Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana
0Tänään minulla tulee täyteen ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana.
Blogini on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, mutta julkisesti olen siitä ihmisille puhunut vasta kuusi vuotta. Aluksi kirjoitin sitä henkilökohtaisena päiväkirjana eikä sitä lukenut kukaan muu.
Pikkuhiljaa aloin uskaltautua kertomaan blogista muutamille ihmisille ja sain heiltä hyvää palautetta. Silloin blogit olivat vielä aika uusi juttu, joten ehkä itsekin sen takia vierastin asiasta muille kertomista.
Viviaa odottaessani uskaltauduin hakemaan Vauva-lehden blogiyhteisöön. Viihdyin siellä pari vuotta, jonka jälkeen vaihdoin blogiyhteisöä Kaksplussalle. Missään vaiheessa lukijoita ei ollut niin paljon, että olisin päässyt sopimusbloggaajaksi.
Vaihdoin Kaksplussalta parin vuoden jälkeen itsenäiseksi bloggaajaksi, mutta aika pian aloin kaipaamaan sitä yhteisöllisyyttä, joita blogiyhteisöt ja portaalit tarjoavat. Ei ole mitään niin ihanaa kuin se tuki, jota muilta bloggaajilta saa.
Kävin vuoden 2020 keväällä Vaikuttajamedian Intensiivikurssin, joka kesti viisi kuukautta. Sinä aikana Vaikuttajamedia tuli niin tutuksi, että se alkoi tuntua oikein sopivalta blogikodilta. Ajattelin ensin kuitenkin, ettei minun pientä blogiani kuitenkaan hyväksyttäisi joukkoon. En siis heti uskaltanut kysyä olisiko blogin muutto Vaikuttajamedialle mahdollista.
Intensiivikurssin loppua kohden aloin kuitenkin saada enemmän itseluottamusta tekemiseeni ja kysyin asiasta. Minut ja blogini otettiin avosylin vastaan.
Ensimmäinen postaukseni Vaikuttajamedialla ilmestyi tasan vuosi sitten.
Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana on ollut todella opettavainen ja antoisa. Olen huomannut, että osaan tuottaa laadukasta sisältöä, jota ihmiset oikeasti tulevat lukemaan ja joka kiinnostaa lukijoita.
Olen saanut uusia ystäviä tai ainakin blogituttuja. Vuoden aikana olen kirjoittanut enemmän ja vähemmän, mutta viimeisen kevään aikana olen oikeasti alkanut uskoa vielä enemmän omaan tekemiseeni. Olen löytänyt ihan uudenlaisen inspiraation ja esimerkiksi huhtikuun ja toukokuun aikana julkaisin postauksia joka ikinen päivä, välillä jopa useamman kerran päivässä.
En usko, että olisin löytänyt tälläista uskoa omaan tekemiseeni missään muualla. Vaikuttajamedialla kaikki bloggaajat kannustavat ihanasti toisiaan koko ajan ja vaikka kaikki asumme ihan eri puolilla Suomea, olemme silti hyvin tiivis yhteisö.
Toivotaan, että pian pääsisimme taas tapaamaan ihan kasvotusten.
Ensimmäinen vuosi Vaikuttajamedian bloggaajana on nyt ohi ja toivon, että blogillani on vielä monia vuosia tai jopa vuosikymmeniä edessä. Blogista on tullut itselleni niin rakas harrastus, joka voi jopa mahdollisesti kasvaa työksi, että en halua luopua siitä vielä aikoihin -jos koskaan.
mitä kautta sinä löysit blogiini?
LUE MYÖS:
KUKA MINÄ OLEN? ELI ESITTELY MINUSTA
ONNEA ON OLLA VAIKUTTAJAMEDIAN BLOGGAAJA
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Minulla oli tänään työhaastattelu
Minulla oli tänään työhaastattelu puhelimitse.
Hain viime viikolla markkinointiin liittyvää työpaikkaa. Tiedän, ettei minulla ole paikkaan tarpeeksi koulutusta eikä tarpeeksi työkokemusta, mutta päätin hakea paikkaa silti. Hakemalla ei häviä mitään ja eihän sitä koskaan voi saada uusia kokemuksia, jos aina pelkää hakea uusiin paikkoihin.
Rekrytointi työpaikkaan tehdään henkilöstöfirman kautta. Minulle soitti maanantaina eli toissapäivänä joku tuolta henkilöstöfirmasta ja kyseli vähän hakemukseen tarkennuksia. Hän sitten halusi sopia oikean haastattelupäivän ja sovittiin, että hän soittaa keskiviikkona aamulla eli tänään. Työhaastattelu oli heille helpoin hoitaa puhelimitse.
