Viime toukokuun reissulla me Janin kanssa haluttiin syödä hyvin ja etsittiinkin muutamia ravintoloita valmiiksi, joihin tehtiin pöytävaraus.

Yksi näistä ravintoloista oli Michelin-listalle päässyt 20 Eiffel, joka sijaitsi aivan Eiffel-tornin kupeessa. Ravintolassa olisi ollut mahdollisuus syödä myös terassilla, josta oli suora näkymä Eiffel-tornille, mutta meidän siellä ollessa ilma oli aika viileä ja päätimme syödä sisällä. Terassipaikkoja ei saanut varattua vaan ne olivat täysin tuurista kiinni. Meidän syömään mennessä niitä olisi kuitenkin ollut ja niitä tarjottiinkin meille ravintolaan mennessä.

Olimme varanneet pöydän tosiaan etukäteen ja varatessa näkyi, että tarjolla on ateriakokonaisuus, joka maksaa 37€. Tähän kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, jotka sai listalta valita.

Olin tutkinut ennen matkaa ruokalistoja, koska olen moniallerginen eikä useinkaan ravintolan annokset minulle sovi. Täältä ravintolasta minulle sopi useampi pääruoka, joten valikoimme tämän silläkin perusteella.

Olimme ennen tätä ravintolaa syöneet Michelin tähden saaneessa ravintolassa ja koska tämäkin ravintola oli saanut Michelin maininnan, oli meidän odotukset aika korkealla.

Toisin kuin Benoit-ravintolassa, täällä palvelu ei ollut läheskään yhtä laadukasta. Tarjoilijat puhuivat todella vähän ja huonosti englantia. Yritin selittää, etten voi syödä gluteenia ja tarjoilija näytti ymmärtävän asian, mutta (päätellen jälkiruoasta) ei selvästikään ymmärtänyt.

Myöskään alkuruoan kanssa tuotua leipää ei ollut mahdollista saada gluteenittomana, joka oli mielestäni aika iso miinus. Tämä oli kuitenkin tosi yleistä Pariisissa, joten en ollut kovinkaan yllättynyt.

Jani tilasi alkuruoaksi etanoita ja chorizoa, minä tilasin punajuurisalaatin. Alkuruoka oli molemmilla oikein hyvää.

Pääruoaksi minä tilasin kania tomaatti-hunajakastikkeessa. Liha irtosi luusta kivasti ja ruoka oli maukasta. Se oli kuitenkin mun makuun aika suolaista.

Jani tilasi possun poskea perunoilla ja punaviinikastikkeella. Janin ruoka oli minunkin mielestä paljon paremman makuista kuin mun oma.

Ruoka oli ihan hyvää ja hintakin oli ihan ok näille, mutta ehkä se palvelun, ruoan ja kokonaiselämyksen laatu oli niin paljon korkeammalla Benoitissa, että tämä ei yltänyt mitenkään sille tasolle. Jos oltaisiin käyty täällä ensin, niin ei varmaan olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. Palvelua saatiin kuitenkin selvästi huonommin me ja pari muuta turistia kuin ranskaa puhuvat.

Jälkiruoaksi me tilattiin kaksi erilaista jälkiruokaa ihan sillä, että päästään maistamaan kahta erilaista jälkiruokaa. Muuten olisi varmasti molemmat suoraan tilattu crème brûlée.

Minä tosiaan kysyin vielä jälkiruokaa tilatessa tarjoilijalta, että mikä jälkiruoka olisi varmasti gluteeniton ja hän kävi asian tarkistamassa keittiöstä. Hän suositteli sitruunamoussea, jossa oli mukana jäätelöä ja marenkia. Olihan se muuten gluteeniton, mutta annoksessa oli pohjalla keksiä, joka ei varmasti ollut gluteenitonta. Söinkin marengin ja moussen päältä ja Jani söi loput.

Jani tilasi pähkinäisen crème brûléen, joka oli taivaallista.

Ravintola oli ihan kiva kokemus ja ruoka oli hyvää, mutta en ehkä menisi itse sinne enää uudelleen syömään. Jos palvelu olisi ollut parempaa, olisin varmasti toista mieltä.

Onko sulla ravintolasuosituksia pariisiin?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Benoit -Pariisilaista asiakaspalvelua parhaimmillaan

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?

Me oltiin Janin kanssa kaksin viime toukokuussa Pariisissa ja yksi meidän matkan haave oli syödä ravintolassa, jolla on Michelin-tähti. Valittiin Benoit ja oltiin kyllä jälkikäteen todella tyytyväisiä valintaan. 

Benoit on kävelyetäisyydellä Notre Damen katedraalista ja käytiinkin katsomassa katedraalin korjaustöitä sillä aikaa, kun odoteltiin meidän pöytävarauksen alkamista. Käytiin Benoitissa lounaalla ja pöytävaraus piti tehdä etukäteen. Varaukseen piti tehdä luottokorttivarmennus, koska jos ei oltais menty paikalle tai peruttu pöytää tarpeeksi aikaisin, olisivat he veloittaneet kortilta tietyn summan rahaa vastineeksi. 

