Disneyn uusin liveaction eli Pieni merenneito tuli elokuvateattereihin viime viikolla. Mä en kerennyt katsomaan sitä ihan ensi-iltaan, mutta kävin kuitenkin heti viikonloppuna katsomassa elokuvan. 

Pieni merenneito on aina ollut mun ihan lempparielokuva -niin kauan kuin mä muistan. Muistan käyneeni katsomassa elokuvan elokuvateatterissa mun äidin kanssa ja siitä lähtien mä lauleskelin leffan lauluja niin sisällä kuin ulkona ja sain leffan myös vhs-kasetilla, jonka varmaan kulutin puhki. En ole kyllä ihan varma kävinkö katsomassa elokuvan sen ekalla esityskerralla vai oliko siitä joskus myöhemmin jotain näytäksiä. Oon nimittäin animaation ensi-illan aikaan ollut 4-vuotias. 

Kuva: Disney

Odotin tätä live action elokuvaa siitä asti, kun sen tekemisestä kiersi ekoja huhuja. Innolla odotin ketkä palkataan esittämään ketäkin ja mihin suuntaan elokuvan kanssa lähdetään. Olin innoissani, kun Ursulaksi palkattiin Melissa McCarthy, koska nyt tässä leffassa yhdistyy mun kaksi ihan lemppariasiaa – Pieni merenneito ja Gilmoren tytöt. 

Halle Baileyn Ariel oli aika puhuttu aihe (ja taitaa olla vieläkin), mutta mua ei oikeastaan missään vaiheessa häirinnyt, ettei Ariel ole valkoinen. Olisin ehkä toivonut hiusten olevan hieman punaisemmat, mutta elokuvaa katsellessa tämäkään ei kyllä häirinnyt millään tavalla. Erikin näyttelijä Jonah Hauer-King oli mulle ihan tuntematon enkä oikein promomateriaaleista osannut hänestä keksiä mitään sanottavaa. Elokuvaa katsellessa huomasin hänen kuitenkin olevan ihan täydellinen valinta Prinssi Erikiksi. Myös Javier Bardem Kuningas Tritonina oli hyvä valinta mun mielestä. 

Kuva: Disney

Trailerien perusteella pelkäsin elokuvan olevan tosi synkkä ja väreiltään vähän valju. Elokuvaan oli selvästi haluttu tuoda kontrastia väreillä meren ja maan välille. Tottahan se on, ettei meren pohjalla välttämättä ole kovin valoisaa ja se oli leffassakin tuotu hyvin esille. Missään vaiheessa ei ollut kuitenkaan kohtaukset niin pimeitä, etteikö niistä olisi oikeasti saanut hyvin selvää. Ei oo nimittäin mitään niin ärsyttävää kuin elokuva, jota ei näe katsoa. 

Ennen elokuvan julkaisua ei oikein kerrottu mihin suuntaan elokuva oikeasti menee eli seuraako elokuva alkuperäisen kirjan tarinaa vai Disneyn animaatiota vuodelta 1989. Aavistelin koko ajan, että mennään aika lailla tuon animaation juonen mukaan, koska Disneyn live actionit viime vuosina on noudattaneet sitä kaavaa, mutta trailerin synkkyys sai minut jo pelkäämään pahinta ja sitä, ettei Ariel saisikaan Erikiä leffan lopussa. 

Kuva: Disney

Halle Baileyn Ariel oli täydellisen leikkisä, omapäinen ja Hallen ääni on kuin enkelillä. Hän oli siis ihan nappivalinta elokuvaan. Myös kemia Erikin ja Arielin välillä oli koko ajan käsinkosketeltavaa. Eli aivan täydellisesti roolitettu elokuva.

 Kuva: Disney

Kuva: Disney

 Kuva: Disney

TÄMÄ KOHTA POSTAUKSESTA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA ELOKUVASTA.
ELI JOS ET OLE NÄHNYT ELOKUVAA VIELÄ, EN SUOSITTELE LUKEMAAN TÄTÄ KOHTAA.

Arielin siskot oli nimetty kokonaan uusiksi. Animaatiossa kaikkien nimet alkavat kirjaimella A, nyt ne kuitenkin loppuvat kirjaimella A. Kaikkien paitsi Arielin. Jokainen Kuningas Tritonin tyttäristä pitää huolta eri merestä, joka on ollut faniteoria jo todella pitkään. Teorian mukaan Arielin meri on ollut Punainen meri ja koska Arielin äiti on kuollut, hänen merensä on ollut Kuollutmeri. Jokainen siskoista myös edusti eri etnisyyttä, joka oli minusta kiva lisä elokuvaan. 

Erik ei olekaan leffassa syntynyt prinssiksi vaan hän on adoptoitu, koska hän on löytynyt laivan upottua huuhtoutuneena rantaan. Tämä selittää elokuvassa osan siitä miksi Erikin on niin vaikea sopeutua prinssin rooliinsa sekä pysytellä poissa mereltä ja seikkailuista. Erikin äiti eli kuningatar on elossa (toisin kuin animaatiossa). 

Erik ja Ariel löytävät toisistaan ystävyyden ja rakkauden hyvin eri tavalla kuin animaatiossa. Tässä elokuvassa rakastuminen ei ole niinkään oletus vaan se tapahtuu, kun he kaksi huomaavat pitävänsä samankaltaisista asioista. Molemmat ovat keräilijäluonteita, molemmilla on samankaltaiset huoneet keräilemilleen tavaroille ja molemmat janoavat seikkailuja. Vaikka Arielilla ei ole ääntä, Erik ymmärtää häntä mainiosti ja rakastuu häneen. Erik on jopa menossa tunnustamaan rakkautensa juuri ennen Vanessan (eli Ursulan valepuvussa) saapumista. Erik lumoutuu kirouksen pauloihin, mutta siinäkin ollessaan hän muistaa Arielin ja haluaa hänet paikalle. Tässä elokuvassa kirous ei siis selvästi ole suurempi kuin rakkaus. 

Ursulan valepuku eli Vanessa on muuten upea! Siis hän näyttää aivan animaation Vanessalta ja Vanessaa näyttelevä Jeesica Alexander on jotenkin niin hyvin oppinut kaikki eleet ja ilmeet, jotka oikein huutavat Vanessaa. Hän on ihan karmivan pelottava loppua kohden ennen kuin muuttuu taas Ursulaksi. 

Ursulasta puheen ollen, Arielin ja Ursulan sopimusta ei enää kirjoiteta sulkakynällä (miten Ariel edes osasi kirjoittaa) vaan nyt Ariel tekee verivalan antamalla suomun pyrstöstään. Näin heidän sopimuksensa on pitävä. Elokuvaan oli tuotu hurjasti tyttöenergiaa, koska tässä uudessa Pieni merenneito live action elokuvassa Ariel tekee paljon asioita itse, joita aiemmin animaatiossa joku muu teki. Esimerkiksi loppukohtauksessa, jossa Ursula kohtaa loppunsa, ruoria kääntää Ariel eikä Erik. 

spoilerit loppuvat tähän! 

Kuva: Disney

Elokuva oli hurjan hyvä ja voisin hyvin mennä katsomaan sen uudelleen elokuviin vaikka joka ikinen viikko tänä kesänä. Taidan kuitenkin odottaa, että se saapuu Disney+ (uskoakseni myöhemmin tänä vuonna). 

Elokuvan musiikki on uskomatonta ja paljon alkuperäisiä lauluja on mukana. Mua harmitti kamalasti, että keittiökohtaus, jossa hullu kokki jahtaa Sebastiania, oli poistettu. Tämän myötä tietenkin kokin laulama laulu puuttuu elokuvasta. Sebastian kyllä sanoo paenneensa keittiöstä, joten elättelen vielä toiveita, että elokuvasta tulisi poistettuja kohtauksia ja tämä olisikin siellä. Elokuva kestää jo nyt 136 minuuttia eli yli kaksi tuntia, joten en yhtään ihmettele miksi kaikkia kohtauksia ei ole mukana. Elokuvassa on myös kolme uutta laulua, jotka käyvät elokuvaan täydellisesti. 

Toinen asia, joka mua harmitti, oli puvustus. Älkää ymmärtäkö väärin, puvustus oli upeaa ihan joka hetkenä elokuvaa, mutta animaatiossa Arielilla nähdään melkein kymmenkunta erilaista asua ja live actionissa niitä ei ole edes viittä. Esimerkiksi vaaleanpunainen iltapuku puuttuu kokonaan ja niin puuttuu myös illalliskohtaus. 

 Kuva: Disney

Kuva: Disney

Suosittelen kyllä käymään elokuvissa katsomassa tämän elokuvan, jos siihen on vaan mahdollisuus. Pieni merenneito on visuualisesti vaikuttava ja elokuvateatterissa se pääsee parhaiten oikeuksiinsa. 

