Vaikka olenkin kotona joka päivä eikä aamuisin yleensä ole kovin kiire minnekään, jaksan yleensä vain viikonloppuisin panostaa aamiaiseen enemmän. Silloin valmistetaan aamiaista, jota ei normaalisti syötäisi. Lauantaiaamuna meillä oli täytettyjä bageleita, sunnuntaiaamuna Lissun toiveesta uunipuuroa. Bageleita oli tullut Lidlin paistopisteelle ja oi ne oli ihania, kun hieman paahtoi leivänpaahtimessa ja täytti mieleisillä täytteillä. Namskis!

Viikolla kaikilla on omat harrastuksensa ja menonsa, mutta viikonloppuisin yleensä ollaan kaikki vapaalla. Lissulla oli tänä viikonloppuna kylläkin voimistelukisat, joten lauantain hän oli aikalailla siellä, mutta sunnuntai on vaan löhöilyä.

Tykkäämme katsoa yhdessä elokuvia, pelata lautapelejä, lukea kirjoja ja vain olla. Luistimien sovittaminen on nyt edessä B:n kanssa, koska yhdessä olisi kiva mennä luistelemaan ensi viikolla.

Olen aivan koukussa kaikenlaisiin hääohjelmiin. Rakastankin uutta TLC-kanavaa, koska sieltä tulee juuri sellaista häähömppää, jota tykkään katsoa, joka päivä moneen otteeseen. Ja viikonloppuna ne kaikki tulevat maraton-uusintana! Ihan mahtavuutta, kun voi Nipsun päikkäreiden aikaan käpertyä peiton alle ja katsoa toinen toistaan upeampia hääpukuja sekä kauhistella niiden hintoja.

Viikonloppuisin harvemmin on mitään heti aamusta, joten unia voi rauhassa jatkaa niin pitkään kuin nukuttaa. Tänä lauantaina tosin Lissulla oli ne voimistelukisat ja aikaisin aamulla piti nousta hänen hiuksiaan kihartamaan. Onneksi sain mennä sen jälkeen jatkamaan vielä unia. Viikonloppuaamuissa on myös parasta se, että kun on noussut, voi peiton alle käpertyä takaisin kaakaomukin kanssa ja katsella rauhassa televisiota -vaikka niitä häähömppäohjelmia.

Yleensä viikolla ystävät ovat niin kiireisiä, ettei heitä ehdi tapaamaan, mutta viikonloppuisin asia on yleensä ihan toinen. Tykkään kutsua ystäviä syömään, tosin se on vähän ollut katkolla vauvan saamisen jälkeen. Eilen nähtiin Jadea, joka kävi pikaisesti moikkaamassa meitä ja vaihtamassa kuulumiset. Tänään taas mennään Sallan kanssa kuvailemaan. Kyllä se vaan kummasti piristää, kun näkee ystäviä eikä vaan pysy näiden neljän seinän sisällä.

Tänään meidän Nipsu täytti 16 viikkoa. Siis melkein jo 4kk on tuon pienen ja ihanan ihmisen elämä kestänyt. Uutta opitaan joka päivä. Nyt on tullut uutena juttuna juttelu. Siis sellainen ihan kunnon juttelu ja jos joku juttelee takaisin, niin juttu vain yltyy. Myös ääneen on alettu nauraa. Se on hassua ja ehkä parasta maailmassa, kun oma lapsi nauraa ääneen.

Vatsalta selälleen Nipsu oppi kääntymään loppiaisena, mutta selältä vatsalleen ei vielä luonnistu. Syli tuntuu edelleen olevan se paras paikka ja vaikeahan se siinä on opetella kääntymään. Pieniä pätkiä kerrallaan yritetään myös oleilla lattialla tai sängyn päällä, että taidot karttuisivat. Vatsalihasvoimia Nipsulta ainakin löytyy, kun sylissä hän punnertaa itsensä väkisin aina istuma-asentoon. Istuminen ei vaan ihan luonnistu vielä, kun tasapaino ei pysy.

Ensi viikolla voi neuvolan mukaan alkaa maistella ihan pienillä annoksilla jo soseita. Teinkin jo bataattisosetta valmiiksi pakastimeen odottamaan. Aloitellaan hyvin varovasti varmastikin ehkä ensi tai sitä seuraavalla viikolla.

Hampaita ei vielä näy, mutta Nipsu kuolaa aivan älyttömästi ja nyrkit ovat suussa jatkuvasti. Sylissä hän saattaa alkaa järsiä sylissä pitäjän peukaloa. Purulelut eivät vielä kelpaa. Tai varmaan kelpaisivat, mutta kordinaatiokyky on vielä vähän hukassa eikä purulelu pysy käsissä niin kauan että se menisi suuhun. Jotenkin Nipsu ehkä innostuu liikaa siitä lelusta, kun sen suuhunsa saa ja päästää siitä irti, jolloin leikki loppuu lyhyeen.

Pituutta ja painoa on tullut sen verran lisää, että kohta varmaan pitää vaihtaa jo koosta 62 kokoon 68. Ehkä siihen menee vielä muutama viikko, mutta hurjaa vauhtia täällä nyt kasvetaan. Neuvola on vasta helmikuun alussa, jolloin saadaan ne oikeat mitat tietää. Silloin myös saadaan kuulla mitä lääkäri on mieltä kasvusta ja pitääkö käydä kasvukontrolleissa.