkä lasten kanssa kotona. He olivat myös sitä mieltä, etten voi millään olla töissä ja Jani lasten kanssa kotona, jos he sairastavat.

Sitä ennen olin ollut työhaastattelussa kymmenen vuotta aiemmin, kun hain Citymarketiin töihin ja pääsinkin sinne. Pop upiin nimittäin en ihan oikeita reittejä edes hakenut, kun heiltä lähti hieman viime tipassa pois yksi työntekijä ja minulle laitettiin viestiä, että olenko vielä kiinnostunut tulemaan. Eli työhaastattelu oli vain pieni puhelu enkä kerennyt sitä sen kummemmin jännittää.

Tänään haastattelija oli todella mukava ja sai jännitykseni laantumaan heti, kun menin sisään. Haastattelutilanne tuntui luontevalta ja minulla oli koko ajan olo, että minun kykyihini luotetaan. Se sai myös itsevarmuuteni nousemaan omasta osaamisestani. Koska sehän työhaastattelussa on hankalalinta. Uskoa siihen omaan osaamiseen ja oikeasti kehua itseään.

Miksi on niin vaikeaa kehua itseään vaikka tietää olevansa jossain asiassa hyvä?

Minä esimerkiksi tiedän, että vahvuuksini kuuluu asiakaspalvelu ja sosiaalisuus, mutta usein en osaa kehua itseäni tarpeeksi. Tänään kuitenkin menin haastatteluun omana itsenäni ja päätin sen olevan tarpeeksi.

Nyt siis vaan sormet ja varpaat ristiin, että haastattelu meni oikeasti niin hyvin, että saan paikan! Työhaastattelusta jäi niin hyvä fiilis, että se kantaa koko loppupäivän. 

Osaatko sinä kehua itseäsi?

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA