Parisuhde narsistin kanssa teini-ikäisenä jätti elinikäiset arvet
216-vuotiaana olin täynnä elämää ja mulla oli poikaystävä, jonka kanssa oli ihanaa.
En osannut vielä aavistaa, että tästä ihmisestä tulee mun pahin painajainen.
Poikaystävä oli hyvä puhumaan aina asiat niin, että uskoin kaiken olevan mun syytä. Mä olin aina se, joka teki väärin ja hän oli puhdas pulmunen. Ja tottakai mä nuorena ja tyhmänä uskoin kaiken ja rikkoa minut kokonaan.
Poikaystävä petti, jätti ja anoi mua aina seuraavana päivänä takaisin. Tätä kierrettä jatkui kolme vuotta.
Tulin raskaaksi miehen toiveesta, mutta pelkäsin sekä minun että lapsen puolesta. Miehestä oli tullut arvaamaton ja väkivaltainen, Minuun hän ei uskaltanut koskea, mutta esimerkiksi huonekalut saivat kokea hänen raivoaan. Mies vaati aborttia heti, kun tein posiivisen testin. Siihen en suostunut.
Jälkeenpäin oon kuullut, että miehen suku uskoo mun lopettaneen e-pillereiden syömisen salaa ja hankkiutuneen raskaaksi tahallaan. Ilmeisesti olin vain rahaa vailla vaikka itse tulin selvästi parempituloisesta perheestä. Kun olin raskaana, mies kertoili mun kavereille ja kaikille tutuille, että olin pettänyt häntä enkä mitenkään voinut odottaa hänen lastaan tämän takia. Hän valehteli siis kaikille ihmisille, jotka tunsin vaikka mä olin ollut koko meidän suhteen ajan uskollinen ja hän uskoton.
On-off suhde loppui vasta, kun mä sanoin vastaan ja lopetin yhteydenpidon. Siltikin hän soitteli kännissä mulle ja anoi mua takaisin. Kertaakaan hän ei kysellyt lapsesta mitään. Vaikka kaukana pysyminen oli mun elämän vaikein asia jonka olin siihen mennessä tehnyt, en antanut periksi.
Elämä kaksin ei ollut aina helppoa, mutta se oli turvallista ja ihanaa. Ja mitään muuta mä en lapselleni halunnut.
Olin itse enemmän kuin rikki 10 vuotta. Itkin usein itseni uneen, mutta lapselle en sitä koskaan näyttänyt. Lapsi usein tokaisi ”mulla ei ole isää, on vaan ihana äiti”, jos joku kysyi perherakenteestamme häneltä jotain. Onnellinen ja turvallinen lapsuus niin henkisesti kuin fyysisesti oli se mitä mä hänelle halusin ja sen hän sai. Hän onkin monesti kertonut, että hänellä oli maailman paras lapsuus, joka lämmittää mun sydäntä.
Matkusteltiin paljon, käytiin konserteissa ja oltiin muutenkin aktiivisia. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman mun irtaantumista ihmisestä, jonka pyhin tarkoitus oli tehdä mun elämästä surkeaa.
Nuorempana uskoin, että vielä joku päivä joko karma tekee tehtävänsä tai mies alkaa katua. Karma voitti, mies ei katunut tekojaan edes kuolemansairaana. Mun sydän särkyi miljoonaan palaseen lapsen takia, jonka biologinen isä ei halunnut ottaa yhteyttä edes siinä vaiheessa kun tiesi kuolevansa.
Helppoa meidän elämä ei ole ollut, koska henkiset arvet on mullakin niin syvällä. Yhdessä ollaan kuitenkin selvitty ja oon edelleen sitä mieltä, että tein meidän molempien kannalta oikean ja kaikista parhaan päätöksen katkaisemalla välit ihmiseen, joka ei olisi ollut meille kummallekaan hyväksi.
Lapsi on onneksi saanut miehen kuoleman jälkeen yhteyden pikkuveljeensä, joka syntyi miehen seuraavasta suhteesta hyvin lyhyen ajan mun esikoisen jälkeen. Muuten välit eivät ole vieläkään korjaantuneet ja olenkin juteltu lapsen kanssa siitä, että menetys on heidän, kun eivät halua tutustua. He siinä eniten menettävät.
