Quality Hotel Friends Tukholma
0Oltiin Janin kanssa muutama vuosi sitten maaliskuussa kahdestaan Tukholmassa. Mentiin laivalla yli, yövyttiin Quality Hotel Friends -hotellissa pari yötä ja lennettiin takaisin.
Mä olin ollut muutamia kertoja aiemmin yötä hotellissa Tukholman puolella, mutta Jani oli käynyt siellä vain muutaman kerran risteilyllä eli viettänyt Tukholmassa muutamia tunteja kerrallaan. Valitsimme Tukholman matkakohteeksi, koska olimme vuotta aiemmin olleet Tallinnassa kahdestaan ja Tukholma tuntui siitä turvalliselta, että mä olen käynyt siellä niin useasti, ettei julkisilla liikkuminen enää hirvitä. Oltiin tän reissun jälkeen suunniteltu käyvämme seuraavaksi jossain muussa Euroopan maassa viikonloppulomalla parin vuoden sisällä, mutta sitten tuli pandemia. Ehkä tänä vuonna päästään reissuun kahdestaan ulkomaille.
Tukholma valikoitui matkakohteeksi osaksi myös siksi, että halusimme käydä Tekniska Museetin pelikonsolinäyttelyssä, joka siellä oli rajoitetun ajan. Näyttely olikin mahtava ja varsinkin meidän nörtti tykkäsi siitä. Olimme museossa noin nelisen tuntia!
Yövyimme Solnassa, joka on noin kymmenen minuutin junamatkan päässä Tukholman keskustasta. Solnassa sijaitsee Tukholman (ja Pohjoismaiden) suurin ostoskeskus Westfield Mall of Scandinavia, jonka vieressä on Friends Arena. Friends Arenan yhteydessä on myös Quality Hotel Friends joka on helppo nähdä jo kaukaa. Hotellilta kävelee kahdessa minuutissa ostoskeskukseen ja sen läpi onkin helpoin kävellä Solnan juna-asemalle.
Hotelli on suuri ja modernisti sisustettu. Hauskat pyöreät muodot hotellin ulkoseinässä on huoneiden ja käytävien ikkunoita.
Vastaanottotiskillä meidät otettiin vastaan iloisesti. Olin varannut hotellihuoneen netissä ja maksoin sen tiskillä, mutta tämä hotelli ei vaatinut varmennukseksi luottokorttia tai käteistalletusta kuten osa Tukholman hotelleista tekee. Nykyään hotelli ei ilmeisesti edes ota vastaan käteistä.
Eteisaulasta löytyi pieni kahviotiski, jonka ostokset olisi voinut maksaa vastaanottotiskille, pelejä ja paikkoja, joissa sai hengailla. Hotellilla oli koko ajan sellainen kiva fiilis ja aina vastaanottotiskillä oli vastassa hymyileviä ihmisiä.
Jokaisessa hississä oli erilainen hauska teema. Kertaakaan ei jouduttu odottelemaan hissiä mitenkään kovin kauan, en sitten tiedä oliko hotellissa jotenkin erikoisen tyhjää meidän vierailun aikana.
Huone sijaitsi todella korkealla ja ikkunasta oli upeat näkymät. Meidän huone oli 23. kerroksessa oleva kahden hengen Superior-huone, jossa olisi ollut mahdollisuus myös kahteen lisävuoteeseen eli seinästä ulos vedettäviin kerrossänkyihin (kuten laivalla). Huone oli moderni, siellä oli mukava sänky ja upea kylpyhuone. Juuri sitä mitä toivottiin meidän huoneelta kahdestaan matkustaessa.
Hotelli oli todella rauhallinen ja saimme nukkua rauhassa niin pitkään kuin halusimme, tosin aamiaisella oli pakko käydä tiettyyn aikaan.
Aamupala tarjoiltiin hotellissa olleessa erillisessä aamiassalissa ja siellä oli todella hyvin tarjolla kaikkea mitä teki mieli. Myös gluteenittomia vaihtoehtoja oli hyvin ja kysymällä olisi varmasti saanut muitakin allergiatuotteita. Mulle aamupalalla on aina tärkeää, että itsekin saan viljattomana syötyä edes jotain ja siitä ei ollut kyllä kysymystäkään, että olisi jäänyt nälkä. Viljaton ja gluteeniton ei ole sama asia, mutta onneksi allergeenit oli hyvin näkyvissä ja minäkin ne ymmärsin vaikken ruotsia kovin hyvin osaakaan.
Vähän kyllä harmitti, kun Jani veti aamupalalla lettuja eikä niitä tietenkään ollut mulle käypäisenä versiona.
Quality Friends Hotel oli sijainniltaan aivan täydellinen. Tuolta ostarilta löytyi ruokakaupat, kahviloita ja ravintoloita, joten aina oli helppo hakea syötävää ja pääsi shoppailemaan silloin kun halusi. Me pelattiin molemmat tuolloin aktiivisesti Pokemon Go:ta ja sitä pääsikin pelaamaan ihan toden teolla ostarilla, joka oli täynnä stoppeja ja saleja.
Juna-aseman läheisyyden vuoksi myös Tukholman keskustaan meno oli todella helppoa.
Meidän matkaan tuli montakin kömmähdystä, kun ensin meidän lentoa siirrettiin yli kahdeksan tunti ja tämän takiahan me myöhästyttiin myös junasta. Ostettiin yöbussiin liput ja koska meidän lento oli niin myöhässä, meinattiin myöhästyä myös bussista. Mulla oli loppunut astmalääke just hotellilla ja olin heittänyt sen roskiin, joten matkustin sitten sen bussimatkan hengitellen syvään ja hankalasti. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta eikös nämä ole niitä juttuja mitä muistellaan sitten vanhana?
Hotelli oli kuitenkin ihana ja sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Mennään aivan varmasti samaiseen hotelliin uudelleenkin yöksi joskus ja otetaan lapsetkin mukaan.
Oletko sä yöpynyt Tukholmassa?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKUSTELUA MYÖS INSTAGRAMISSA@SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Tukholman Westfield Mall of Scandinavia on Pokémon Go pelaajan unelmien täyttymys
Mitä sanoisin 18-vuotiaalle itselleni?
Mun esikoinen täytti 18 vuotta tässä kuussa ja aloin miettimään mitä haluaisin sanoa 18-vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus.
Kun mä täytin 18 vuotta, olin varma siitä miten mun elämä menee. Mulla oli poikaystävä, jonka kanssa oltiin edelliset kolme vuotta oltu ja ei oltu yhdessä. Erottiin, palattiin yhteen ja sitä rataa koko ajan. Mun 18-vuotissynttäreiden aikaan oli menossa kuitenkin varmaan melkein pisin jakso, kun oltiin oltu yhdessä yhtä soittoa.
Taustatarinana on nyt pakko kertoa tähän väliin, että mulla oli siis poikaystävä, joka petti ja jätti ja jonka otin kerta toisensa jälkeen takaisin, kun uskoin valheita paremmasta huomisesta enkä tiennyt paremmasta. Hän oli selvästi narsistinen eikä oikeasti edes katunut valheita, pettämistä ja jättämistä millään tavalla.
Suunniteltiin perhettä, yhteen muuttamista ja elämää. Poikaystävä selvästi rakasti ajatusta idyllisestä perheestä, mutta ei kuitenkaan pystynyt millään tavalla sitoutumaan siihen. Tulin raskaaksi ja muutettiin yhteen melkein heti mun 18-vuotissynttäreiden jälkeen. Asuttiin kaksi kuukautta yhdessä siinä opiskelija-asunnossa ja näistä kahdesta kuukaudesta me vietettiin asunnossa kaksi yötä yhtä aikaa. Poikaystävä oli kaikki yöt ajelemassa ja ties missä, tuli kotiin ihmeellisiin aikoihin eikä kertonut menoistaan. Kerran hän tuli kotiin kaula täynnä fritsuja väittäen, ettei niitä ole. Siis valheet oli välillä tätä luokkaa, että mun väitettiin näkevän harhoja ja kuvittelevan kaiken.
Mä sain tarpeekseni ja lähdin. Jätin miehen ja päätin, että en enää jaksa. Hän käytti mun sinisilmäisyyttä hyväkseen ihan häikäilemättä ja kohteli mua kuin roskaa. Päätin kuitenkin, että mun lasta hän ei kohtele huonosti. Ajattelin, että parempi olla ilman isää kokonaan kuin olla tuollainen vätys isänä, joka ei tee muuta kuin petä lupauksia, valehtele ja ole ilmaantumatta paikalle. Lapsen ei hänen käytöksestään tarvitsisi kärsiä.
Haluaisinkin sanoa 18-vuotiaalle itselleni, joka on just muuttanut takaisin vanhemmilleen yksin ja raskaana, että kaikki tulee menemään hyvin. Kaikki menee just niin kuin on tarkoituskin.
Se vätys saa ansionsa mukaan, koska karma muistaa kaiken. Kun sun tytär täyttää 18 vuotta, ei sitä miestä näy enää missään. Eikä oo 18 vuoteen teidän elämässä näkynyt. Häntä ei oo kiinnostanut mikään teihin liittyvä, joten teidän on ollut parempi ilman.
Löydät vielä jonkun, jolle kelpaat omana itsenäsi. Joka ei vaadi sun olevan aina viisi kiloa laihempi tai tekevän kaiken hänen päänsä mukaan. Joka ei arvostele kaikkea sun tekemää ja joka antaa sun loistaa.
Miehen malleja on ollut perhe täynnä. On ukki, enot ja kummisetä. Ja isäpuoli, joka on ottanut lapsen omakseen. Siitä ei siis tarvitse huolehtia.
Pärjäätte oikein hyvin. Teidän kahden, sun ja lapsen, sidettä ei katkaise mikään. Ei edes syöpä. Lapsi kertoo sulle asioitaan ja soittaa jopa 18-vuotissynttäreiden jälkeen aamulla kertoen mitä juhlissa tapahtui.
Älä huoli 18-vuotias minä, joka ajattelee elämänsä olevan ohi. Päivä paistaa vielä risukasaankin.
En kadu 18-vuotiaana tekemiäni päätöksiä, koska niiden takia mulla on nyt maailman ihanin 18-vuotias tytär. Hän on täynnä elämää ja toivoa, joka säteilyllään parantaa minun sisäisen 18-vuotiaan itseni. En olisi 18,5 vuotta sitten uskonut meidän olevan tässä just nyt. Ajattelin, etten enää ikinä löydä rakkautta, saa enempää lapsia tai ole onnellinen. Ja kappas, nyt mulla on ne kaikki.
18-vuotias Susanna, elämä kantaa ja suunta on aina vaan ylöspäin. Nauti vuosista, ne on ohi aivan liian pian ❤
Mitä sä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi?
TULETHAN SEURAAMAAN MUA jJA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIIN @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Mun ihana, pieni, rakas esikoinen on jo täysi-ikäinen