Muistatteko, kun kerroin keväällä käyneeni papakokeessa, koska sain kutsun joukkoseulontaan. Vastauksena papa-kokeen joukkoseulonnasta tuli kutsu seurantaan puolen vuoden kuluttua, koska laboratoriotutkimuksissa oli jotain muutoksia havaittavissa.

Silloin kaikki yrittivät rauhoitella mua, että luultavasti tuo on sellainen muutos, joka häviää nopeasti ja ei ole millään lailla hälyttävä, koska seuranta-aika on noin pitkä.

Nyt sitten puoli vuotta kului ja kävin seurantakäynnillä.

Erikoista seulonnan vastauksessa oli se, että papa-kokeen seurantaan käskettiin mennä puolen vuoden kuluttua, mutta siinä ei ollenkaan ohjattu, että minne. Soitin sitten sinne terveyskeskuksen paikkaan, jossa olin käynyt alkuperäisessä kokeessa ja sieltä ohjattiin omaan terveyskeskukseen. Tästä ei siis löytynyt ohjetta myöskään kaupungin sivuilta, joka oli vähän kummallista ja josta annoinkin terveyskeskukseen palautetta.

Sain sitten ajan papa-kokeen seurantaan syyskuun alkuun. Hoitaja soitti ensin ja kyseli onko ollut oireita tai esimerkiksi outoja vuotoja. Kerroin rehellisesti, että olin kärsinyt hieman juilivista alavatsakivuista, mutta en ollut varma johtuuko tämä jostain muusta, koska vatsanikin oli toiminut hieman huonosti koko kesän. Kerroin myös, että olin ollut hieman ihmeissäni, koska kuukautiseni olivat olleet aika epäsäännölliset jonkin aikaa. Niissä oli esimerkiksi kesällä melkein kolmen kuukauden tauko, joka on minulle hyvin epätavallista. Toisaalta tämä kuitenkin voi johtua myös käytössäni olevasta Mirena-kierukasta.

Hoitajan luona käydessäni kerroin näistä samoista asioista ja juteltiin muutenkin voinnistani. Hoitaja otti myös papa-kokeen ja kerroin siinä samalla, että minulla on ollut myös hieman kipuja alapäässä. Tuntemus oli sellainen kuin limakalvot olisivat todella tulehtuneet. Ankannokka nimittäin sattui todella paljon, joka oli minulle uusi tuntemus. Normaalisti papa-kokeen ottaminen tuntuu hieman inhottavalta, mutta ei todellakaan satu.

Tämä sai minut aika huolestuneeksi ja hoitaja mua rauhoittelikin siinä käynnillä todella paljon sillä, että yleensä tämänlaisen seurannan vastaus tulee puhtaana takaisin. Hänen mukaansa olisi voinut esimerkiksi olla mahdollista, että olin vain käynyt papa-kokeessa väärään aikaan ja muutos johtui vain hormoneista.

Vastauksesta sovimme, että saan tekstarin hoitajalta, jos vastaus on puhdas ja muussa tapauksessa hän soittaa. Vastauksessa menisi noin 1-2 viikkoa.

Olin koko ajan varma, ettei se vastaus tule puhtaana takaisin, koska minulla on vain ollut sellainen olo. Tuntemukset omassa kehossa eivät ole tuntuneet omilta tai normaaleilta eikä se ole johtunut vain paniikista, että kokeessa olisi jotain outoa.

Huomasin viikko hoitajalla käymisen jälkeen, että omaan kantaan oli ilmestynyt lääkärin teksti laboratoriotuloksista. Luin tekstin ja hieman saatoin kyynelehtiäkin yksin kylppärin lattialla, koska tulos ei ollut puhdas vaan muutos oli muuttunut huonompaan suuntaan. Nyt epäiltiin ehkä jopa kohdunkaulan syövän esiastetta (tämä siksi ehkä, koska laboratorio oli laittanut tämän kysymysmerkillä).

Sainkin sitten puhelun hoitajalta, joka ei kuitenkaan nähnyt laboratorion vastauksia vaan pelkästään, että lääkäri oli kirjoittanut minulle lähetteen KYSin naisten polille.

KYSistä aika tutkimukseen tulikin nopeasti, heti seuraavana päivänä. Hieman outoa siinä kuitenkin oli, että lähettävä lääkäri oli ollut sitä mieltä, että minun tulisi päästä hoitoon 8-30 päivän sisällä ja KYSin mielestä taas ajanvaraus oli ihan hyvä vasta kolmen kuukauden kuluttua. Sain siis ajan vasta joulukuulle.