Haluan kertoa sulle, että vaikka elämä saattaa välillä tuntua siltä, ettei ulospääsyä ole tai ettei elämä voi helpottaa, voi tunnelin päässä olla oikeasti valoa. Mulla kesti 10 vuotta parannella haavat niin hyvin, että olin valmis uuteen suhteeseen, joka korjasi minut loppuun. Tottakai asia tulee sattumaan aina, mutta nykyään elän ihan onnellista ja tasapainoista elämää avioliitossa ihanan ja hellän miehen kanssa. Ja mikä tärkeintä, koskaan mun tai lapsien ei tarvitse pelätä miehen kilahtavan tai satuttavan meitä.
Muista, ettet oo yksin ❤
TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Miksi hankin lapsen 18-vuotiaana yksin?
Tämä vai tuo?
Bongasin tämän postauksen idean Iidan matkassa-blogista ja ajattelin, että olisi itsekin hauska täyttää tällainen tämä vai tuo? -postaus. Tykkään muutenkin aina täytellä tällaisia blogikyssäreitä, joissa lukijallekin avautuu mun ajatuksen juoksu paremmin.
iso kaupunki / pieni paikkakunta
Tykkään Kuopiosta tosi paljon, koska tämä ei ole liian iso kaupunki, mutta ei myöskään liian pieni. Toisinaan haaveilen maalle muutosta, mutta en todellisuudessa ehkä kestäisi maaseudun hajuja ja ötököitä. Joku pieni paikkakunta voisi toisaalta olla kiva, mutta just nyt on hyvä näin.
En välttämättä haluaisi asua tätä suuremmassa kaupungissa vaikka tykkäänkin niihin matkustaa.
aamut / illat
Olin aiemmin ihan iltaihminen, mutta päivätyö on tehnyt minusta selvästi aamuihmisen. En enää viikonloppuisinkaan nuku kovin pitkään ja jotenkin tuntuu, että aamuisin saan enemmän aikaiseksi kuin iltaisin. Vapaapäivinäkin aina haaveilen meneväni takaisin nukkumaan kun lapset lähtee kouluun, mutta huomaan tekeväni kuitenkin kotitöitä, opiskelevani tai kirjoittavani blogia ja oikeasti olevani tehokkain niinä aamun ensimmäisinä tunteina.
kesä / talvi
Mä tykkään tosi paljon talvesta, oon oikeastaan aina tykännyt. Kesäkin on kiva, mutta jos on liian kuuma niin en oikein välitä kesästä. Joten pakko valita talvi.
kevät / syksy
Tykkään enemmän syksystä, koska ruska ja putoavat lehdet on niin kauniita. Syksyllä on myös jotenkin ihanan kirpsakka ilma hengittää.
Kevään loskasta en oikein tykkää, koska aina on sukat märät. Muutenhan luonto on oikeasti aika kaunis puhjetessaan kukkaan. Siitepölylle allergisena kevät ei oikein ole muutenkaan mun juttu, kun on niin vaikea hengittää.
elokuvat / sarjat
Sarjat ehdottomasti. Niissä pääsee tutustumaan päähenkilöihin niin paljon paremmin kuin elokuvissa. Tykkään kyllä katsoa myös elokuvia, mutta silti valitsen sarjat.
puhelut / viestit
Ennen tykkäsin puhua puhelimessa, mutta nykyään laitan aina vaan viestejä. Aika usein laitan ääniviestejä, jos asia on yhtään pidempi ja ne ovatkin ehkä niitä tämän ajan puheluita.
sushi /tacot
Oon allerginen kalalle, joten en voi syödä sushia. Sushipaikoissa kun ei voida taata, ettei kontaminaatioriskiä ole.
Tacot on yksi mun lemppariruoka, joten tämä oli helppo valinta.
aamupala / illallinen
Hotelliaamupala on yksi mun lemppariasia, mutta (taas) moniallergisena valitsen kuitenkin illallisen. Yleensä aamiaisen antimet on mulle usein aika rajalliset, myös hotellissa.
Illallisella ruokia on helpompi muunnella ja tilata sellaista mikä oikeasti käy mullekin. Ehkä myös tykkään illallisen antimista enemmän.
aina myöhässä / aina ajoissa
Ennen olin aina myöhässä joka paikasta, nyt osaan jo ajoittaa lähtöni ja saapumiseni hieman paremmin. Tai en ainakaan ole samanlainen aikaoptimisti kuin ennen. En kuitenkaan ole superajoissa ikinä missään.
haaveilija / realisti
Olen aika realisti, mutta toisaalta myös haaveilen asioista ihan päivittäin. En kuitenkaan ajattele haaveilevani mahdottomista asioista vaan haaveet on usein aika realistisia.
”If you can dream it, you can do it”. -Walt Disney
autolla / kävellen
Meen ehkä vähän liiankin usein autolla joka paikkaan. Nyt on vähän pitänyt opetella taas käyttämään bussia ja kävelemään osa matkasta, kun meidän auto on ollut yli viikon korjaamolla ja on siellä vielä useamman viikon.
Autolla siis, mutta yritän opetella enemmän menemään kävellen lyhyitä matkoja.
kotona / viihteellä
En ole koskaan ollut viihteellä viihtyjä. Se saattaa johtua siitä, että sain lapsen 18-vuotiaana kun kaikki muut alkoivat käymään baareissa. Olin raskaana ollessani muutamia kertoja kuskina, mutta koska en juonut kuten muut, en koskaan oikein älynnyt niiden baarien viehätystä. Enkä oikein vieläkään tajua.
Kotona tykkään olla ja minusta olisi paljon mukavampi viettää iltaa ystävien kanssa kotona kuin lähteä illan päätteeksi baariin.
introvertti / ekstrovertti
Aiemmin olin täysillä ekstrovertti, mutta nykyään olen ehkä aika introvertti. Olen kyllä puhelias ja seurallinen eikä minua haittaa olla ihmisten kanssa, mutta mun on vaikea sopeutua uusiin ihmisiin. Siksi esimerkiksi PR-tilaisuuksiin meno yksin hirvittää enkä kovinkaan usein käy missään, jos en tiedä jo tuntevani paikan päältä jonkun.
(Ei sillä, että täällä Kuopiossa kovin usein niitä PR-tilaisuuksia olisikaan)
spontaani / suunniteltu
Haluaisin olla spontaanimpi, mutta aika usein suunnittelen esimerkiksi matkoille edes jonkinlaisen rungon. Jani on aika samanlainen ja selvästi kaipaa sellaista runkoa, jonka mukaan mennään.
Viikonloppuisin ei niinkään suunnitella mitä tehdään, mutta harvoin kovin spontaanisti tehdään mitään.
syödä ulkona / kokata itse
Tykkään tehdä ruokaa, mutta myös syödä ulkona. Kyllä mä silti sanoisin, että kotiruoka voittaa ulkona syömisen, koska en nyt ihan joka päivä haluaisi syödä ulkona.
Silloin tällöin on kuitenkin kiva käydä ravintolassa.
Instagram / TikTok
Instagram ehdottomasti. Tykkään jakaa Instagramiin päivittäin arkeani ja jotenkin TikTok ei ole koskaan tuntunut sellaiselta alustalta, jossa niin paljon haluaisin jakaa elämääni. Oon kuitenkin miettinyt, että aloittaisin tekemään TikTokiin tekemään kirjoista sisältöä, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi kuvattua videoita. Jotenkin tuntuu, että mitä kauemmin oon odottanut TikTok-videoiden kuvaamisen aloittamista, sitä isommaksi kynnys niiden kuvaamiseen on kasvanut.
Kun mun esikoinen oli teini, hän kielsi minulta TikTokiin videoiden laittamisen, koska se olisi ollut kuulemma noloa. Siksi en aloittanut TikTokia, kun se oli uusi juttu ja jotenkin nykyään sen aloittaminen tuntuu tosi vaikealta. Ehkä tämä on nyt sellainen asia, jossa pitää vaan olla spontaanimpi tai ainakin rohkeampi.
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS: