Maitoallergian löytyminen on muuttanut mun elämän
0Mulla löydettiin viime vuonna maitoallergia -tai ainakin suuri yliherkkyys sille ja jätin lehmänmaidon kokonaan pois mun ruokavaliosta. Oon ollut kokonaan ilman maitoa nyt reilun vuoden ja voin suoraan sanoa, että maitoallergian löytyminen on muuttanut mun elämän.
Aiemmin luulin, että mulla oli vaan laktoosi-intoleranssi ja söin maitotuotteita päivittäin. Kärsin koko ajan pahenevista vatsakivuista, jatkuvasta ripulista ja pahoista iho-oireista. Aina oli pakko tietää, että lähellä on vessa, että selvisin elämästä. Myymälätyö tuntui miltei mahdottomalta, koska entä jos vessahätä iski just kun olin myymälässä yksin.
Mua myös turvotti ihan koko ajan. Kaikki vaatteet oli pakko olla mahdollisimman löysiä, ettei mikään puristanut tai ahdistanut. Jos vatsaa painoi jokin pitkään, tiesi se vessareissua. Varsinkin housuja oli tästä syystä vaikea löytää ja usein pidinkin vaan sukkahousuja ja hametta.
Kun jätin maidon pois ja olin oikeasti täysin ilman sitä monta kuukautta, turvotus katosi. On todella harvinaista, että mua nykyään enää turvottaa ja vatsakin toimii aivan normaalisti. Enää ei tarvitse pelätä lenkille lähtöä, kun kestän tunteja ilman vessaan pääsyä eikä tarvitse miettiä missä lähin vessa on.
Myös iho-oireet helpotti. Edelleen mulla on atooppinen iho, mutta tämä on ensimmäinen talvi, kun mun sormet ja kädet ei oo ihottuman peitossa. Kärsin vuosia inhottavasta käsien ihottumasta, jossa sormiin nousi vesikelloja ja ne vasta kipeitä olivatkin, kun ne puhkesivat. Iho kutisi koko ajan ja yritin rasvata sitä vaikka millä saamatta ihottumaa pois. Kävin näyttämässä ihottumaa myös lääkärissä, mutta sieltäkään en apua siihen saanut.
Nyt ihottuma on kuitenkin käsistä poissa ja en voisi olla onnellisempi. Edelleen mulla on kuivat kädet, mutta ne on vaan kuivat, eivät kutise eikä niihin nouse vesikelloja. Atopiasta en koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa on huomattavasti helpompaa elää kuin kipeästi kutisevan ihottuman.
Mun elämänlaatu on noussut moninkertaiseksi, kun oon päässyt vatsavaivoista eroon ja olen onnellinen siitä. Nyt jaksan jo miettiä liikuntaharrastuksen aloittamista, koska elämä ei ole ainaista vessassa istumista. Suolisto oli niin huonossa jamassa aiemmin, että minusta tuntui sitlä kuin joku olisi imenyt minut aina ihan kuiviin energian suhteen. Olin koko ajan todella väsynyt ja energiatasot oli tosi alhaiset.
Ja hei, jotain suoliston kunnosta taitaa kertoa sekin, että vuosia todella huonona ollut ferritiini on vihdoin lähtenyt nousuun, koska rauta on alkanut imeytyä nyt ihan normiruoastakin! Otin jo rautalisän käyttöön, mutta aiemmin edes rautalisästä ei ollut mitään hyötyä.
Kuulemma maitoallergia on tosi harvinainen aikuisilla, mutta mä luulen kärsineeni siitä koko ikäni tietämättä sen olemassaolosta.
Onko sulla joku allergia?
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA.
LUE MYÖS:
Tänään on maailman syöpäpäivä
Tänään on maailman syöpäpäivä. Mun omasta syöpädiagnoosista on neljä vuotta aikaa.
Vaikka neljä vuotta on jo kulunut enkä enää ajattele kohdunkaulan syöpää päivittäin, palaa ajatus mieleen joka ikinen kerta, kun mulla on jotain outoja oireita.
Onkohan tämä sittenkin syöpää?
Huomaan ajattelevani jokaisesta oireesta herkästi, onko mulla syöpä. Mun kohdunkaulan syöpä löydettiin ajoissa ja saatiin kaikki pois jo ennen kohdunpoistoa, joten mulle on sanottu, ettei lääkäritkään odota syövän missään vaiheessa palaavan takaisin. Silti en osaa olla ajattelematta…
Entä jos syöpä palaakin?
Loppukesästä mulla oli nivusessa inhottava paise, joka ei millään lähtenyt pois ja lopulta sitten soitin syöpähoitajalle, että pitäisikö sitä tulla näyttämään heille vai mennä terveyskeskukseen. Koska mun viiden vuoden seuranta-aika ei ole vielä täynnä, he halusivat minun tulevan näytille. Paise leikattiin pois ja näyte siitä lähetettiin tutkittavaksi, mutta siinä ei onneksi ollut mitään poikkeavaa. Samalla otettiin papa-koe, koska oon ollut pitkän aikaa jo pelkässä puhelinseurannassa ja sekin tuli takaisin puhtaana. Lääkäri kertoi tässäkin vaiheessa, että he ovat oikein positiivisilla mielin siitä, että mun syövällä olisi minimaalinen uusiutumisriski.
Eihän sitä kuitenkaan voi koskaan tietää, koska syöpä on aika arvaamaton.
Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja nauttia joka hetkestä, koska kun syöpä oli poissa, tuntui kuin olisin saanut uuden alun elämälle. Teen juttuja, joista nautin, matkustelen ja nautin elämästä. Ja teen lasten kanssa kivoja juttuja yhdessä, koska lapsuus on ohi muutamassa hetkessä.
Tänään juhlin sitä, että oon edelleen syövästä vapaa ja sanon pienen rukouksen heille, joilla matka on vasta alussa tai kesken. Muistan sen ajan, kun odottelin aina tuloksia toistensa perään ja miten suuresti se vaikutti omaan jaksamiseen. Iso halaus ihan jokaiselle, joka käy tätä läpi❤️
iso halaus sulle🫂💜
TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA.
LUE MYÖS: