Kymmenen vuotta voi muuttaa elämän täysin.

18-vuotiaana olin raskaana ja on-off parisuhteessa ihmisen kanssa, joka kohteli minua kuin roskaa. Kun vihdoin päätin lähteä, tunsin olevani enemmän yksin kuin koskaan ja olin varma, etten ikinä enää löydä ketään.

Tasan 10 vuotta myöhemmin julkaisin Facebook-seinälläni kuvan, joka sisälsi tekstin

”It’s like boys are the Oscars and I’m Leonardo DiCaprio.”

Elettiin vuotta 2014 ja Leonardo DiCaprio oli ollut Oscar-ehdokkaana neljästi voittamatta kertaakaan. Edellisenä vuonna hän oli ollut ennakkosuosikki voittajaksi roolistaan leffassa The Wolf of Wall Street.

Ja minä olin ollut sinkkuna 10 vuotta.  Joten siltä se tuntui, että miehet välttelivät minua kuin Oscarit Leonardo DiCapriota.

Sitten 26 päivää myöhemmin kaikki muuttui. Tapasin Janin meidän yhteisen ystävän kautta ja suunnilleen viikkoa myöhemmin jo asuttiin yhdessä.

Eilen vietettiin meidän 10. vuosipäivää. Enpä olisi 10 vuotta sitten uskonut, että tässä sitä ollaan naimisissa ja että meidän yhteinen lapsi on jo tokalla luokalla koulussa.

Hullua millä lailla 10 vuotta voi elämää muuttaa. Missähän sitä ollaan 10 vuoden päästä?

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo kymmenen vuotta on tuntunut todella lyhyeltä ajalta, mutta kun alkaa ajatella mitä kaikkea kymmenessä vuodessa on tapahtunut, on se sittenkin aika pitkä aika.

Mikä on paras juttu mitä sulle on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Käytiin hääkuvissa kahdesti

Meidän heinäkuu kuvina

15 faktaa minusta -IG haaste

Tulin viime viikon maanantaina kipeäksi ja koko viikko meni aika lailla sängyn pohjalla. 

Käytiin maanantaina skuuttipuistossa kuopuksen kanssa ja mulla oli siellä jo vähän huono olo. Tämän jälkeen lähdettiin käymään vielä Matkuksessa (eli paikallisessa kauppakeskuksessa) ostamassa kuopukselle koulutarvikkeita läksyjen tekoa varten ja ilmastoidussa kauppakeskuksessa olo oli ihan ok. 

Kotona mua alkoi kuitenkin paleltaa kauheasti vaikka ei meillä mitenkään kylmä ole ja mittasin kuumeen. Kuumettahan mulla oli. Mun normaali kehonlämpö on aika matala, joten tunnen usein helposti jo pienenkin lämmön nousemisen. 

Lepäilin aikalailla koko viikon kotona, koska mua huimasi koko ajan. Olo ei siis oikein antanut myöten tehdä mitään järkevää. 

Aivokapasiteetti ei oikein riittänyt kuitenkaan kuin siihen, että katsoin aivan liikaa Tiktok-videoita ja pelasin XBOXilla Disneyn Dreamlight Valley-peliä. Muutaman leffan jaksoin lasten kanssa katsoa ja hieman tahkosin eteenpäin Emily in Parisia, jonka yritin katsoa ennen uusien jaksojen julkaisua, mutten ihan kerennyt. Viime viikollahan tuli ulos ekat neljännen kauden jaksot ja mulla oli siinä vaiheessa vielä 3. kausi melkein kokonaan katsomatta. Sain kuitenkin katsottua sen niin, että katsottiin Janin kanssa uudet jaksot viikonloppuna. 

Koko viikolla ei oikein ruoka maistunut, joten söin vaan sitä mitä teki mieli. Yhtenä päivänä söin makaronia thousand island-salaatinkastikkeella, toisena tein itselleni grillattuja juustoleipiä pannulla.

Pää oli kipeä ja kurkkuun koski. Pystyssä jonkin verran huimasi. Muuten olo oli aika normaali, mitä nyt vähän oli sellainen hömelö olo, ettei oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Siksi otin kerrankin aikaa lepäilyyn.

Onneksi töissä ei viime viikolla ollut mitään akuuttia ja sain ihan rauhassa lepäillä. Nyt toivon, että pysyn loppuvuoden terveenä. 

Viikonloppuna olo alkoi helpottaa. Otin särkylääkettä, että saisin lopputaudinkin taltutettua ja se tuntui auttavan. 

Ootko sä pysynyt terveenä? 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Colleen Hoover – Se päättyy meihin

Minä heinäkuussa x 10

Kolmas hääpäivä eli nahkahääpäivä