Meidän yllätykseksi kolmen ruokalajin lounas maksoi 42€ per nenä, joten tämä ravintolakäynti ei edes ollut kovin kallis. Oltiin odotettu hinnaksi ainakin satasta per henkilö. 

Benoit oli helppo löytää ja sen punaisista viireistä tuli vähän mieleen Emily in Paris-sarjan ravintola, joka Gabrielilla on. 

Meidät otettiin vastaan hymyillen ja laitettiin istumaan lähellä ulko-ovea olevaan pöytään. Meitä palveli alusta loppuun vanhempi mies, joka vaikutti olevan salipäällikkö. Ravintolassa oli aika paljon väkeä koko ajan ja jotkut piti selvästi työlounaita toisella puolella salia. 

Oltiin tutustuttu lounaslistaan ravintolan nettisivuilla jo jonkin verran, mutta kumpikaan ei oikeastaan ollut päättänyt mitä tilataan. Henkilökunta auttoi meitä tosi paljon, kuuntelivat allergiat ja varmistivat tuplasti, että olivat kuulleet kaikki oikein. 

Ravintolan sisustus oli aika perinteinen ranskalainen bistro ja astiat olivat mitä kauneimmat. Ravintola on ollut pystyssä vuodesta 1912, joten siellä oli kivasti esillä myös vanhoja esineitä. 

Tämä oli matkan ainut ravintola, josta sain gluteenitonta leipää ja vielä kaiken lisäksi ilman, että sitä pyysin. Olin ajatellut automaattisesti, etten tule saamaan minkäänlaista leipää ja kun tarjoilija toi leivän Janille, katselin sitä vain kaihoten. Tämä meidän vanhempi miestarjoilija toi mulle erikseen leipää ja pahoitteli kauheasti, että jouduin odottelemaan sitä kauemmin kuin Jani. 

Meillä oli hauska istumapaikka, kun istuttiin pöydässä vierekkäin ja saatiin katsella alkuruokakokkia, joka valmisti alkuruokia tilauksesta koko ajan. Meitä vastapäätä oli myös baaritiski, jonka takana tarjoilijat kävivät aina hakemassa juomia asiakkaille. 

Jani tilasi alkuruoaksi vasikkaa ja sydänsalaattia. Tämä oli kuulemma todella hyvää ja siltä se kyllä näyttikin. 

Itse tilasin valkoista parsaa, koska sitä harvemmin tulee tehtyä kotona tai edes tilattua. Se oli erittäin hyvää, tosin kastiketta olisi voinut olla annoksessa hieman vähemmän mun mielestä, koska ihan kaikkea kastiketta en syönyt. Kuvassa näyttää vähän siltä kuin parsojen päällä olisi kastikkeen sijasta uppomuna, mutta kastiketta se oikeasti vaan oli. 

Pääruoaksi Jani valitsi häränposkiravioleja. Ne oli niin hyviä, että hän olisi halunnut niitä toisenkin annoksen. Tässä vaiheessa mua taas vähän kismitti, etten voi syödä viljaa. 

Mä tilasin lihamurekkeen, joka oli kyllä hyvää, mutta se oli tosi tummaksi kypsytettyä. Tämän takia liha oli kyllä todella mureaa, mutta maku oli aika voimakas. Ruoka oli todella hyvää, mutta olen varma, että olisin tykännyt enemmän ravioleista, jos niitä olisin oikeasti voinut syödä. 

Jälkkäriksi Jani tilasi vaniljakreemillä täytetyn tuhatlehtisen, joka oli kuulemma taivaallista. Mä valitsin suklaamoussen, koska se oli oikeastaan ainoa mulle sopiva jälkiruoka lounaslistalla. Tarjoilija kertoi mulle sitä tilatessani, että siihen käytetään 70% tummaa suklaata ja se on lemmenrohtoa. 

Tarjoilija kävi jälkiruoan aikana Janille tarjoilemassa myös madeline-leivoksen suoraan pelliltä ja pahoitteli kauheasti, ettei minulle ollut sellaista. Kahvin kanssa Janille tuotiin vielä muutamat makeiset. 

Mun suklaamousse oli ihan tajunnanräjäyttävän hyvää ja harmitti, kun en jaksanut syödä kaikkea. Annos oli ihan todella suuri siihen verrattuna mitä olin odottanut. 

Ravintola täytti ja ylitti meidän odotukset täysin. Kuultiin tämän jälkeen meidän ystävältä, että hän on avopuolisonsa kanssa käynyt myös syömässä tuolla ja tykännyt todella paljon.  

Voisin mennä hyvin syömään tänne myös uudestaan, jos Pariisiin vielä joskus eksymme. Ja lämmöllä suosittelen ravintolaa kaikille Pariisiin meneville. 

Vinkkaa joku muu Michelin-ravintola alle! 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Mitä pakkasin mukaan Pariisiin viideksi päiväksi?

Pari kuvaa Pariisin reissulta