Tämä kyseinen henkilö oli sitten joutunutkin yllättäen palaveriin ja minulle soitti joku muu sieltä. Hän kyseli aiempaa työkokemusta ja minun sisällöntuotantokokemusta. Työnantajalle oli tärkeää löytää paikkaan joku jollaon aiempaa kokemusta sisällöntuotannosta. Kerroin avoimesti blogistani ja siitä, että olen kasvatellut kanavia hitaasti mutta varmasti varsinkin tänä keväänä.
Tämä kertoi haastattelijalle paljon kokemuksestani, koska kyllähän minä osaan tuottaa laadukasta sisältöä somekanaviin. Työnkuvaan kuuluisi kuitenkin huomattavasti paljon muutakin ja sellaisia tehtäviä, joiden hoitamisesta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta.
Kerroin kuitenkin koko ajan avoimesti, ettei minulla ole kokemusta kuin kaupan alalta ja haluaisin kovasti vaihtaa alaa, kun kuitenkin kohta olen tradenomiksi valmistumassa. Kerroin myös olevani valmis koulututtautumaan lisää tarpeen niin vaatiessa.
Haastattelija oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoi itsekin, että joskus on kyllä vaikea työllistyä, jos ei sitä jalkaa saa ensin oven väliin. Koska miten sitä vaadittavaa kokemusta voi saada muutenkaan kuin töitä tekemällä?
Olen kyllä tässä jo miettinyt, että jos en millään työllisty valmistuttuani niin ehkä sitten mietin vaikka jotain avoimen yliopiston kursseja aikani kuluksi. Aion myös panostaa entistä enemmän aikaa tähän omaan sosiaaliseen mediaan eli blogiin ja Instagramiin, jos ne alkaisivat sitten vaikka poikia töitäkin jossain vaiheessa.
Haastattelija lupasi laittaa hakemukseni vielä työnantajalle arvioitavaksi ja he sitten päättäävät haluavatko ottaa minut vielä uudelle haastattelukierrokselle.
Itse en usko pääseväni seuraavalle kierrokselle paitsi jos heitä kiinnostaa pieni palkkapyyntöni eikä heillä ole paremmin tehtävään sopivia hakijoita. Markkinoinnin työpaikoista on kuitenkin niin hirvittävän suuri kilpailu, etten usko saavani tätä paikkaa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen haastattelu ja kirjoitettu hakemus vie minua lähemmäs sitä oikeaa, juuri minulle tarkoitettua työpaikkaa. Kyllä se sieltä vielä joskus löytyy!
Tiedän, että vuosiluokaltani jo valmistuneetkaan kaikki eivät ole työllistyneet, joten olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että tämä työnhakuprosessi tulee olemaan aika pitkä.
Työhaastattelusta jäi kuitenkin hyvä mieli, koska tämä haastattelija oli todella mukava ja lupasi tallentaa hakemukseni, jos heille tulee toimeksianto jostain muusta sopivasta paikasta. Tunsin siis, että olin jäänyt mieleen.
Minulla on kuitenkin oikeasti hyvä tilanne siihen nähden, että Jani on töissä ja Vivialla on päivähoitopaikka eli voin oikeasti tehdä blogia tavoitteellisestikin ja ihan työnä, jos jään työttömäksi. Pärjäämme Janin palkalla vaikka joutuisin jäämään työttömyyspäivärahalle ja työttömyyspäiväraha on vielä kaiken lisäksi isompi kuin tämän hetken opintotukeni.
Jos sitten sattuisinkin saamaan nopealla aikataululla töitä jostain, olisi Vivialla kuitenkin jo päiväkotipaikka valmiina eli voisin ottaa työn hyvin vastaan. Sovin jo Vivian päiväkodinjohtajan kanssa, että pienennämme syksyllä tunteja, jos jään kotiin ja sitten taas tarpeen mukaan suurennamme.
Oon myös ilmoittautunut muutamiin tosi mielenkiintoisiin koulutuksiin someen liittyen kesälle ja syksylle, joten nekin pitää kiireisenä. Vaikka ei töitä heti löytyisikään niin pidän itseni kyllä aktiivisena.
Ja haen aktiivisesti koko ajan töitä. Vaikka minulla on kaupan alalta vahva osaaminen, en siltikään ole kovinkaan montaa kaupan alan paikkaa hakenut. Haluaisin työllistyä eri tehtäviin ja niitä kohti yritän kurottaa.
Tänään minulla oli siis työhaastattelu ja se meni ihan hyvin, mutta en odota saavani juuri tätä työpaikkaa. Toivon kuitenkin puhelun poikivan jatkossa jonkin muun paikan.
Nautitko sinä sun työpaikasta?
LUE MYÖS:
ENTÄ JOS EN SAAKAAN VALMISTUTTUANI TÖITÄ?
TYÖHAASTATTELUSTA JÄI HYVÄ FIILIS
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA