J:llä on tapana tehdä joka vuosi piparkakkutalo minun äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Äidilläni on syntymäpäivät joulukuun alussa ja lahjan toimitus tapahtuu aina syntymäpäivän ja joulun välissä. Ennen äitini sai perinteisesti syntymäpäivänään pipareita omalta äidiltään ja halusimmekin tuota perinnettä jatkaa.

Me lapset leivoimmekin joka vuosi mummon kanssa pipareita aina mummon kuolemaan saakka. Se oli kiva jouluperinneja se oli yksi joulufiiliksen tuojista. Yleensä myös saimme itse päättää millaisen piparkakkutalon tekisimme. Minulla on itselläni mummon vanha piparkakkukirja keittiön hyllyssä.

J ei koskaan tee samanlaista piparkakkutaloa vaan joka vuosi rakennelma tuntuu olevan suurempi. Toissa vuonna J teki linnan, viime vuonna majakan. Tänä vuonna oli vuorossa höyryjuna. Tekemiseen meni muutama viikko, joihin kuului muun muassa muutama palanut sormi ja muutama lattialle pudonnut pala.

Veturin lisäksi junassa on hiilivaunu, joka on täytetty rusinoilla sekä tukkivaunu, jonka tukkeina toimivat sikarin muotoiset keksit ja karkkikepit. Viimeisenä on vielä vaunu, jonka rahtikonttina on äidin lempparisuklaita eli kaksi after eight-rasiaa.

Hieman jo pelottaa ensi vuoden piparkakkuprojekti, koska J:n tuntien siitä ei tule kovin yksinkertaista. Vielä kun saisin J:n tekemään kotiinkin piparkakkutalon. Ihan vaikka vaan sellaisen pienen mökin…

Juna koristaa nyt mummilaa loppiaiseen asti. Silloin on meillä perinteisesti saanut alkaa piparkakkutaloa syömään. Yleensä joku käy kuitenkin salaa haukkaamassa palasen jostain kohti ennen loppiaista.

Kuopion torilla on muutamana vuotena järjestetty kansainväliset suurmarkkinat, joille osallistuu kauppiaita ympäri maailmaa. Käytiin lasten ja J:n kanssa markkinoilla viime vuonna ja odotettiin koko vuosi markkinoita. Kuopion kauppatori on kyllä siitä mahtava paikka, että siellä on jotain tapahtumaa lähes joka viikko. Ensi viikolla siellä on Ikean järjestämä lihapullakoju!

Mutta takaisin tämän hetkisiin markkinoihin. Mentiin J:n kanssa perjantaina markkinoille kahdestaan, kun B oli kerhossa ja Lissu koulussa. J söi markkinoilla viime vuonna bratwurstipatongin ja toivoi koko alkuviikon niitä tänäkin vuonna olevan markkinoilla. Kyllähän niitä saksalaisessa kojussa olikin seitsemän euron kappalehintaan. Kojulle oli koko ajan jonoa, mutta satuttiin kävelemään kojulle hyvään aikaan, kun edessämme oli vain muutama asiakas. Bratwursteja oli kahdenlaisia, tavallisia ja savustettuja, ja patongin sai itse täyttää kojun sivusta löytyvillä mausteilla. Saksalaiseen tapaan mausteiden joukosta löytyi myös hapankaalia, mutta sitä J ei patonkiinsa kelpuuttanut. Itse en patonkia syönyt, tyydyin vain maistamaan. Onneksi en ottanut omaa, koska bratwursti oli minun suuhuni hieman liian tulista (-raskausaikana jopa porkkana on polttanut kieleni rakkuloille, joten olen hieman mausteherkkä tällä hetkellä).

Kiersimme markkinat kokonaan ennen muita ostoksia nähdäksemme mitä kaikkea oli tarjolla. Tori oli tupaten täynnä sekä kojuja että ihmisiä. Tarjolla oli sekä ruokaa, makeisia että käsitöitä. Sääkin oli mukavan aurinkoinen ja ehkä jopa hieman kuuma. Ostin viime vuonna tytöille kotiin pretzeleitä ja niitä piti tänä vuonnakin ostaa. Tarjolla oli vaikka minkä makuisia pretzeleitä! Päädyimme ostamaan kaksi juuston makuista ja yhden unikonsiemenillä päällystetyn. Tytöt olivat taas hyvillään, kun saivat niitä kotona. Pretzelit olivat todella hyviä, varsinkin ne juuston makuiset.

Maistoimme myös unkarilaista rullapullaa. Kojulle joutui jonottamaan kymmenisen minuuttia ja vaikka kojussa oli kolme työntekijää, saivat he tehdä töitä hiki hatussa. Yksi pyöritteli pullia rullaan sen minkä ehti, yksi paistoi ja yksi palveli asiakkaita. Ostimme yhden kanelilla maustetun rullapullan ja söimme sen puoliksi. Pulla oli lämmintä ja pehmeää. Ainut mikä puuttui oli lasillinen kylmää maitoa. En yhtään ihmettele jonon pituutta, oli pullat sen verran hyviä.

Mukaan ei tarttunut pretzeleiden lisäksi muuta kuin metrilakua, jota olin himotellut tässä jo viimeisen kuukauden. Tosin aikalailla huijasin itseäni ostamalla ”metrilakua”, koska ostin pelkästään hedelmäpötköjä, jotka eivät sisältäneet lakritsia ollenkaan. Suunnittelin jo ostavani itselleni jemmaan sukulakulaatikon, jonka voin tuhota yksin, kun lakritsin syöminen on taas sallittua.

Kansainväliset suurmarkkinat eivät tuottaneet pettymystä tänäkään vuonna ja odotammekin jo innolla ensi syksyn markkinoita. Jos siis olet Kuopiossa, niin suosittelen käymään markkinoilla. Ne ovat auki vielä sunnuntaina.