Viisi kohdetta, joihin aion tänä vuonna matkustaa
0Mä rakastan yli kaiken matkustamista ja elän jotenkin keveämmin, kun mulla on joku reissu tiedossa. En tiedä on tää matkustusinto tarttunut, kun mun vanhemmat reissasi karavaanareina mun lapsuudessa vai lähtikö innostus siitä, kun olin serkkuni kanssa kolme viikkoa kielikurssilla teini-iässä Brightonissa. Joka tapauksessa tässä tulee viisi kohdetta, joihin aion tänä vuonna matkustaa (kohteita saattaa tulla lisää pitkin vuotta).
Tänä vuonna on tiedossa jo ihania matkoja, joista ensimmäinen on heti huomenna.
Helsinki
Meidän esikoinen muutti Helsinkiin viime kesänä ja menenkin huomenna Helsinkiin hänen luokseen. Meiltä täältä Kuopiosta on sinne sen verran matkaa, että voi hyvin ajatella olevansa reissussa.
Yritän tänä vuonna käydä esikoisen luona noin kerran kuukaudessa, koska olen suunnitellut saavani siellä opparin kirjoittamiseen rauhallisen ympäristön. Samalla pääsen viettämään laatuaikaa esikoisen kanssa ja voidaan käydä museoissa, kirppareilla ja vaikka elokuvissa.
Ollaan myös Janin kanssa luvattu meidän kahdelle nuoremmalle lapselle, että kesällä mennään Helsinkiin kesälomareissulle ja käydään ainakin Korkeasaaressa. Katsottiin Ruudusta lasten kanssa Korkeasaari-ohjelma ja nyt lapset odottaakin kesälomareissua jo innoissaan.
Ivalo
Haaveilen pääsiäislomasta Ivalossa. Me vietettiin mun perheen kanssa kaikki mun lapsuuden pääsiäiset Ivalossa ja haaveilenkin, että voitaisiin antaa niitä samoja lapsuusmuistoja meidän lapsille edes kerran.
Haaveilen myös laskettelemisesta Saariselällä samalla lomalla. Katsotaan toteutuuko tämä lomasuunnitelma, mutta ainakin kovasti sitä mietitään.
Viimeksi käytiin Janin kanssa Ivalossa ja Saariselällä meidän häämatkalla puolitoista vuotta sitten. Silloin oli ruska vasta alkamaisillaan, joten talvella maisemat näyttäisi ihan erilaisilta.
Krakova, Puola
Ollaan menossa tyttöporukalla Krakovaan toukokuun loppupuolella. Meidän ihan lemppareista lempparein bändi Jonas Brothers tulee Euroopan kiertueelle ja mennään katsomaan heidän konserttiaan. Samalla päästään tutustumaan meille kaikille uuteen kaupunkiin, Krakovaan.
Tätä reissua odotan innolla, koska meillä on mun ystävien kanssa ihan liian vähän aikaa yhdessä. Esikoinen lähtee myös tälle reissulle ja ollaan samalla porukalla kasassa kuin hänen lapsuudessaan eli reissusta tulee varmasti ikimuistoinen.
Nurmes
Kävin pari vuotta sitten Bomballa pr-matkalla ja olen siitä asti haaveillut, että pääsisin Nurmekseen elokuun alussa, kun siellä järjestetään Vanhan Kauppalan avoimet ovet-tapahtumat. Nurmeksessa on ihana puutaloalue ja joka vuosi siellä järjestetään avoimet ovet, jonka aikana saa tutustua taloihin myös sisäpuolelta.
Oon halunnut sinne siitä asti, mutta ollaan aina oltu tuona viikonloppuna reissussa. Tänä vuonna aion olla reissussa Nurmeksessa silloin!
Tampere
Me ollaan ostettu Janin kanssa liput Taru Sormusten Herrasta-näytelmään, jota esitetään Tampere-talossa syksyllä. Mennään sinne just ennen joulua, joten on kiva nähdä esimerkiksi Tampereen joulutori ja päästä viettämään aikaa kahdestaan.
Tampere on ihana kaupunki ja aina siellä ollessa mietin, että siellä pitäisi käydä useammin.
+Kuopio
Aion tänä vuonna harrastaa paljon lähimatkailua ihan täällä omassa kotikaupungissa. Olisi ihana mennä Janin kanssa Staycationille Kuopiossa johonkin hotelliin, kesällä vien ehkä lapset eläinpuiston lisäksi sisävesiristeilylle ja luontopolkujakin meillä on monia tutustumatta. Eli tänä vuonna vieraillaan paljon eri Kuopion kohteissa ja tietysti kerron teille niistä täällä!
Olisi hauska esimerkiksi kiertää eri leikkipuistoja tai uimarantoja kesällä.
Siinä oli viisi kohdetta, joihin aion tänä vuonna matkustaa ja
joiden näkemistä odotan jo innolla!
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA REISSUJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Huomenna koittaa ammattikorkeakouluun paluu
Minua odottaa huomenna ammattikorkeakouluun paluu yli vuoden tauon jälkeen.