Pahinta tässä oli kuitenkin, että missään vaiheessa ei minuun ollut mistään taholta yhteydessä lääkäri, joka olisi osannut selittää mistä asiassa on kyse vaan aina soitti joku hoitaja, joka ei nähnyt lääkärin tekstejä.

Eli pahinta on epätietoisuus, jossa joutuu elämään vielä vähintään joulukuulle asti. Aika on joulukuun puolessa välissä, joten luultavasti vastaus ei ehdi takaisin edes vielä jouluksi.

Yritän kuitenkin nyt kääntää tämän asian omassa päässäni positiiviseksi ja olla vain hyvilläni, että muutokset löydettiin ajoissa ja ne hoidetaan, jolloin hoitoennuste on huomattavasti parempi kuin silloin, jos niitä ei olisi huomattu eikä hoidettaisi millään tavalla. En kuitenkaan osaa olla stressaamatta asiaa, joten se on tuolla ajatusten taustalla koko ajan vaikka asiaa yrittääkin olla ajattelematta.

Onneksi marras- ja joulukuussa olen töissä niin ei luultavasti ole aikaa ajatella asiaa ja silloin olen myös stressaamatta sitä liikaa.

Oletko sinä saanut papa-kokeen tuloksista seurantakutsun?

LUE MYÖS: 

Sain papa-kokeen tulokset

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/CT0EUABg-l5/?utm_source=ig_web_copy_link

Olen synnyttänyt kahdesti. Ensimmäisen kerran 18-vuotiaana ja toisen kerran 30-vuotiaana. Ensimmäinen synnytys tapahtui rv 40+0 ja toinen rv 37+0. Kummastakaan synnytyksestä en ole kirjoittanut synnytyskertomuksia blogiin.

Ensimmäisen synnytyksen aikaan minulla ei ollut blogia enkä pitänyt päiväkirjaa. Muistikuvieni mukaan synnytys meni hyvin, suurin osa oli vain odottelua ja ponnistusvaihe oli lyhyt. Synnytyksen jälkeen pyörryin kylpyhuoneen lattialle. Tukihenkilönäni minulla oli äitini. Sairaalaan mennessä pääsin suoraan synnytyssaliin ja olin siellä siihen asti, että siirryimme vauvan kanssa osastolle.

Ensimmäisen lapsen synnytyksestä en ole kirjoittanut blogiin, koska se ei ole tuntunut luontevalta enää siinä vaiheessa, kun syntynyt lapsi on ollut jo koulussa. En myöskään enää luota muistikuviini, koska synnytyksestä on niin pitkä aika. Viralliset paperit minulla on edelleen tallessa, joten synnytyksen kulusta minulla on oikeastaan vain ne todisteena.

Toisesta synnytyksestä en ole kirjoittanut vaikka paljon raskautta ja vauva-aikaa avasinkin blogin puolella. Synnytys ei mennyt niin kuin odotin, joten olin ehkä hieman pettynyt synnytyksen jälkeen enkä halunnut muistella sitä kovinkaan paljon. Olen myös aika varma, että muistini tekee minulle taas temppuja, koska olin aika kovasti lääkitty synnytyksen edetessä. En myöskään päässyt vauvan kanssa ihokontaktiin synnytyksen jälkeen kuin hetkeksi. Jouduin kaavintaan heti synnytyksen jälkeen, kun istukka ei tullut kokonaan ulos ja näin vauvan uudelleen vasta herättyäni nukutuksesta. Tuolloin Jani oli mukana ja jäi vauvan kanssa siihen ihanaan vauvakuplaan. Luulen kuitenkin, että Janiakin jännitti koko synnytys ja se kaavinta niin kovasti, ettei hänkään muista synnytyksen kulkua kovin hyvin.

Olen onnellinen, että koneelle kirjataan melkeinpä kaikki ja itse pääsee synnytyksen jälkeen lukemaan mitä kaikkea siellä salissa onkaan tapahtunut. En kuitenkaan itse aktiivisesti lue muiden synnytystarinoita blogeista tai Instagramista, joten senkään takia omista synnytyksistäni kirjoittaminen ei ehkä ole tuntunut luontevalta.

Tämäkään ei ole synnytyskertomus ja olen pahoillani, jos joku tuli sitä täältä etsimään.

Luetko sinä mielelläsi synnytyskertomuksia
muiden sosiaalisen median kanavilta?

LUE MYÖS: 

4 VUOTTA SITTEN MINULLA OLI LASKETTU AIKA

KAUNIS PIENI IHMINEN

MIKSI HANKIN LAPSEN YKSIN 18-VUOTIAANA? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA