Itkua, naurua, väsymystä, ihmetystä ja vauvan tuoksuista arkea <3

Muutama päivä sitten meillä täytettiin viisi viikkoa. Blogin puolella on ollut vähän hiljaista sekä teknisten ongelmien että tämän loputtoman väsymyksen takia.

Ensin tuli kylään flunssa. Vauva sairastui siihen ensimmäisenä, jonka jälkeen yksitellen jokainen meistä sai tartunnan. Tämä aiheutti loputtomia öitä ja loputonta huutoa, koska vauva aivasteli ja yski, jonka jälkeen huuti kurkku suorana tuosta aiheutuvaa kipua, joka aiheutti lisää kipua, joka taas aiheutti lisää huutoa. Se oli loputon kierre. Onneksi tukkoiseen nenään auttoi niistäjä ja edes välillä saatiin vauva hetkeksi nukkumaan. Itse oli niin huolissaan toisen olosta, ettei sitten osannut oikein nukkua.

Seuraavaksi tuli kylään vatsakivut. Vauva nukkuu hyvin aamun ja pitkälle aamupäivään ja on oikein tyytyväinen yleensä koko päivän. Iltaa kohden vatsavaivat kuitenkin alkavat ja sitten sitä huutoa kestääkin pikkutunneille asti. Nyt olen alkanut epäillä koliikkia, koska itku alkaa joka ilta suunnilleen samaan aikaan eikä mikään rauhoittelukeino oikein auta. Ainut mikä tuntui olevan viikonloppuna vähän avuksi, oli jumppapallon päällä pomppiminen vauvan kanssa, kun sitä kokeiltiin. Sellainen on nyt siis hankintalistalla kotiinkin.

Lissullahan oli koliikkia ja sainkin niillä huudoilla toisen tärykalvon vaurioitettua. Lissu aloitti huudon illalla muiden mentyä nukkumaan ja huusi joka ikinen yö neljään asti. Koko Lissun vauva-aika onkin vähän sumennossa tuon koliikin takia. Tuntui kuin olisi ollut koomassa.

On meillä käynyt oikeitakin vieraita. Muutama tuttavalapsiperhe on käyneet ja viime viikolla kävi minun kummityttö isoveljensä kanssa katsomassa vauvaa. Mummi ja ukki kilpailevat kumpi saa pitää vauvaa kauemmin. Aika hyvin on vauvakuumetta levitetty ympäriinsä. Ihan tuntemattomat lähestyvät kaupassa ja ihastelevat vauvaa.

Erikoisin tapaus tapahtui muutama viikko sitten, kun joku asiakaspalvelija kysyi minkä kokoinen vauva oli syntyessään, kun satuin mainitsemaan vauvan syntyneen etuajassa. Tämä tokaisi voittaneensa, koska hän oli saanut kaksoset raskausviikolla 35, jotka olivat painaneet alle kaksi kiloa kumpikin. Anteeksi kuinka? Mistä lähtien on ollut kilpailun aihe, kuinka pienenä vauva syntyy? Tai kuinka aikasin vauva on syntynyt? Olisin mielelläni antanut Nipsun kasvaa vatsassa vielä muutaman viikon, jos vain olisin voinut.

Viisi viikkoa on mennyt ihan huiman nopeasti. Vauva on kasvanut hyvin, viime viikolla neuvolassa pituutta oli 49cm ja paino oli noussut jo 100 grammaa yli kolmen kilon. Se tarkoittaa sitä, että ollaan päästy jo ihan luvan kanssa ulkoilemaan. Muutaman kerran ollaan käyty kävelemässä vaunulenkillä. Meidän omat vaunut on tulossa vasta tämän kuun lopussa, mutta onneksi löydettiin parilla kympillä varavaunut siksi aikaa. Pituuskasvun huomaa siitä, että pienimmät meillä olevat bodyt ja housut alkavat nyt olla aika hyvän kokoisia eikä vauva enää huku niihin.

Käytiin viikonloppuna ekalla vähän pidemmällä reissulla, kun minun serkun pojalla oli ristiäiset. Meillä oli kolme ja puoli viikkoa eroa lasketuissa ajoissa ja lapset päättivät tulla ulos saman vuorokauden sisällä. Heidän poikansa siis syntyi Nipsun syntymäpäivän jälkeisenä päivänä noin 22 tuntia pikkuserkkuaan jäljessä. Kokoeroa pikkutyypeillä oli syntyessään melkein 10 senttimetriä ja puolitoista kiloa.

Muutaman viikon päästä on edessä ristiäiset ja nohevana äitinä askartelin ristiäiskutsut jo raskaana ollessani. Tämä siksi, koska jos vauva olisi syntynyt ajallaan, olisi meidän suunniteltuun ristiäispäivään ollut aikaa vain muutama hassu viikko. Nythän aikaa olikin huomattavasti enemmän. Päivä pysyi samana, mutta vauva tulikin kolme viikkoa suunniteltua aiemmin.

Meillä on ristiäisissä (kuten vauvalla aikalailla kaikessa muussakin) teemavärinä violetin eri sävyt. Kutsukorteissakin tämä näkyy, koska pohjana käytin vaalean liilaa kartonkia, jonka kaveriksi löysin sattumalta ruokakauppareissulla kivan väristä violettia nauhaa. Kutsuihin tulostimme tekstin.

Lorua pähkäilimme pitkään ja hartaasti eikä mikään oikein tuntunut meitä miellyttävältä. Kunnes vastaan tuli Peppi Pitkätossu-laulun sanat. Ne tuntuivat istuvan kutsukorttiin kuin nenä päähän ja niinpä laulun pari ekaa säettä pääsi koristamaan Nipsun ristiäiskutsuja.

Kummeille tein vielä erikseen kortit, joissa pyysin heitä kummiksi. Nipsulle on tulossa kolme kummia. Lissulla on myös kolme kummia ja B:llä muutama enemmän. Meillä kummit ovat tärkeä osa lapsen elämää ja toivon heidän olevan sitä myös lapsen ollessa vanhempi. Itselläni on yksi kummilapsi ja toivon, että pystyn itse olemaan hänelle kiva kummi, jonka kanssa on mukava tehdä kivoja juttuja myös isompana. Odotankin innolla, että hän hieman kasvaa ja uskaltaa lähteä kanssani vaikka tivoliin ilman äitiä.

Järjestämme ristiäiset kotonamme. Ristiäisiin on tulossa pari kymmentä henkeä ja toivon, etteivät he ajattele meillä olevan aivan liian ahdasta. Täytyy ehkä miettiä olohuoneen ja keittiön järjestystä hieman uusiksi. Koristelu ja ruokalista ovat molemmat vielä hieman avoinna. Kävimme tänään ostamassa koristeita ja servettejä Kuopiossa olevasta ihanasta juhlakauppa Confetista. Meidän teemaväri on vähän sellainen, ettei joka kauppa sitä myy. Tuollakin myyjä harmitteli, ettei heiltä ihan kaikkea löytynyt mitä etsimme, mutta kyllä me alkuun ainakin pääsemme ristiäisten suunnittelussa sieltä löytyneillä tarvikkeilla. Sitten kun vielä keksisi itselleen vaatteet…