Olen aiemmin opiskellut kansainvälisen tradenomin tutkintoa (Bachelor in Business Administration) ja uuvuin täysin keksimättä siihen syytä. Viime tammikuussa kirjaimellisesti erosin koulusta jääden työttömäksi. Keväällä selvisikin väsymyksen syyksi kohdunkaulan syöpä, jonka takia olisin joutunut keskeyttämään opinnot joka tapauksessa.
Nyt kuitenkin sain työvoimatoimiston tukemaan opiskeluani. Minulla on jäljellä 60 opintopistettä eli noin vuoden verran opintoja ja aion selvitä niistä kunnialla läpi.
Hieman kuitenkin jo valmiiksi hirvittää lähteä taas koulun penkille. Täytän tänä vuonna 37 ja tunsin jo monta vuotta sitten aloittaessani opiskelut itseni todella vanhaksi muihin opiskelijoihin verrattuna. Nyt olen taas vanhempi ja koska minulla on noin kahdeksan kurssia tekemättä (ja joka kurssi vähän eri opiskeluvuosilta), poukkoilen jokaisen vuosiluokan kursseilla. En siis kulje vain yhtien opiskelijoiden mukana vaan monen eri ryhmän ja se ahdistaa.
Olen jo päättänyt laittaa koulukuraattorille viestiä ja käydä juttelemassa hänen kanssaan kevään aikana kouluun paluusta. En käynyt puhumassa syöpäasioista viime vuonna kenenkään kanssa, koska vaikka ehkä olisin sitä tarvinnut, ajattelin sen kuormittavan itseäni liikaa. Nyt kuitenkin olen päättänyt, etten anna minkään estää minua valmistumasta vuoden sisällä ja sen toteuttamiseen saatan kaivata ajoittain jonkun rohkaisevia sanoja.
Huomenna koulu alkaa inhokkiaineellani eli taulukkolaskennalla ja olen varma, että saan viimeistään kouluun kävellessäni pienen paniikkikohtauksen, jonka läpi joudun puhaltelemaan, etten vaan jätä menemättä tunnille. Ammattikorkeakoulussa on se ”huono” juttu, ettei tunneilla ole pakollista olla ja itselleni se näiden vaikeiden sekä inhoamieni aineiden kohdalla tarkoittaa sitä, etten myöskään opi mitään, kun tunnille ei ole pakollista mennä. Välttelen yleensä niitä tunteja kuin ruttoa.
Nyt aion kuitenkin parhaani mukaan istua koulussa joka ikisellä tunnilla. Tosin välillä kurssit menevät päällekkäin ja joinakin päivinä minulla olisi kolmen kurssin tunnit yhtä aikaa, mutta päätin meneväni sinne epämieluisimmalle tunnille kivoimman sijaan, että autan oppimistani parhaiten.
Koska opinto-oikeuteni palautuu vasta huomenna, en ole voinut vielä tehdä oikein mitään opiskeluiden edistämiseksi. Olen ilmoittautunut viidelle kurssille kevääksi sekä menen mukaan työpajaan, jossa edistetään opinnäytetyötä. Minähän olen jo aikaa sitten päättänyt opinnäytetyöni aiheen sekä tehnyt siitä suunnitelman, mutta oikeaa työskentelyä sen suhteen en ole vielä aloittanut.
Olen edistänyt kouluun lähtöä vain ostamalla itselleni uuden koululaukun, jonka mukana tuli myös söpö läppärikotelo. Ostin myös uuden penaalin ja pakkasin laukun valmiiksi. Olen sen verran old school, että vaikka muistiinpanot voisi tehdä koneella, haluan kirjoittaa ihan kynällä ja paperilla edes osa niistä, jolloin ne jäävät paremmin mieleen. Siksi pakkasin laukkuun myös vihkon ja kalenterin.
Vielä pitäisi keksiä mitä fiksua huomenna laittaisi päälle. Janikin aloitti opiskelut vuoden alusta, kun hän ilmoittautui ylempään ammattikorkeakouluun. Hän teki jo avoimessa viime vuonna kaksi kurssia ja nyt meillä onkin kisa kumpi valmistuu ensin vai valmistutaanko samaan aikaan. Luultavasti Jani valmistuu kuitenkin ensin.
Huominen ammattikorkeakouluun paluu hirvittää, mutta samalla jännittää hyvällä tavalla. On kiva saada taas päiviin jotain struktuuria ja tuntea itsensä hyödylliseksi Työttömänä kun kaikki päivät ovat niin samankaltaisia.
Yleisin fiilis on kuitenkin ”APUA” kuten 6-vuotias, lukutaidoton, lapseni oli kalenteriini kirjoittanut. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki menee oikein hyvin ja ammattikorkeakouluun paluu on vaan positiivinen juttu. Toivon sen myös tuovan mulle paljon uusia mahdollisuuksia töiden osalta ja ehkä valmistuttuani ei tarvitse enää olla työttömänä.
Ootko sä opiskellut aikuisena ja millaisia fiiliksiä se sinussa herätti?
MUISTATHAN HYPÄTÄ MUKAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS JONNE JAAN FIILIKSIÄ AKTIIVISESTI IHAN REAALIAJASSA
LUE MYÖS:
OMISTAN PITKÄSTÄ AIKAA NAHKATAKIN