Elokuvan ikäraja on K12. Ainoat ”pelottavat” kohtaukset ovat oikeastaan ihan loppuvaiheilla elokuvaa ja animaation katselleet voivat kyllä arvata missä kohti elokuvaa ne ovat. Eli jos mietit uskaltaako lapsen kanssa mennä elokuviin tämän katsomaan, niin ihan tosi herkille en tätä suosittele.

Pieni merenneito on täyttänyt mun koko somen etusivun ja Spotifyn kuunnelluimmat biisit ja mä rakastan tätä! 

Joko oot nähnyt pienen merenneidon? 

TULETHAN SEURAAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Haaveissa interrail Disneyn elokuvista tutuissa paikoissa

Näin katsot Marvel-elokuvat ja sarjat tapahtumajärjestyksessä

30 x Disney haaste

Aloitin Youtube-kanavan ja nyt eka video on katsottavissa.

Oon miettinyt oman Youtube-kanavan aloittamista jo monta vuotta. Ensin suunniteltiin mun esikoisen kanssa yhteistä kanavaa, kun hän oli noin 11-vuotias, mutta pian siitä tuli liian noloa. Hän kielsi mua tekemästä videoita sekä Tiktokiin että Youtubeen enkä sitten aloittanut kanavaa. Tai tein kanavan, mutta siellä ei ollut yhtään videota.

Ei ennen kuin nyt.

Mä palasin opiskelemaan mun kesken jääneitä tradenomin opintoja tänä keväänä ja otin valinnaisen kurssin, jossa opeteltiin tekemään Youtubeen sisältöä. Huomatessani kurssin päätin, että nyt on tullut mun aika toteuttaa tämä asia, jota oon niin pitkään miettinyt. Kävin kurssin ja sain kuin sainkin tehtyä ekan videon.

Ei se kuvaaminen sisänsä niin hankalaa ollut, koska mä oon kuitenkin tuottanut sisältöä Instagramiin pitkän aikaa ja kuvannutkin itseäni. Eikä oikeastaan sekään mua estänyt, että miten ihmiset reagoi tai oonko jotenkin nolo.

Vaan se editointi. En oo mitenkään erityisen hyvä missään mikä vaatii pitkää pinnaa opetteluun, siksi en osaa kuvankäsittelyäkään kunnolla. Mutta mä editoin mun ekan videon ja sain sen valmiiksi. Julkaisinkin sen jo monta viikkoa sitten, mutta päätin editoida sitä hieman lisää ja otin sen kanavalta pois.

Nyt eka video on kuitenkin katsottavissa ja linkitän sen tähän alle.

TÄSTÄ EKAAN VIDEOON

Aion kuvata videoita ihan meidän jokapäiväisestä elämästä ja lapsetkin tulevat jossain määrin olemaan videoilla mukana. He ovat jo suunnitelleet, että haluavat kuvata herkkuhaasteita ja ehkä toteutamme sellaisen ensi viikolla, kun Jani on koko viikon kertausharjoituksissa. Haluan myös kuvata paljon matkusteluun liittyvää sisältöä.

Luulen, että sisältö muotoutuu ajan kanssa omanlaisekseen, koska Youtube-kanavan ylläpitäminen ei ole mulle vielä ollenkaan niin tuttua kuin vaikka bloggaaminen. Blogia kirjoitin vuosia ennen kuin uskalsin oikeasti myöntää kenellekään kirjoittavani sellaista. Nyt päätin olla rohkea ja kertoa tästä melkein heti alkuunsa, koska muuten kynnys nousee liian korkeaksi.

Yritän julkaista uuden videon parin viikon välein nyt alkuun, koska editointi on vielä superhidasta. Heti kun alan olla siinä parempi, julkaisen ehkä useammin. En nyt kuitenkaan ota tästä paineita vaan teen videoita vähän fiiliksen mukaan.

Otathan mun Youtube-kanavan seurantaan TÄSTÄ!

Jos sulla on joku videotoive, niin jätä kommentti!

TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Mä annoin 6-vuotiaan päättää kauppaostokset

Nappaa 5€ Timma koodi omaa hetkeä varten

Kuinka päästä eroon epäonnistumisen tunteesta oman pään sisällä?

Jos et jaksa mennä Youtubeen asti niin voit katsoa videon tässäkin: